Kylmällä, pyöreällä kivellä istun
ajelehdin, päämäärättömästi
Maailmaa seuraan, katselen
omalla pallolla istuen
Paljon tavaraa, paljon tilaa
NIIN paljon, mutta kaukana
Kaksi suurta tähteä niin lähellä
kylven aurinkojen valossa
Valossa joka heittää taakseni
saastaisen varjon
Törmäyskurssilla, kieppuen
toisistaan riippuen
Valot sulautuen
yhteen painautuen
Törmäävätkö, sammuvatko?
Katoavatko vai kasvavatko?
En tiedä, en todellakaan
sammuuko valo kokonaan
Jos niin tekee minä
jäädyn, jähmetyn pallolleni
kylmä valtaa, sisältä ulospäin.
Hukun saastaan.
Vai korventaako tämä uusi valo
suurten tähtieni fuusio,
korventaako se minua
polttaako se pois
kaiken sen pahan,
saastan ja tyhjyyden?
"Maailmanloppua odotellessa..."
Mikä on tulos, en tiedä
ehkä en koskaan tiedä
Mie en ole oikein hyvä kirjoittamaan runoja. ^^' Teen ne vain itselleni, enkä kellekkään muulle. Luulen.
Joulua odotellessa...