Joskus muinoin
juuri silloin aikojen alussa
kun kaikki oli niin viatonta eikä rumuus voinut hengittää
minä (ehkä) uskoin ihmisiin, luotin
turvasin
ja rakastin
mutta aika kääntää minun sieluni rattaita raskaalla vedellä
ja matkani varrella minä menetin kaiken sen
entisen
kaiken sen kauniin.
Jos joskus luotin tai rakastin,
niin se kaikki on revitty minusta pois kuin
laastari jonka joskus iholleni laitoit.
Ole kiltti tai viisas
aivan sama minulle
en muuta halua kuin sinun menevän pois.
Koko ajan opettelen olemaan
kauempaa viisas.
Enää et saa minua itkemään.