Katu on hiljainen, olen yksin.
Vain hiljainen syyssateen ropina luo taustalle pienen
ja surumielisen kohinan.
Kuljen vailla päämäärää miettien,
miksi taas kävi näin.
Sillon oli kesä ja katseesi lumosi minut.
Sinusta huokui kesän lämpö ja pehmeä erotiikka.
Muistan kun kosketit minua vahingossa-
se kosketus oli täynnä sähköä.
Tiesin tunteen olevan kielletty, mutta se houkutteli
pehmeällä salaperäisyydellään minut viittaansa.
En voi koskaan unohtaa sitä, kun kietouduimme
yhdessä siihen viittaan hämärässä kesäyössä.
Kukaan ei saisi tietää ja me saisimme täyttymyksemme...
Kun syksy tuli, lähdit kuitenkin pois
ja jätit minut yksin näiden tunteideni kanssa.
Häpeä, syyllisyys, kiihottuneisuus ja huuma
vierailevat nyt mielessäni vuorotellen, joskus
kaikki samaan aikaan.
En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa
mitä koin kanssasi- mutta oliko se vain kielletyn
tunteen huumaa? Petin kumppaniani kanssasi,
ihmistä jota arvostan ja rakastan yli kaiken,
kumppania, joka kuitenkaan ei saa minua
syttymään niinkuin sinä sait.
En tiedä, miten sinä tämän koet mutta minä
en tiedä, voinko enää koskaan olla onnellinen.
Nyt kävelen kadulla kyynelten sekoittuessa kasvoilleni
sataviin vesipisaroihin.