Kaksi lapsistamme on syntynyt vuoden lopulla. Toinen tänään marraskuun alussa, lähellä pyhäinpäivää ja toinen joulukuun alussa lähellä Suomen itsenäisyyspäivää. Molemmat juhlillaan tuovat valoa ja iloa tähän pimeyteen ja kaamokseen, joka lisääntyy päivä päivältä.
Mummoni Lilli aina sanoi, ettei hän tunne vanhenevansa, mutta kun nuo lapset vanhenee ja rypistyy ja lapsenlapset perustaa omia perheitään, niin kai hänkin sitten on vanhentunut.
Minusta on ollut ihanaa nähdä miten sieviä, fiksuja ja mukavia naisia meidän tytöistä on kasvanut ja kasvamassa. Omiaanhan ei saisi koskaan kehua, menee helposti leuhkimisen puolelle, mutta nyt on kyllä pakko. Nautin valtavasti tyttöjen jutuista, yhdessä tekemisestä ja tuesta jota heiltä saan ja jota toivottavasti itsekin pystyn heille antamaan.
Ensi viikko on hyvin työntäyteinen ja kiireinen, mutta tiedossa on monia mukavia asioita. Toki joukossa on muutama jännitystäkin aiheuttava tapahtuma, mutta jos selviän niistä hengissä, kirjoitan niistä myöhemmin lisää.
Hyvää alkavaa viikkoa, polttakaa kynttilää, niin pimeys ei pääse masentamaan. Valolla on ihmeellinen voima.