Tänään aamu alkoi ankeasti. Juuri eilen teille kirjoitin kuinka Hanna hanhi on nyt yksinäinen ja tarvitsee uuden lauman ja ystäviä. Ei tervitse enää. Hanna on joutunut jonkin pedon raatelemaksi viime yönä (epäilen supikoiraa tai minkkiä) omassa aitauksessaan. Jostakin kolosta on peto sisään päässyt ja tehnyt pahaa jälkeä. Eli nyt on Hannakin Nangijalassa meitä odottamassa. Näin tämä pyhäpäivä sai surullisen alun. Nyt meillä ei ole enää yhtään siivekästä eläintä.
Tänään oli meidän tyttöjen vuoro tehdä ruokaa. Pojat siivosivat samaan aikaan koko talon. Aika hyvä jako. Päätin eilen kaupassa vihdoinkin, että teemme venäläistä ruokaa. Ja tässä menyy: Sakuskaa aluksi, eli marinoituja sieniä, silliä, kananmunia, suolakurkkuja, hunajaa ja smetanaa, kirsikkatomaatteja. Sitten kanaliemi munariisipasteijalla. Pääruoaksi naudanpaistista ja punajuuresta tehtyä stroganohvia, perunoita ja ruusukaaleja. Jälkiruoaksi venäläistä teetä ja mustikkapiirakkaa vanilijakastikkeella, sekä pieniä makeita leivoksia. Ruokajuomana oli venäläistä kuohuviiniä, jota useat vihtiläiset ystävämme ovat meille tuoneet. Hyvää oli ainakin minusta ja miehestä, noista murkuista nyt ei aina tiedä...
Kynttilät palavat ulkona monen rakkaan muistoksi. Tähtitaivas loistaa kirkkaana muistuttamassa meitä.