Usein kysytään missä olit tai mitä teit kun maailmassa tapahtui jotakin ikävää, joku tapettiin, talot sortuivat tai tsunami aiheutti tuhoa. Tällä viikolla tragedia Jokelassa. Muistan tämän viikon hyvin, niin surullisia ja pelottavia asioita on tapahtunut ihan omassa elämässäkin.
Kun perhe pienenee ei luonnollisella tavalla on se aina suuri menetys, valtava pettymys. Tuska, joka on vain läpikäytävä ajan kanssa. Kiirehtiä ei voi, vaan suruntiellä on pysähdyttävä jokaiselle pysäkille halusi tai ei, ottaen vastaan matkustajia erilaisten tunteiden muodossa.
Yritän olla itselleni armollinen, mutta vielä en ole siinä kovin vakuuttava. Ajan kanssa toivottavasti siihenkin pystyn. Nyt yritän selvitä päivän kerrallaan ja pitää arjen rutiineista kiinni perhettä tukien.
Vaikka voimat on aika vähissä toivotan sinulle ystäväni voimia tulevaan viikkoon !