Eilen iltapäivällä katsellessani The Spoony One:n uusinta videota aloin hieman miettimään asioita ja syntejä syviä. Mieltäni eniten painanut asia oli, miksi kyseinen video latautuu niin hitaasti? Olin päässyt videossa vain 2 minuuttia eteenpäin, kunnes ajattelin tehdä jotain muuta sen latautuessa. Onneksi vanha kunnon Dracula Legacy Collection sattui juuri sopivasti lojumaan käten ulottuvissa. Otin boxin käteeni ja avasin sen, jolloin silmäni alkoivat hipelöidä katseellaan levyjen pintoja. Houkutus katsoa originaali Dracula oli suuri, mutta koin velvollisuudekseni elää tämän jo kauan sitten unohdetun tarinan uuden sukupolven silmin (<--WTF?). Takimmaisimmassa levyssä oli teksti, jossa luki: "The Son of Dracula". Tartuin siihen. Sanoin: "Let's pop this fucker in" ja laitoin sen koneeseen.
"The Son of Dracula" on vuonna 1943 valmistunut jatko-osa elokuvalle "Dracula's Daughter", jonka edeltäjä puolestaan on Bela Lugosin tähdittämä "Dracula" vuodelta 1931. Tämän pitäisi toimia kokeneimmille leffafriikeille varoituksena. Jos jatko-osa on tehty päälle vuosikymmen alkuperäisen jälkeen, on hyvinkin mahdollista, että se on -kauniisti sanottuna- paska. Noh, annoin sille siitä huolimatta mahdollisuuden ja tässä istun, joten en ainakaan kuollut sen kauheuteen.
Juoni on aika yksinkertainen (kuten aina): Katherine ja Frank ovat olleet jo lapsesta asti olleet hullusti rakastuneita toisiinsa ja heidän aikeinaan on vihdoin mennä naimisiin keskenään. Kuvioihin kuitenkin astuu mysteerisen karismaattinen playeri nimeltään Kreivi Alucard. Katherine rakastuu korviaan myöten tähän magiaan perehtyneeseen herrasmieheen ja seurauksena he menevät naimisiin. Kun Frank saa tämän selville, hän sekoaa ja murhaa Alucardin. Tai niin hän luulee. Tavallaan. Hän ampuu Alucardia revolverilla useita kertoja, mutta tämä ei ole moksiskaan; luodit menivät läpi ja osuivat Katherineen, joka oli aseen esille tullessa piiloutunut kreivin taakse. Kuka arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu? Katherinesta tehdään vamppyyri... Ha. Ha. HAAA. Hän oli suunnitellut sitä alusta asti tehdäkseen saman Frankille, jotta he voisivat elää lopun ikuisuuden yhdessä. Frank leimataan hulluksi, heitetään vankilaan, josta hän pakenee tappaakseen Alucardin, joka onkin paljastunut olemaan kreivi Dracula! * shocked gasp* Dracula kuolee nousevan auringon säteiden osuessa häneen. Hän kaatuu suohon, josta hän viimeisillä voimillaan yrittää nousta ylös melodramaattisen musiikin soidessa taustalla, mutta turhaan. Hän ei syttynyt tuleen, eikä myöskään alkanut kimaltamaan kuin discopallo angstisessa teinidiscossa, vaan liha hänen luidensa ympäriltä vain katosivat. Puhdas valkoinen luuranko vain jäi jäljelle. Tämän henkeäsalpaavan verisen ja väkivaltaisen taistelun jälkeen Frank palaa rakkaansa luo ja polttaa tämän elävältä (tai itse asiassa kuolleelta, sillä se on vamppyyri eli elävä ruumis eli tavallaa kuolleelta, mut koska se oli elävä kuollut niin Frank poltti sen elävältäkuolleelta(?) Äh vitut! Kyl te tajuatte!).
Mitäs sitten pidin kyseisestä elokuvasta? Se oli hyvä. Paljon parempi kuin "Dracula's Daughter". Siinä ei tapahtunut mitään yliluonnollista ja juoni oli vähän niin ja näin, mutta tässä oli sitä jotakin! Maisemat loivat synkän tunnelman, joka korosti mukavasti Alucardin mystistä olemusta. Oli muutenkin erittäin viihdyttävää nähdä Alucardin muodonmuutokset! Edellisissä osissa aina, kun joku muuttui esim lepakoksi, hahmo meni pois kameran näkökentästä, jonka jälkeen lelulepakko heitettiin samasta suunnasta kameran ohitse. Tässä muuntautuminen näytettiin. Muuttuessaan lepakoksi Alucard imeytyy ensin pieneksi mustaksi palloksi ja vasta sen jälkeen selkeäksi lepakoksi. Hän pystyy myös muuttumaan sumuksi ja ihmissudeksi.
Täytyy sanoa, että luulin aluksi, että Draculan oikea nimi olisi Alucard tässä leffassa, mutta ei niin näköjään ollut. Alucard on vain peite nimi, jota hän käyttää, joka on muuten aika HELVETIN luova ja NEROKAS. Ei kulu kuin viisi minuuttia alkuteksteistä, kun eräs hahmo silmäilee Alucardin matkalaukkujen sinettiä, joissa lukee "Alucard", ja alkaa lausua "D-R-A-C-U". Hänen kolleegansa keskeyttää hänet kysymällä: "Mitä nyt, professori?!". On myös aika huvittavaa, että alkuteksteissä lukee "Lon Chaney Jr. as Count Dracula". Se vähän hämmensi ja pilasi mysteeriä.
Alucardin lisäksi muita muistamisen arvoisia hahmoja on harvassa. Frankin muistan siitä, että hänen sekoamiskohtaukset ovat aika hyvin näyteltyjä. Onneksi niitä on aika paljon, sillä muuten hän on aika tylsä hahmo. Toinen hahmo, jonka muistan hyvin, on Prof. Lazlo. Hän on kuin tämän leffan Van Hellsing, mutta vain ulkomaalaisempi ja aksentilla varustettu.
Muuta sanottavaa en keksi. Hyvä elokuva, jos sille antaa mahiksen