Tänään alkaa uusia kielien ja matematiikan täyteinen jakso koulussa, mutta mukaan mahtuu yksi hyppytuntikin. Ja mikä parasta: no more gym class!!! Ainoa asia, joka pelottaa tässä jaksossa on fysiikan viides kurssi. Ei sen takia, että fysiikka olisi vaikea, ei todellakaan! Uskon pärjääväni entistä paremmin Carl Saganin ja Richard Feynmanin opetusten innoittamana.
Se, mikä todellakin pelottaa ja huolestuttaa on opettaja. On totta, että Joronen on myyrän näköinen pieni, vanha miehen käppänä, jolla on tapana eksyä sivuraiteille, mutta siitä huolimatta hän ei ole huono opettaja. Viime kurssi meni usealta, allekirjoittanut mukaan lukien, aika päin persettä, mutta raivoamisen ja pettymyksen sijaan Joronen oli ymmärtäväinen ja totesikin, että on luonnollista, ettei kaikkia asioita heti osaa ja ymmärrä, ja meillä on vielä muutama vuosi aikaa opetella ja kypsyä ennen kirjoituksia. Siinä on hyvä asenne!
Urpanen on eri maata. Suoraan sanottuna sarkasmipommi. Pelkään, että tuotan hänelle pettymyksen ja saan päälleni sarkasmisateen, jota en pysty vähäisten aivosolujeni takia käsittelemään aiheuttaen oikosulun, minkä seurauksena vaivun muutaman sekunnin shokkiin ja alan vinkumaan kuin juuri kastroitu marsu. Olisitte nähneet vitos kurssin kokeen palautuksen. Se vihan, pettymyksen ja sarkasmin aalto oli käsin kosketeltavissa, jopa vielä enemmän kuin Juvosen vastaavat tuntemukset ja SE, ystäväiseni, on paljon.