IRC-Galleria

Mitä rakkauteen tulee

minä pelkään sitä
tiedätkö

Täydellinen alastomuus toisen edessä

sielu sielusta

Mitä rakkautta se sellainen on
joka
Hammurabin lakeja noudattaa?

Sinä annat kaiken
muttet
mitään saa

En suostu luopumaan omastani!

Mitä rakkauteen tulee

minä pelkään sinua

ja rakkautta siinä sivussa

Haluaisin luoda nahkani kuin käärme

uudestaan ja uudestaan

Paahtavana kesäpäivänä
vaarallisen meren rantakivellä

siinä mihin villit aallot

juuri ja juuri
yltävät
mutta eivät vie minua


Vanhat nahkani ripustaisin
piilopaikkani seinille

katselisin niitä aina tiettyinä iltoina
juuri niinä kuolettavan pitkinä, tiedäthän
kun unettomuus minua kiusaa
etkä sinä ole täällä

vaalisin niitä muistoina eletystä elämästäni

ja nauraisin itseni uneen

Ensi kesänä
sillä samalla rantakivellä
loisin nahkani

uudestaan ja uudestaan

Jonakin kesänä
villit aallot
vielä minut vievät

Metsässä piilossa,
synkässä lehdossa


On mökki

ikkunassa verhot mustat


Metsässä mustassa,
koivikon huomassa


On mökki

ikkunassa kasvot kummat


Metsässä tummassa,
rinteen suojassa


On koski

pyörteessä muistot tuskan


Metsässä tutussa,
sammalen nukassa


Olen minä

jätän metsäni mustan

He tekivät aamukasteesta shampanjaa

lisäsivät ripauksen omenaa, vaniljaa, kuusamaa

Joivat pullonsuusta saapuvaan yöhön


He olivat sirkkoja kesän orastavilla pelloilla

ja kuinka he juopuivat!

ilosta, rakkaudesta, onnesta

jotka yhteen sekoittuneina nousivat keveinä kuplina heidän rinnoissaan,
rakastuneissa mielissään


Niin kuin shampanja

Aamukasteesta tehty

Olet taas raivostuttava! huudan

ja minä heitän, nakkaan, viskon

kaikki lautaset, tyynyt, vinyylilevysi

kohti sinua

Mutta sinä olet yhtä etevä väistämään
kuin minä olen huono tähtäämään


Harjoitus tekee mestarin, sinä sanot

ja minä

haluaisin kivittää sinut kuoliaaksi
rosoreunaisilla sanoillani

lyödä, iskeä, hakata!

sinua


Juuri kun olen valmis tarttumaan
viimeiseen aseeseeni

siihen kaikkein henkilökohtaisempaan, kaikista kipeimpään


Sinä tulet
liian lähelle, otat lämpimään syliisi ja hengität korvaani

Kaikki miekkani menettävät ruosteiset teränsä,
rumat sanani merkityksensä

Rakkaimmat viholliset sylikkäin
Ja aivan yhtäkkiä

sisälläni on kokonainen maailmanrauha

Nämä karkausvuoden päivät kuluvat niin hitaasti

että minua ihan itkettää


Elän jo kesässä

salaa mustilta puilta ja häviävältä lumelta

Radiossa sanottiin että
tänään olisi
päivä yötä pidempi

Illalla menen nukkumaan

näen unta suvesta

ja

kielojen tuoksusta

Paul Muldoonin runo Tuuli ja puu

Samalla tavoin kuin eniten tuulee
siellä missä on puita

maailma kehii valtaosin
meidän ympärillemme.

Usein kun tuuli on haalinut
puut yhteen,

yksi puu ottaa
toisen syliinsä ja halii.

Niiden oksat jotka hankaavat
kiihkeästi toisiaan,

ei se ole todellista tulta.
Ne murtavat toisensa.

Usein tuumin että minun tulisi olla
niin kuin pariton puu, visusti paikallaan,

koska toiselle kädellä en tosi
murtaisi toista. Silti tunnen murskatuissa luissani

kuinka sää vaihtuu.

Papan veneessä on reikä

Merellä ollessaan musta vesi tunkeutuu hiljaa veneeseen ja syö sitä

Tekee puusta hauraan ja mädän


Papan sisällä on syöpä

Se tunkeutuu hiljaa jokaiseen soluun
Ja syö minun pappaa

Tekee hänestä kylmän ja harmaan


Kun kesä koittaa,

ei papalla ole venettä

eikä minulla ole pappaa

Tämäkään päivä ei menny oikein putkeen, mutta kyllä se perjantain voitti 6-0! Perjantaista ois riittäny tarinaa varmaan ihan kirjaksi asti, oli sellanen päivä että oksat pois!:D
Tänään ihan sitä perussettii, eli ylös 05.15 ja het koiran kans ulos^^ ei tee mieli ihan aamusta ruveta lattioita luutuamaan ku toinen paskoo sisälle. Herää ainaki siellä ulkona, yks plussa siitä siis. Sittenpä se on töihin taaperrettava, koira vinkuu hetken oven takana niin että ihan syömmestä ottaa, va sitä se on. Yhesti luikasi oven raosta rappukäytävään niin että jouvuin sen perässä juoksemaan (löin pääni portaisiin niin että luulin saaneeni aivotärähyksen) ja kiinni saatua työntämään oven raosta takasi sisälle. Ootkos siinä! Töissä 07.45 ja samat hommat mitä monena muunaki aamuna, eli pullat ja leivät tiskiin ja kahvi kiehumaan! Ulkona tulee vettä ku Esterin tiiät kyllä mistä, niin oon kiitollinen että saan tehä sisätöitä. Mutta päivä on pitkä, maanantai tuntuu tuplasti pitemmältä. Jalat puutuu ja hymy hyytyy, koko ajan ajattelee koiraa että mitä mahtaa tehä tälläki hekellä ja kuinka monta yllätystä on kätkettynä ympäri kämppää ku pääsen kotia. Ihmisen paras ystävä, niinkö se oli?^^
Puolessa välissä päivää kassakone päättää mennä rikki eikä suostu ottamaan mitään summia vastaan mitä yritän siihen lyödä. Eikä myöskään aukase enää rahalipastaan. Ihanaa. Tätä toivoinki. Annapa siinä sitten asiakkaille rahasta takasi. Ja jono kasvaa. "Voisitteko maksaa tasarahalla tai kortilla ku meni kassa rikki?Kiitos!" Vaihtorahat alkaa kertyä kassan viereen ja myydyt tuotteet kirjaan yksitellen paperille. Kolmas kerta ku soitan kassamiehelle, että ei millään viittis tulla korjaamaan...*paskatoukka*
Mies viimein tulee eikä saa konetta kuntoon. Ahaa. Kiva. Onneksi mulla on huomenna vapaa :D Kello menee yli neljän ja siivottavaa on vaikk kuinka!:| jälessä aikataulusta, kuinkas muutenkaan. Ulkona sataa entistä enemmän ja pakko mennä kaupan kautta kotia ettei tarvis koiraa nälkäänsä syyvä. Kotona oottaa...eteinen täynnä koiranpissaa ja yksi iloinen nassumussu joka tulee ja hyppii tekemissään lammikoissa. Ai että, ei oo maanantain voittanutta. Kassit lentää sisälle, pöydältä koirantalutushihna, koira kainaloon ja suunta kohti koirapuistoa. Takaisin kotona ollaan kuudelta ja sittenpä ei jaksakaan muuta tehä ku kaatua sänkyyn. Halleluuja! Elämä voitti.

Tänään Puolangalle sukulaisiin Totan kanssa, saa nähä miten se osaa olla linja-autossa, reppana. Aamulla oli kiva herätä ku se järsi sänkyä, katoin sängyn alle ja siellähän se touhotti vessapaperirullan kanssa ja oli minun housutki vetäny sinne mytyksi itelleen^^ Eteisessäkin oli yksi ihana yllätys, se on sunnuntaiaamuna ihana nousta siivoamaan ensimmäisenä!:) Käytiin rannassa ja Rotuaarilla kävelemässä ja kotiin päästessä toinen väsähti heti lattialle nukkua tuhnuttamaan. Eilen otettiin molemmat päiväunet, niin eiköhän venähtäny kolmen tunnin mittaisiksi uniksi!:D kummasti väsyttää tuo koiran kanssa touhuilu. Onneksi ei ole haukkunut vielä kertaakaan täällä sisällä ollessa. Aivan mahtava olo ku on koira talossa, tosi paljon seuraa on kyllä eikä tarvi keksiä parempaa tekemistä. Tuntuu siltä, että yks mun unelma toteutu ku sain tuon koiran viimein :) *onnellinen huokaus*