IRC-Galleria

Sateisessa kelissä kotia kohti, hiljainen auto. Takapenkiltä kuuluu kuopuksen kysymys "äiti, mistä karkeista sä tykkäsit kun olit lapsi ?" Vastasin kuten ennenkin, merkkareista, hopeatoffeesta, suffeleista ja riisisuklaasta ja monesta muusta. Pieni hiljaisuus ja kuopus jatkaa, "äiti, kerro taas jotain juttuja sun lapsuudesta". Kerron mikä oli minun lempiruokani, armeijan hernekeitto, jota olisin syönyt vaikka joka päivä, näkkileivän kera. Asuin tuolloin kasarmialueella ja myöhemmin äidin työpaikalla upseerikerholla oli aina tarjolla tuota herkkua. Myöhemmin niin hyvää rokkaa en ole saanutkaan.

Jäin oikein miettimään mitkä olivatkaan ne lapsuuden haaveet ja mieliteot, jotka vielä muistan. Olen varmaankin moneen "Ystäväni"- kirjaan kirjoittanut, että haluan tulla isona hammaslääkäriksi, ihailemani näyttelijä oli Natalia Wood, mielikirjani Astrid Lindgrenin "Veljeni leijonamieli". Lempivärini oli sininen, punaista inhosin. Herkkuruoka oli hernekeitto ja paahtoleipä pelkällä voilla. Mukavinta kouluainetta en kyllä muista, tokko sitä olikaan... No yläasteella se oli historia/yhteiskuntaoppi. Eniten pelkäsin ukkosta ja korkeita paikkoja. Paras ystäväni oli ensin Minna, sitten Anu ja sitten Kikka, uusi ystävä aina uudella paikkakunnalla.

Lapsuuden jossakin vaiheessa ilmoitin vanhemmilleni, että isona haluan asua Tampereella (en todellakaan tiedä mistä tuo Hämeen pääkaupunki tuli mieleeni), kerrostalossa. Asuimme tuolloin omakotitalossa ja olin erittäin tuskastunut kaikkiin kotihommiin, mm. marjankeruuseen, kitkemiseen ja lumitöihin. Kerroin myös että isona minulla on mäyräkoira ja kuplavolkkari.

Mitä on haaveista toteutunut ? Minulla on mäyräkoira, pari kuplavolkkarin pienoismallia, mutta en asu Tampereella, enkä kerrostalossa. Hernekeitosta pidän yhä, mutta lempivärini on nyt vihreä. Kirkkaasta punaisesta en pidä oikein vieläkään. Hammaslääkäriä ei ihan tullut, mutta kuitenkin suuhygienisti. Yhä pelkään ukkosta ja korkeita paikkoja. Valitettavasti kenenkään vanhan ystävän kanssa ei ole ystävyys kantanut tähän päivään. Ehkä 30 muuttoa oli osa syy suhteiden viilentymiseen.

Aika hyvin on kuitenkin lapsuuden haaveet toteutuneet.

Kiireinen päivä. Tai ainakin tuntui siltä. Kiirekin on suhteellinen asia.

Aamulla myöhäinen herätys ja kaupunkiin asioita hoitamaan. Apteekkiin ja optikolle, kauppaan ja tietenkin kirpputorille. Linja-autolla kotiin ja päivällisen laittoon. Sannimari enkeli oli päässyt koulusta jo yhdeltä ja oli paistamassa pullaa kun kotiuduin, ihana tuoksu !

Kotiasioita, kokeisiin nimiä, pyykin lajittelua, pikku ukko suihkuun, ensi kesän leirien harkintaa ja mahdollisia kesätyöjuttuja...viikonlopun suunnittelua.

Maaherra Pipsa kutsui meidät itä-suomen läänin itsenäisyyspäivän juhliin nyt loppiaisena ja nainen kun olen, täytyi tietenkin ostaa uusi puku. Uuden puvun kanssa vanhat kengät näyttivät kamalilta, joten uudet kengätkin piti ostaa. Onneksi on alennusmyynnit...tein löytöjä.
Mikkeli kutsuu lauantaina...

Huomenna menen ultraäänikokeeseen, jossa on tarkoitus katsoa onko sappikiveni kasvanut ja ollaanko pian siinä pisteessä, että tuo inhottava pallero pitäisi poistaa.

Ravinnoton päivä siis huomenna tulossa.

Näin uuden vuoden kunniaksi kävin tänään vuositarkastuksessa, katsastuksessa. Koko "kottero" syynättiin eri kanteilta, kuunneltiin ja koputeltiin, mitattiin ja haastateltiin. Määrättiin lisätutkimuksiin ja osa koneistosta pistetään läpivalaisuun loppuviikolla. En siis mennyt katsastuksesta läpi ensimmäisellä kerralla.

Olenhan jo aika vanhaa vuosimallia ja elokilometrejäkin on ehtinyt kertyä aika tavalla. Ja täytyy myöntää, että vuosihuollot ovat jääneet toisinaan tekemättä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää kropasta hyvää huolta, en ole rasittanut sitä turhilla myrkyillä ja polttoainekin on ollut lähes aina terveellistä. Pesullakin olen yrittänyt käydä säännöllisesti. Tyhjäkäyntiä on ollut kyllä aivan liian paljon, osa koneistosta on kuulemma vähän kärsinyt. Saastuttanutkin olen, päästöt ovat aivan huippuluokkaa, onneksi löytyi syy siihenkin, ja niin jäi laktoosi pois polttoaineiden joukosta.
Onneksi on saatavilla erilaisia troppeja, joilla voidaan konetta elvyttää ja polttoainejärjestelmää tehostaa.

No, ulkokuori vähän pullistelee ja aiheuttaa liikaa ilmanvastusta, mutta sille voi kuulemma vielä tehdä jotain sanoi täti katsastuksessa. Täytyy yrittää...
Ikkunoissa on vähän hajataittoa, mutta se ei menoa haittaa. Mutta äänimerkki eli töötti on aivan huippukunnossa, eli ääntä lähtee... varsinkin silloin kun kone käy vähän ylikierroksilla. Valitettavan usein viime aikoina.

Kovassa menossa joskus kolisee, nitisee ja rohisee, mutta ei matka montaa kertaa ole katkennut. Muutaman kerran olen joutunut varikolle pidemmäksi aikaa, mutta aina minut on saatu kuntoon, kiitos hyvien mekaanikkojen.

Olen hyvin kiintynyt omaan kuplakehooni, enkä sitä haluaisi vaihtaa, en edes osia siitä, haluan olla alkuperäinen, ehkä vähän tuunattu ja puunattu, mutta aito !

Vuosien oma pieni projektini, katsotaan mitä saadaan tänä vuonna aikaan.

Minulla ei ole perinteitä jotka liittyisivät uuden vuoden viettämiseen. On tullut tehdyksi milloin mitäkin vuosien varrella. On kuitenkin yksi asia mikä on toistunut melko monena uuden vuoden iltana/yönä. Olen kuullut ja kuunnellut radiosta Eino Leinon "Hymyilevän Apollon".
Aina se on sykähdyttänyt.

Runoon ja varsinkin yhteen sen säkeeseen liittyy toinenkin lämmin muisto. Olin 16 vuotias ja rippileirillä isosena. Meillä kaikilla oli koko leirin ajan salainen kirjeystävä ja minulle sattui kaveriksi leirin kesäteologi, joka oli fiksu mies, ei enää mikään pojankloppi, vaan elämää nähnyt ja varttuneempana uskoon tullut mies. Hän siteerasi kyseistä runoa usein ja kirjoitteli muutenkin fiksuja juttuja. Minulla on yhä nuo laput tallessa.

Poimin runosta kolme säettä, joilla haluan toivottaa sinulle oikein hyvää uutta vuotta 2007 !

Hymyilevä Apollo

Nyt tulkaa te murheet ja vastukset,
niin saatte te vasten suuta !
Nyt raudasta mulla on jänteret,
nyt luuni on yhtä luuta.
Kas Apolloa, joka hymyilee,
sitä voita ei Olympo jumalineen.
Ei Tartanus, Pluto, ei Poseidon
Hymyn voima on voittamaton

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi ! ja aavehet haihtuu
Kun murheet sun sielusi mustaks saa
niin lemmi ! ja iloks ne vaihtuu
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen
vaikk ei aina esille loista.
Kas hymy on puoli jo hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä.
Miss ihmiset tuntevat tuntehin
siell lähell on Jumalakin.

(Eino Leino)

Tämän runon myötä annan kolmannen uuden vuoden lupaukseni, lupaan ensi vuonna hymyillä enemmän kuin tänä vuonna.

Meidän päivämme alkavat näin lomalla aika myöhään. Jopa Onni-koira on kääntänyt lomavaihteen pieneen päähänsä, eikä herätä meitä klo: 06.00. Aamiaista on syöty lounasaikaan ja parempaa päällekin on saatu usein vasta iltapäivän puolella. Kivaa on ollut aamiaispöydässä, mitä nyt kuopus keikkuu tuolilla ja leikkii ruoalla kuten kouluaamuinakin, mutta muuten ok. Ihanaa on ollut kun on voinut pötkähtää aamupalan jälkeen vielä toviksi sänkyyn, lämpimän peiton alle ja lukaista pari sivua hyvää kirjaa.

Tänään poikkeuksellisesti nousimme niin, että olimme menossa kaupunkiin jo ennen puolta päivää. Vuodenvaihteen syömiset piti hakea ja samalla katsella vähän alennusmyyntejä. Päätimme vaihtaa vuotta poikkeuksellisesti vähän meksikolaisesti, natsojen, tacojen, dippikastikkeiden, salaatin ja pistaasipähkinöiden kanssa. Jätettiin perinteisemmät nakit ja muut toiseen kertaan.
Alennusmyynneistä löytyi kengät talon naisille. Meistä kolme voi käyttää samoja kenkiä, ainakin vielä tovin. Löytyi myös pusero ja naisten hörhelöitä. Elokuvien keräilijä löysi Lasse Halströmin elokuvan "Pieni suklaapuoti", jonka myös minä haluan katsoa, on sitä niin paljon kehuttu.
Ostin myös yhdelle tytölle farkut ja yhdelle pojalle fleece-puvun, maastokuvioisen niin kuin hän halusi, vaikka itse inhoan noita militaristisia kuoseja lasten vaatteissa.
Tarjouksessa oli myös Rustika lankaa, josta illalla kudoin itselleni rannekkeet.

Yksi lapsista halusi ostaa pieniä pamauksia aatoksi, muut laittoivat rahansa muuhun. Osa lapsista ajatteli asiaa hyvinkin ekologisesti, eivätkä halunneet tuhota maapallon ilmakehää enempää. Hyvä että miettivät asioita ja toimivat arvojensa mukaan. Arvostan.

Mies löysi kirpputorilta uuden puisen possun kokoelmaansa ja Arto Paasilinnan kirjan, jota meillä ei vielä ollut.

Tallaisena tavallisena päivänä päätin luvata tulevana vuonna arvostaa enemmän arkea ja tavallisuutta.

Minulla on salaisuuksia, mutta en paljasta niitä. Sinullakin on salaisuuksia, joita et muille levittele. Meillä kaikilla on salaisuuksia, pieniä ja suuria. Joskus tuntuu, että koko elämä on yhtä suurta salaisuutta.

Olen kuitenkin kyllästynyt moniin salaisuuksiin. Sellaisiin, joissa yritetään piilotella jotakin, omaa huonoa käytöstä, tekoa tai loukkausta. En jaksa salaisia tekoja, salaisia sopimuksia ja salaisia tapaamisia, joiden tarkoituksena ja/tai seurauksena on loukata jotakin toista ihmistä oman edun tai nautinnon nimissä. Olen kyllästynyt perhesalaisuuksiin, jotka kalvavat perheenjäseniään jopa vuosikymmeniä ja varsinkin pienet lapset kantavat niistä suurta taakkaa. Monet salaisuudet liittyvät juhlapyhiin ja palaavt mieleen vuodesta toiseen.

Muistan kuinka lapsena harmitti, jos jäi tyttöjen salaisuuksien ulkopuolelle. Pienet sievät salaisuudethan ovat varsinkin pienten tyttöjen juttuja. Niille kiherrettiin ja ulkopuolisten utelut vain lisäsivät salaisuuksien arvoa. Miten ihanalta tuntui saada kertoa ystävälle salaisuus tai olla itse sellainen kuulemassa. Meidän salaisuus, jota ei kerrottu kenellekään muulle.

Onhan moni salaisuuden laji hyvinkin positiivinen ja tärkeä. Monelle voi salainen puhelinnumero tuoda rauhaa ja turvallisuutta, salaiset ajatukset mielen tyyneyttä ja elämän iloa, puhumattakaan salaisen ihailijan tuomasta lisävärinästä.
Kyllä myös luonnon salaisuudet antavat väriä elämään ja moni salaisuus jää siellä selvittämättä. Monet arjen salaisuudet antavat lisäpotkua tehdä ja selvittää asioita. Joku voi perehtyä ruoanlaiton, käsitöiden tai suvun salaisuuksiin ja saada niistä paljon.

Milloin hyvä salaisuus muuttuu pahaksi salaisuudeksi ? Ainakin silloin kun salaisuus loukkaa jotakin, aiheuttaa materialistista tai henkistä pahaa, rikkoo tavaroita ja/tai ihmissuhteita. Edistää pahan etenemistä yksilöissä, perheissä ja koko yhteiskunnassa, maailmassa.

Yksi ensi vuoden lupauksistani liittyy siihen, että pyrin omalta osaltani vähentämään pahojen salaisuuksien määrää omassa elämässäni.

Joulu on takana. Huokaan haikeudesta, mutta myös helpotuksesta. Olen jouluihminen, mutta viime vuosien joulut ovat huokailuttaneet minua. Nyt on vuosi seuraavaan koitokseen ja on palattu arkeen. Onneksi. Ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörii jo.

Tänään aamulla melko aikainen herätys ja syömättä ja juomatta labraan näytepurkki mukissa mukana. Joka vuotinen suuri lääkärintarkastus on edessä ensi vuonna, joten joulun jälkeiset veriarvot on oivaa luettavaa lääkäritädille. Ja taas selitellään...

Täällä Savonlinnassa pidetään diabeetikoista hyvää huolta, kaikki mahdollinen tutkitaan, verensokerimittarin ja testiliuskat saa ilmaiseksi ja diebeteshoitaja on tosi mukava ihminen. Kun vaan itse jaksaisi hoitaa itseään tarpeeksi hyvin. Tuppaa tuo painonpudotus aina unohtumaan ja karkeista tykkään, hyvä yhtälö. Taitaa olla taas uudenvuodenlupauksen paikka.

Ostin itselleni jouluksi kirjan; Riikka Pulkkisen "Raja", esikoisteoksen nuorelta kirjailijalta, joka on saanut siitä lähes loistavat arvostelut. Säästin kirjaa joulupäivään asti, kunnes käperryin sen kanssa sänkyyn viltin alle. Luin noin 300 sivua lähes yhteen menoon ja sen jälkeen minulla oli ihan kuvottava olo. Olin ihan älyttömän pettynyt, tunsin itseni ihan likaiseksi. Kirja ei ollut huono, mutta se käsitteli ihmisen seksuaalisuutta niin likaisella ja yleistävällä tavalla, että yökötti. Koko kirjan muu anti peittyi siihen.
Onneksi korissa odotti uusia kirjoja ja uusia tunnelmia. Pauliina Suden kirja "Ruuhkavuodet" kertoo nuoresta äidistä, vauvasta, tekemättömästä gradusta ja valmistuvasta omakotitalosta. Eihän sitä muuta ruuhkavuoteen tarvitakaan. Nauratti ja itketti, aika inhorealistinen teos.

Mies osti kaupasta tänään jo pitsaa, jos joku lapsista ei enää halua jouluruokia, joita vielä on.
Minulle sillit ja muuta kalat vielä maistuu, mutta laatikot jo tympii.

Oikein hyvää Joulua kaikille lukijoilleni !

Levätkää ja ottakaa rennosti !

Esikoinen kirjoitti omassa päiväkirjassaan hyvin aikuisuudesta ja siihen oleellisesti liittyvästä vastuusta. Vastuu omasta elämästä on raskas jos siihen ei ole valmis. Ja nyt en tarkoita esikoista vaan noin yleisesti.
Vastuun taakka voi olla musertava jos oma lapsuus ja sen eväät ovat huonot tai riittämättömät. Jos kokemus arjenhallinnasta tai siitä että elämä kantaa vaikeissakin elämäntilanteissa puuttuu tai on olematon, silloin ei ole välttämättä voimia tai kykyä kantaa kaikesta vastuuta. Vastuu tuntuu kivireeltä, jota vetäessä elämä tuntuu toivottomalta ja raskaalta. Tulee pettymyksiä, kun taaskaan ei selviytynyt tuosta ja tästä vastuusta. Kanssaeläjät sanovat "kasva jo aikuiseksi, ota vastuu omasta elämästä". Silloin tulee itseltään kysyneeksi "tätäkö tämä loppuelämä sitten on, pelkkää pitämistä, pakkoa ja täytymistä "?

Edessä meillä jokaisella on pitkä tai lyhyt, mutta antoisa elämäntie. Jokainen meistä tarvitsee toisia ihmisiä rinnalle kulkemaan, jakamaan myös vastuuta, opastamaan ja neuvomaan. Näitä neuvoja tai opastusta on joskus vaikea antaa ja/tai ottaa vastaan. Kuten esikoinen kirjoitti, tavalla miten neuvoja annetaan on paljon merkitystä niiden perille menoon.

Milloin sitten tuntee tulleensa edes vähän aikuiseksi ? Minusta yksi määritelmä voisi olla se, että silloin kun vastuu pääsääntöisesti tuntuu vapaudelta, on ylitetty jokin aikuisuuden raja. Vastuu merkitsee vapautta tehdä itse asioita omalla tavallaan, välittämättä liikaa toisten mielipiteistä. Vapautta nähdä erilaisia mahdollisuuksia, tehdä erilaisia valintoja ja nauttia niistä ilman syyllisyyttä. Silloin elämä ei ole pelkästään haasteita vaan myös mahdollisuuksia.

Näitäkin ajatuksia pohdiskelin viime yönä klo: 00.04 kun en ollut vielä nukkunut silmällistäkään. On taas tämä vaihe, että nukkumatilla on parempaa tekemistä jossain muualla.
Toivottavasti joulutonttu toisi minulle unihiekkaa...

Joulukalenterin pussit alkavan huveta. Enää muutama jäljellä. Nyt tarvitaan jo vanhalle kirjekuorelle kirjoitettua joulutehtävien listaa, jottei unohdu mikään. Olisihan se ihan kamalaa, jos unohtaisin tehdä joulusiivouksen (se tapahtuu listan mukaan perjantaina, viimeisten jouluostosten jälkeen). Stressiä ei kuitenkaan ole.

Meillä uuni on joutunut koville. Omien paistoksieni lisäksi jälkikasvukin on innostunut paistamaan. On leivottu opettajalle sitruunakakkua ja isoäidille hillopikkuleipiä. Hyvä kun tekevät.

Ostin tänään silakkafileitä, joista ajattelin tehdä valkosipulisilakoita (omista valkosipuleista). Pidän erilaisista kalajutuista jouluna. Suurta herkkua on silakan lisäksi erilaiset lohet, varsinkin kylmäsavulohi, sekä mäti sipulin ja smetanan kanssa. Kun saisi niiden kanssa vielä puikulaperunoita, mutta kun täältä ei niitä saa.
Usein käy niin, että kalaherkkuja tulee syötyä niin paljon, ettei kinkulle ja laatikoille jää tilaa. Sitten vaan seuran vuoksi ja vähän... lopulta olo on ähky. Kai se kuuluu jouluun.

Täällä on muutama aste pakkasta ja kaksi hiutaletta maassa. Kokeilen saanko jäälyhtyjä aikaiseksi. Loppuviikoksi on luvattu lauhaa, mutta otetaan riski. Vettähän ne vaan ovat, kyllä ne joskus jäätyy.

Päivä kerrallaan...