Paikallisprotun asuvaatimuksista johtuen päätin koulusta tultuani ja aterioituani pukeutua ihmiseksi ja siirtyä pääkaupunkimme (Toim. huom.: Se ei ole Hyvinkää) keskustaan. Asu sisälsi mustan puvun, solmion ja päällystakin, valkoisen kauluspaidan sekä pari-kolme litraa hiusgeeliä.
Jo päästyäni bussista ulos Kampin kauppakeskukseen hortoilemaan oli olo kovin yksinäinen. Ei sillä, että olisin ketään tuttua odottanut siellä tapaavani (päinvastoin, eräs henkilö odotti minua lähistöllä olevassa kahvilassa), mutta se, että Securitas ei ollut sillä kertaa vaivautunut hankkimaan edes yhtä steveä henkivartijakseni hämmästytti minua suuresti.
Vietettyäni aikaa edellä mainitussa kahvilassa, jossa totesin mm. että 1) Tuuli on huono häviäjä eikä osaa pelata pokeria ja että 2) shakki on paska peli, kävin viereisellä R-kioskilla. Sain osakseni hyvää palvelua ja myyjä jopa hymyili. Mihin tämä maailma on menossa?
Loppuilta meni leppoisasti Oranssilla mm. biljardin ja EU-paskan parissa.
Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että vaikka ihmiseltä näyttämisessä on selvästi hyviäkin puolia, aijon jatkossakin jättää sen vain erityistilanteisiin.