IRC-Galleria

Päivän tahaton vitsi:
Venla: "Älä sit paukauta kättäs ihan täysillä tohon seinään, koska siitä tulee ihan kauhea melu!"
Mä: "En tietenkään! Emmä kädellä niin tekis, vaan aseella kuten jalkapallo ja sellaista ei tässä pelissä ole... paitsi, jos mä otan Venlan ja rynkytän sitä tota seinää vasten."
*total reps*
Yuki-san: Hyvä Tomi! *taputus olalle*

Okei, myönnän... oon addiktiotunu
Tiedän, että se on pahaksi keholle ja terveydelle, mutta se saa mut tuntemaan hyvältä ja jokseenkin energiseltä! Sitä paitsi se maistuu hyvälle. Ei nukuta ollenkaa. Taidan mennä kävelylle, kun oon viimeiset 3 tuntia piirtäny ja kuunnellu random stand up komiikkaa. Se saa ihmisen ajattelemaan

Hetki sitten Jarmo, "rakas" isä-ukkoni, tuli kotiin Liettuasta, jossa hän käy töissä. Oli ihan kivaa, että hän tuli kotiin, sillä oli jo hieman ikävä, mutta näköjään turhaan. Jaettuaan tuliaiset Jarmo alkoi moittia minua siitä, että laitoin omaan sänkyyni patjan ja nyt se on ihan kissankarvojen peitossa. No, olisko kissankusi ollu herralle parempi!? Karvat saa sentään tarranauhalla tai imurilla helposti pois!!! Suutuin sille ukolle, joten tempaisin hänen tuomat tuliaiset lattialle ja tallasin ne palasiksi hänen silmiensä edessä.


Symboliikkaa

Satuin katselemaan vanhoja tiedostoja ja löysin tällaisen. Oon kirjoittanu tän joskun kuukausia sitten. Näyttäisi olevat Tim Burtonin inspiroima. Kommentoikaa ihmeessä xP

I

"Here lies Burton Mason, a sad and lonely boy"
reads on a tombstone located in a graveyard of a small town.
"That's not true, Burton! Together we experienced lots of joy!
So why did you have to take the risk!? You were my own!"
cryed a young girl while sitting next to the stones.
Her skin was quite pale and her hair was colored with black hair dye.
She wore a cute black dress with buttons that looked like cross-bones.
"But why Burton" she whispered at the grave "Why did you have to die?"
After she said that the sky turned dark and it started to rain
and along with the rain drops the girl fell on to the ground.
Some could see that she was clearly in great pain
but others thought that she was like a mud covered hound
She didn't care what others were thinking of her
she just sat there while leaning at the gravestone and she wept and wept.
But now let us go back in time to make everything clear
with this story of romance and death.

Tulipa tuossa äsken katsottua taas yksi leffa. Tällä kertaa katsoin viime vuonna valmistuneen piirretyn, joka perustuu lapsuuteni lempipiirettyyn: Ed, Edd n' Eddy. Sarja kertoo kolmesta pojasta ja heidän randomeista seikkailuistaan naapurustossa ja... no... siinä se itse asiassa olikin. Kuulostaa tylsältä ja kliseiseltä, muttei se ole! Loistavien hahmojen, slapstickin ja randomien tapahtumiensa ansiosta EEnE:iin ei väsy helpolla (muista en tiedä , mutta minä en kyllästynyt!!!)
Hahmoista voisin lyhyesti kertoa jotain. Aloitetaanpa päähahmoista:
Eddy on kolmikkomme keulahahmo. Hän on kiero, suurisuinen ja ennen kaikkea ahne ja juuri sen takia sankarimme joutuvat jatkuvasti ongelmiin muiden naapuruston lasten kanssa. Eddy yrittää jatkuvasti keksiä uusia tapoja kiskoakseen muilta rahaa, jotta voisi ostaa karkkia... jep, he's a mean mutterfukker. Hän ei tietenkään pysty toteuttamaan suunnitelmiaan itse, mutta onneksi hänellä on ystävänsä Ed ja Edd apuna.
Edd (aka Edward/Double D) on täyssiivousfriikki. Kaiken pitää olla siistiä, pöpötöntä, organisoitua ja loogista. Hänellä on kauhea obsessio laitta kaikkeen nimitarra, jossa lukee, mikä kyseinen asia on. Eddillä on muuten aika vastuuttomat vanhemmat. He eivät koskaan ole kotona, jonka takia he kommunikoivat poikansa kanssa jättämällä tarralappuja ympäri taloa. Edd auttaa Eddyä suunnittelemaan kaatopaikkatavaroista mitä "järkevimpiä" keksintöjä.
Edillä on kolmikosta kaikista eniten ongelmia: hän on hidas älyinen, oleskelee jatkuvasti omissa maailmoissaan, rakastaa kanoja, on übervahva ja omistaa seinänsä sisälle piilotetun pesusienikokoelman. Mitäs muuta hänestä voisi kertoa? Ai niin, hänen takkinsa sisällä on sisäänrakennettu jääkaapin ovi.
Muita sarjan hahmoja ovat Sarah (Edin überseme pikkusisko), Jimmy (Sarahin homokaveri/uke), Kevin, Nazz, Johnny 2x4 & Plank ja Rolf. Muissa ei ole paljoa sanomista paitsi Johnnyssa ja Rolfissa.
Johnny on koko sarjan oudoin hahmo, sillä hänen ainoa ystävä on Plank, laudan pätkä, jolle on piirretty silmät ja suu. Jostain kumman syystä Plankillä näyttää olevan enemmän aivosoluja kuin isopäisellä Johnnylla.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä: Rolf... Hän on paras hahmo IKINÄ! Paimenen poika, joka on peräisin paikasta nimeltään "Old country", jossa kaikki tehdään eri tavalla. Tämän takia Rolf loukkaantuu helposti pienimmästäkin asiasta ja usein suorittaa jonkin sortin "häpeäseremonian" tai sitten hakkaa jonkun ihan 6-0. Rolf puhuu aksintilla, sanoo asioita, joissa ei ole mitään tolkkua ja lähettelee old countryssa asuville sukulaisilleen kalaa postitse.

Mitä? AAAA! Elokuva, aivan. "Ed, Edd n' Eddy's Big Picture Show" kertoo kostosta, ystävyydestä ja esteiden ylittämisestä. Elokuva alkaa, kun pojat ovat taas tehneet jonkin sortin jekun saadakseen rahaa, mutta tällä kertaa se meni liian pitkälle, jonka takia he joutuvat pakenemaan naapurustostaan. Sen täytyi alla aika paha jekku, sillä Nazz ja Kevin olivat kuin raadeltuja, Johnnyn päässä oli karhunrauta ja sormessa hiirenloukku ja Rolf... no, häneltä puuttui puolet kyljestään ja käsivarsistaan, mutta silti jaksoi jahdata Edejä noin 20min, jonka jälkeen kaikki maagisesti paranevat. Edit pääsevät pakoon erämaahan, jossa heidän autonsa hajoaa. Tämän jälkeen he päättävät etsiä turvaa Eddyn isoveljen luota, mutta ainoa ongelma on se, ettei Eddy tiedä, missä isoveli asuu, mutta he silti lähtevät etsimään tätä. Sillä aikaa Kevin ja Nazz, Rolf ja Johnny & Plank lähtevät kukin omalle kostoretkellensä.
Mentyään läpi pilailutehtaan, metsän, joen ja suon Edit löytävät Eddyn veljen huvipuistosta. Paikalle saapuvat myös kostoretkeläiset, mutta pahamaineiset asuntovaunu alueen asukit, Kanker siskot (jotka ovat ihastuneet Edeihin), tuovat heidät paikalle hakattuina, sillä kukaan ei heidän miehiä hakkaa paitsi he itse. Kuitenkin paljastuu, että Eddyn isoveli on täysi kusipää ja hän hakkaa armotta pikkuveljensä kaikkien hahmojen edessä. Tämä johtaa liikuttavaan ja erittäin homoon kohtaan, jossa Eddy makaa itkien maassa ja tunnustaa, että hän on valehdellut kaikki 5 tuotantokautta veljästään, jotta häntä pidettäisi coolina. Mikä siinä on niin homoa, vai? Se, että Edd on kurottautuneena Eddyn yläpuolelle niin, että heidän naamansa ovat vastakkain 5cm etäisyydellä toisistaan ja molemmilla on sellainen "Kiss me, you fool"-ilme päällä.
Noh, tätä ennen Eddyn isoveli saa ovesta päähänsä, jonka takia hän pyörtyy. Eddyn tunnustusten jälkeen hän saa vihdoinkin, mitä hän on sarjassa koko ajan tavoitellut: hyväksyntää muilta. Kenkar siskot raahaavat Eddyn isoveljen tämän asuntovaunuun ja todennäköisesti raiskaavat hänet. Ja siihen leffa päättyykin.

Mitäs voisin sanoa... se oli aivan loistava. Sopivan liikuttava ja vauhdikas loppu erittäin hyvälle sarjalle. Kaikkien kainnattaisi antaa EEnE:lle mahdollisuus!!! KATSOKAA SITÄ!!!!!

Tämän vuoden Animecon oli aika onnistunut ja rattoisa, muttei todellakaan the best ever. Kaikenlaista sattui ja tapahtui, mutta hyvin selvisin.
Lauantaina en cossannut mitään ja pyörin ystävieni kanssa con-alueella. Ostoksiakin tuli tehtyä, mutta jälleen kerran paljon vähemmän kuin odotin. Oli kyllä erittäin orpo olo halittomuuden takia, mutta onneksi Venla ja Aku pelastivat päiväni.
Tänään cossasin (kuten aina) Tobia and boy did I have fun!!! 8D Oli mahtavaa, että on olemassa paikka, jossa olen suosittu! Oikeesti! Mulla oli siellä 5 naista xD Päivä kului nopeasti muiden kanssa jutellessa ja Pakkea vahtiessa. Onnistuin kadottamaan hänet muutama kertaa >___>'
Kiitokset kaikille, erityisesti Nöpö-neechanille, mukavasta viikonlopusta!

Silent Hill 3 on hyvä peli muuten. Pelasin sitä viime yönä kissojen kanssa 3 tuntia ja tänään pari tuntia. Täytyy kyllä todeta, että Silent Hillin sairaalan henkilökunta on aika avuliasta väkeä, kun kysymättäkin aloittavat leikkausoperaatioita. Mielestäni heidän nukuttamistekniikassa on hieman parantamisen varaa, sillä ruosteisella putkella kylkeen lyönti ei ole kovinkaan terveellistä. Onneksi olin aiemmin pumminut taidenäyttelystä katanan, jolla hoitsujen silpominen kävi kuin tanssi. Nyt pitäis löytää se ihmeen Leonard, mutta olis kiinnostavampaa löytää Stanley(?). Se saamarin stalkkeri nukkeineen x)

Okei, elikkä nyt ketuttaa. Asetuin jokin aika sitten huoneeni turviin katselemaan pitkästä aikaa jotain leffaa DVD:ltä ja kohdalle sattui osumaan "A Nightmare on Elm Street 5: Dream Child". Odotukseni tältä leffalta olivat aika suuret, sillä edelliset neljä osaa olivat mielestäni mahtavia sadistisella huumorillaan ja tietenkin Freddyn äärimmäisellä suorapuheisuudella ja leikin laskulla.
Dream Child alkaa siitä, kun edellisessä leffassa Freddyn voittanut Alice alkaa saada näkyjä Freddystä, mutta kukaan hänen ystävistään ei usko hänen varoituksiaan ja siitä se teinien tappo sitten alkaakin. Dan on leffan ensimmäinen uhri, kun Freddy saa hänet ajamaan unissaan päin vastaan tulevaa rekkaa. Hän on myös Alicen poikaystävä, joka on saanut tämän vahingossa paksuksi ja juuri tämän vahinkolapsisikiön unien kautta Freddy pystyy taas elämään. Muita Alicen ystäviä ovat Greta, Yvonne ja Mark. Greta on äitinsä painostamana ryhtynyt malliksi, eikä äiti tietenkään anna hänen syödä mitään, koska pienimmästäkin ruuanmurusesta tulee läskiksi : D Greta kuolee ironisesti ruokapäydässä, kun äidillensä raivottuaan syö jonkin pienen suupalan ja tukehtuu siihen paikkaan... VIISI MINUUTTIA SITÄ ENNEN HUIDOTTUAAN JA HUUDETTUAAN APUA EIKÄ KUKAAN 10 VIERAASTA TEHNY MITÄÄN!!!! SIIS MITÄ VITTUA!? No, todellisuudessa (tai itseasiassa unessa, mutta silti) se oli Freddy, joka tunki epämääräisiä ruoka-annoksia Gretan kurkusta alas, MUTTA SILTI!!! Siis kuka hemmetti ei auta ruokapöydässä tukehtuvaa henkilöä, joka vielä mahdollisesti tuottaa rahaa taskuihisi? Huvittavinta oli kyllä se, että kaiken tuon jälkeen Greta kaatuu kasvot edellä salaattikulhoon ja hänen äitinsä vaan katselee hiljaa, silmät soikeana pöydän toisesta päästä ja toteaa: "Greta... Oh dear". Tuollaisten kaikkien vanhempien pitäisi olla.
Gretan kuoltua Alice kertoo jäljellä oleville ystävilleen, että Freddy tappoi Gretan. Yvonne ei vieläkään usko häntä, mutta Mark sen sijaan uskoo, sillä paljastuu, että Mark rakasti kenenkään tietämättä Gretaa. ÅMG SIVUJUONI!!!! Joka ei kyllä kestä kauaa, sillä (kuten arvata saattaa) Mark kuolee seuraavan 15 min sisällä. Se oli sinäänsä surullista, sillä Mark oli Freddyn lisäksi ainoa hyvä hahmo. Kuka ei rakastaisi hahmoa, joka piirtää ja lukee sarjakuvia, eikä hänellä ole elämää niiden ulkopuolella muuta elämää? Minä ainakin, sillä hänen kaltaiseen luuseriin on helppo samaistua! Kuten aiemmin mainitsin Mark kuolee sarjakuvakirjan sisällä. Kyllä... Freddy imaisee Markin sarjakuvan sisälle, jossa on kaikki leffassa siihen asti tapahtuneet tapahtumat. Sarjakuvan sisällä Freddy härnää Markia rullalaudan päällä kynsiään pahasti huitoen ja lopulta saa tämän raivostumaan, kun hän vilauttaa Gretan kuollutta ruumista. Suuttuessaan Mark alkaa huutamaan ja huutamaan ja huutamaan ja tavarat hänen ympärillään alkavat lennellä (Random DBZ-moment!) ja lopulta hän muuttuu Robocopin ja Terminaattorin valmistusvirheelliseksi ja ruostuneeksi pojaksi. Tuossa muodossaan Mark päihittää Freddyn tai niin hän luulee ne muutama sekunttia ennen kuin Freddy muuttaa hänet paperiksi ja repii palasiksi... Yeah, violent and cory... -___-
Sillä aikaa Yvonne on pulassa Freddyn takia, mutta do not fear, for Alice is here! Alice pelastaa Yvonnen Freddyltä juuri viime tipassa, mutta hän ei olisi onnistunut siinä ilman Amandaa, jota Freddy pelkää yli kaiken. Miksi, te kysytte? KOSKA SE ON FREDDYN MUTSI JA SE PELKÄÄ SITÄ! Jotain samaa mussa ja Freddyssä... Sitten Amanda käskee jäljellä olevia teinejä etsimään hänen ruumiinsa, jonka he löytävät lähes ensimmäisestä etsimispaikasta. Tämän takia Amanda saa täydet voimansa, sulkee Freddyn kohtuunsa ja syöksyy valoon, jossa Freddyn käsi tulee ulos Amandan mahasta eeppisen "NOOOOOOOOOOO!!!!"-huudon säestämänä, kun valon portit sulkevat Freddyn sisälleen ikuisiksi ajoiksi. Ja näin rauha on taas Tappimaassa, jossa Alicen poika, Jakob, on syntynyt, ruoho on vihreää ja neljä valkohameista pikkutyttöä hyppii hyppynarua ja laulavat "One, two, Freddy's coming for you..."MERKKEJÄ JATKO-OSASTA!!!!!!1111!!

Siinä oli leffa pähkinänkuoressa. Leffana se oli hyvä ja katsottava, mutta Elm Street leffana se oli säälittävä. Siinä ei ollut tarpeeksi huumoria, väkivaltaa ja Freddyn viisasteluja. Ainoa veri koko leffassa taitaakin näkyä, kun Mark viiltää vahingossa omat kämmenensä auki. Toinen pettymyksen aihe oli se, ettei Freddyllä ollut yhtään niin paljon luovia muotoja kuin edellisissä Elm Streeteissä. Tässä leffassa näemme Freddyn perusmuodon, tarjoilijana, moottoripyöränä, mustavalkoisena ja sikiönä... kyllä, tässä elokuvassa näemme ensimmäistä kertaa Sikiö Freddyn!!!! Se on vaan niin läppä!!! Hahahahahaha *reps*
Mutta juu, tämän "arvostelun" tarkoituksena oli purkaa sisäistä raivoa ;D

Tänä viikonloppuna on Animecon... Vähän jännittää, muttei niin paljon kuin ennen. Olis mukava tavata tuttuja ihan sillai "Ai kato! Säkin oot täällä! Haliiii 8D" meiningillä. Elikkä Aconissa nähään

Mulle on tapahtunu tänään varhaisesta ajasta huolimatta jotain mahtavaa! Siis jotain sanoin kuvaamattoman kaunista! Löysin useiden vuosien etsintöjen jälkeen hiljaisuuden ja ironisin juttu on se, että se oli koko ajan ihan silmieni edessä, mutten vain osannut katsoa oikein.
Kaikki alkoi siitä, kun Anne alkoi taas hoilaamaan sitä, kuinka kamala olen. Hänen mentyä nukkumaan menin ulos jäähtymään. Ajattelin viipyväni ulkona max 5 minuuttia, mutta tuo 5 min muuttui loppujen lopuksi noin tuntiin. En olisi koskaan kuvitellut, että tähän aikaan vallitsee täysi hiljaisuus. Ei ihmisiä, ei autoja, ei mopoja, EI MITÄÄN. Vain luonnon tuottamia ääniä. Se oli niin kaunista. Pystyin kävelemään yleensä ruuhkaisella ja käytetyllä Naantalin ja Turun välisellä moottoritiellä ilman huolia. Tuntui jokseenkin mahtavalta olla ainoa ihminen maailmassa tuon lyhyen ajan.
Tuon tehtyäni etsiydyin sokeasti taivaan rannalla olevaa valoa kohti. Tuon matkan aikana hypin, juoksin, nauroin ja lauloin kuin mikäkin hullu, mutta minkäs sille voi, kun on kerrankin tosissaan onnellinen! Tuo onnellisuus kuitenkin hyytyi, kun yhdessä katulampussa oli lappuja, joissa luki asioita tyyliin "Kuolleet kävelevät" ja "ZOMbiEt SYÖväT" jne. Ajattelin siinä, et kiitti vaan, mutta hetken päästä taas hyppelin riemuissani eteen päin. Pääsin lopulta nyppylän päälle, josta oli lähes suora ja estymätön näkymä horisonttiin, jossa aurinko teki nousuaan. Se oli niin kaunis kaikkine väreineen ja sävyineen. Näkymän edessä olevat muutamat puut olivat sen edessä mustia ja ja koristeellisia. Hetken aikaa sitä ihasteltuani huomasin jotain hämärää... olin valon lähdettä etsiessäni päätynyt ystäväni Miian pihapiiriin. Jonkin aikaa kyseistä seikkaa ihmeteltyäni päätin mennä takaisin kotiin.
Oli mahtavaa olla maailman ainoa ihminen tunnin ajan, mutta se minulle riittääkin tältä erää. Vietän kyllä paljon mielummin aikaani ystävieni kanssa.