IRC-Galleria

Jos tekisin todella niin kuin minä itse tahtoisin

niin

Huomenna nousisin junaan joka saapuu laiturille ensimmäisenä
enkä maksaisi lipusta hintaa.

Lähtisin pois

Nopeasti vaihtuvat maisemat,
kun niitä katselee lasin läpi

Yhtä nopeasti päivät ilman merkitystä

Venäjän kautta Kiinaan,
sieltä liftaamalla kauas Intiaan asti
missä

kulkisin likaisilla kaduilla avojaloin ja ruokkisin kulkukoiria,
etsisin sen lapsen sisältäni uudelleen
joka joskus pääsi kuolemaan

Se oli armomurha

Uisin joissa, järvissä ja suurissa merissä
katselisin miten aurinko uppoaa veteen jolla
ei ole rajaa

Tunnetko sen tuoksun mihin
sekoittuu kaupungin pöly ja ihmisten puheet
yhdessä meren suolan ja auringonpaahtaman hiekan kanssa?

Jokaisen yöni viettäisin paikassa
missä katto ei näytä samalta

Tutustuisin aina uuteen ihmiseen

ja taas uuteen

Kuuntelisin tarinoita niistä
surullisista ihmiskohtaloista
missä
perheet nukkuvat suurkaupunkien siltojen alla.

Päivisin lapset etsivät myytävää kaatopaikoilta.

Mutta;
myös niistä onnellisista.

Niistä missä lapset pääsivät kouluun ja vanhemmat saivat töitä,
isän jalka säästyi maamiinalta eikä äidistä tullutkaan sokea.

Matkaisin veneellä Afrikkaan!
Näkisin kolibrin, seepran, leijonan sekä
kirahvin, ja sen kuuluisan
vesipuhvelin.

Kaivaisin kyläläisten kanssa kaivoja ja
leikkisin lasten kanssa.

Öisin itkisin

jotta savanneilla joskus sataisi
ja elämä tulisi todeksi

Huomenna taas

jatkaisin matkaani

Ja nyt aion kertoa siitä kaiken mitä muistan. En oo varmaan ikinä nähny nuin pelottavaa painajaista!:|

Olin meidän entisessä kodissa Peuravaarassa, siellä oli koko perhe. Minä pelkäsin aivan tajuttomasti jotaki tuntematonta, minusta tuntu että siellä pellon laidalla metikössä on jotaki pahaa ja sanoin isälle, että meitä uhkaa nyt joku vaara mutten tiiä mikä. Olin kauhusta ihan suunniltani, enkä voinu kunnolla ees hengittää. Kysyin isältä että miten me saahaan pysymään se poissa jos se tullee sisälle ku ei meillä oo mittää aseita. Ruvettiin sitten isän kanssa tekemään tosi isoa tulta meidän uuniin, että jos se jokin tulee, niin pelotellaan se tulella pois. Unessa muistan miten onnellinen olin ku isä usko minua ja oli minun puolella.
Kahteen asti yöllä me pidettiin sitä tulta yllä, mutta sitten isä sano että pikkuveljen pitää mennä jo nukkumaan. Minä en oisi halunnu luovuttaa ja vieläki minä vaistosin että meitä tarkkaillaan jostain.
Seuraava mitä muistan on se, ku menin pikkuveljen huoneeseen ja siellä leikin pikkuveljen kanssa sen leluilla. Ne lelut rupes puhumaan mulle! mua rupes suututtaa aivan kauheasti ja minä hakkasin yhen sellasen lelun ihan paskaksi ku se sano mulle ensin jotain aivan kestämätöntä, mutta joka kuitenki oli totta ku ajattelin asiaa tarkemmin.
Sitten jossain välissä oli leipomolta meidän siivoja Hilkka siellä ja mää annoin sille suklaata mitä minun pikkuveli oli tuonu luokkaretkellä Kreikasta. Oli muuten ihan vitun pahaa :D (Hilkka oli meillä siivoamassa.)

Kohtaus 2

Juoksen keskustasta kotia yöllä, on kesä ja pimeää. Pelottaa, että joku seuraa. Minua vastaan tulee monta tosi epäämärästä tyyppiä, sellasia joita elää urbaanilegendan mukaan jossain Lontoon maanalaisissa viemäreissä. Rähjäset vaatteet, haisevat pahalle, mustat hampaat, likainen tukka ja hullun kiilto silmissä. Juoksen koko ajan eteenpäin näitä kummajaisia väistellen, kunnes tulen suuren viemäriaukon eteen. Viemäri on puolillaan vettä täynnä. Joku kaamea mies kysyy minulta purkkaa ja minä vastaan että "vittu puren sua naamaan jos tuut mun lähelle!" :D Sitten, unen päähenkilönä en enää olekaan minä vaan joku mustahiuksinen poika. Tämä poika antaa purkankysyjälle purkan suusta suuhun ja sanoo että elä tule enää minun lähelle. Mustahiuksinen poika perääntyy kohti viemärin suuta, mutta tämä purkankysyjä lähtee lähestymään ja sukeltaa veden alle. Mustahiuksinen poika vetää isot metalliset sakset esiin ja huutaa, että jos tulet yhtään lähemmäs niin minä leikkaan sun pään irti. Seuraavaksi kuva siitä kun mustahiuksinen poika kelluu viemärin vedessä kuolleena ja päästä suihkuaa verta. Sen ruumis on avattu kainaloista vyötärölle asti niillä saksilla.

Poliisiasemalla.

Mustahiuksisen pojan isä on tapausta tutkiva poliisi. On aivan raunioina koska tietää jo että läpinäkyvässä pussissa on sen oma poika aivan palasina, yhtenä lihakasana. Pojan kädet on leikattu irti ja ne roikkuu toisessa pussissa huoneen seinällä. Toinen poliiseista sanoo tälle mustahiuksisen pojan isälle, että " Katopa nuita upeita käsiä. En ole ikinä nähnyt noin hyvin kehittyneitä, voimakkaita käsiä. Näkee että on alan miehiä."
Ne kädet siellä pussissa hieraisee kämmeniään yhteen.
Sitten tämä toinen poliisi sanoo, että jättää sen isän rauhaan ja lähtee poliisikoiran kanssa pois. Mustahiuksisen pojan isä sanoo että kyllä se koira voi jäädä. Toinen poliisi vastaa, että vie sen pois nyt kuitenkin, kaiken varalta.

Sitten heräsin ku joku soitti.

Nyt kun minun pitäisi olla

sekaisin onnesta

On mieleni tyhjä kuin

pellon laidalla seisova lato

Nyt kun minun pitäisi olla sekaisin onnesta
en tiedä mitä sanoa

Tuntuu aivan kuin olisin saanut koko maailman syliini
ja sitten
aivan arvaamatta
menettänyt sen

Anteeks mutt missä on Hanhitie, oisko se tuo seuraava tuolla?

-Joo, sen pitäs olla ainaki niinku tuossa suunnassa ettei se ainakaa tuolla oo.

Joo, nyt mä näänki.

(Jatkan koiran kans matkaa)

Akka kattoo perään tosi vittumaisesti ja sanoo että: Vasikka!

Muutan takas Puolangalle, siellä ei viijä toisten pyörie ja muistetaan kiittää.

Luulin että haluan yliopistoon
mutta katonki neloselta jotaki paskadokkaria siitä miten läskiteini saa mahanpienennysleikkauksen^^

Koitan opiskella äikkää enkä tiiä ees tuleeko tuokaan nyt yhteen.

Ketä kiinnostaa?

Hississä painan pään kiinni lasiin
josta näkee pihalle

Painan nappia ja putoan

Se on huumaava tunne

Voisin rakastua

Minä tiedän kaiken sen
mistä ei puhuta ääneen

(kuule minua)

Yritän maalata tälle tunteelle kasvoja,
se on vielä niin kovin vieras

kun kuitenkin
joka päivä tämän saman näen.

Hetkittäin tuntuu aivan kuin
en saisi vedettyä enää

henkäystäkään.

Minä tahdon vain elää!

Tämä nuoruus on niin kaunis,
en haluaisi hukata hetkeäkään.

Mutta juuri se kiire
palava into ja
tahtoa kokea

kaikki, heti, juuri tässä näin

( huomenna ei enää ehdi)

Se tunne minut sammuttaa
eikä mikään muu.

Mitä sulle tyttö on tapahtunut,
kun sun niskassa kasvaa löpö,
kun sun polvella istuu valkea rotta
ja silmistä lentävät yököt?

Mitä sulle tyttö on tapahtunut,
kun sun kissasi itkee tikkailla,
kun verho on revennyt ikkunaan
ja piipusta katkeaa kaula?

Ota sinä suuhusi pilleri,
ota pilleri niin et kärsi,
yhtään miltään ei tunnu, tyttö,
jos toisen ja kolmannen nappaat!

Ollaan menossa ukin luo kylään

Purkka-Topi, Purkka-Topi!

Ukki asuu pienessä mökissä
sellaisessa piilossa
metsikön keskellä
On se vähän pelottava paikka
mutta en minä enää pelkää kun olen jo niin iso

Purkka-Topi antaa aina sokerikorppuja ja purkkaa monta palaa
Kaivon lähelle ei saa mennä
sinne voi pudota!

Pelottelen veljeä vanhalla saunalla
joka seisoo pihan perällä
ihan vinossa
"Ei kannata mennä sinne kun mummo on siellä!"
Veli pelkää kuolleita ja mummon aavetta
"Minäpä tiedän ettei mummon aave asu saunassa!"
veli huutaa minulle vastaan
ja taas juostaan kilpaa

"Kumpi ekana ukin mopon luona!"

Minä häviän aina
ja suuttumuksen kyyneleet nousevat silmiini
Purkka-Topi istuu pihan keinussa ja sanoo
"Tulehan lapsi syliin."

Ukin henki haisee ihan viinalta ja silmät on siniset sekä sameat
Mutta sylissä en enää sitä muista, en halua.
"Miten sulla on tuommonen tukka?", kysyn ukilta
se on ihan vitivalkea ja luonnonkihara

Ukista tulee yhtä valkea kuin siitä sen tukasta
kun ukki kaatuu sairaalan vessassa
ja sen päähän tulee näin iso haava
eikä hoitajista ole enää apua
"Kyllä ukki on nyt vainaja", ne sanovat.

Purkka-Topi, Purkka-Topi!

Purkka-Topi antaa aina sokerikorppuja ja purkkaa monta palaa

Tiedän ukin haamun asuvan saunassa mummun kanssa
Olen nähnyt omin silmin
Enkä veljeä uskalla enää kiusata
Pois meni syli jossa aina olin turvassa

Iltaisin mummu ja pappa tanssivat saunassa

Pihan keinu saa vauhtinsa tuulelta

Pimeässä metsässä

tuoksuu tupakka

kuu antaa valonsa yölle

Kuljen yksin
kesäyön usvassa

ei sittenkään

pelko on minulla seurana

Luin lehdestä päivällä

kotona turvassa

kuinka metsiin on jättänyt jälkensä

raiskaaja ilman kasvoja

Pian tunnen sen

en voi päästää ääntä

Käsi minun olalla
en voi liikkua

Kuulen kuiskauksen
-auta minua

Ja tiedän

Se oli raiskaaja

Jaloissani kiinni

uhri ilman kasvoja