Okei, tulipahan sekin leffa katsottua ja mitä siitä voisi nyt sanoa. Hyvä leffa se oli, muttei todellakaan Miyazakin parhain teos. Visuaalisesti ja ideallisesti elokuva on erittäin näyttävä ja kekselijäs, mutta juoni on hieman... noh, omalaatuisen klisheinen. Yleensä pidän ihanan, ällöttävän, siirappisista ja kliseheisistä tarinoista, mutta tämä ei ole sellainen. Ponyo poikkeaa muista Studio Ghiblin rakkaustarinoista, sillä se yhdistää lähes kaikki olemassa olevat klisheet ja näin muodostaa jotain aivan uutta ja tuoretta.
Juonta on helppo seurata, sillä se on lähes olematon. Ponyo on vankina "pahan velho" Fujimoton merenalaisessa linnassa, jossa tämä harjoittaa kaikenlaisia taikoja palauttaakseen meren ja maan välille tasapainon. Pieni kala-protakonistimme päätyy ihmisten maailmaan, jossa hän juo Sosuken (meilkein Sasuke hehehe) verta puolittain vahingossa, minkä takia hänestä alkaa kehittyä ihminen. Tipahdettuaan maagiseen litkuun Ponyo saa pakenimeseen tarvittavat voimat. Hän palaa takaisin Sosuken luo, mikä aiheuttaa valtavan tulvan. Seuraavana aamuna Sosuke ja Ponyo menevät etsimään pienellä leluveneellä Lisaa, Sosuken äitiä, joka useiden muiden tavoin jäi tulvan saartamaski. Lisa löytyy lopulta meren alta Ponyon äidin kera ja paljastuu, että Ponyo on avain maailman tasapainon ylläpitämiseen. Ainoa tapa, miten se saadaan aikaan, on, jos joku rakastaa Ponyo koko sydämensä pohjasta ja totta kai Sosuke rakastaa Ponyota yli kaiken, vaikka hän onkin alkujaan kala.
Toisin sanoen kyseessä on rakkaustarina, jossa pyritään pelastamaan maailma. Siinä ei ole mitään ongelmaa, kuulostaa itse asiassa ihan hyvältä, mutta... miksi helvetissä hahmot, joiden välillä rakkauskiinnostus on, ovat 5-VUOTIAITA!?!?!? Tiedän, et sen pitäis olla söpöä ja kaikkee, mutta silti, se on niin väärin... think about all the possible hentai this movie has spawned... .____.' On second thought, DON'T.
Hahmojen ala-ikäisyydestä huolimatta, yksikään heistä ei ole hermoja raastavan ärsyttävä. Kaikki ovat aika tykättäviä, vaikkakin Ponyo käyttäytyy ajoittain kuin ADHD:ta pätevä apina, jonka häntä on sytytetty tuleen. Oma suosikkini on ehdottomasti Fujimoto. Hän omaa koko elokuvan mahtavimman äänen ja se on muutenkin huvittavan näköistä, kun hän liikkuu leijuu aluksensa kanssa vedessä. Fujimoto näyttää yllättävän paljon narkomaaniselta Kratos Auronin ja Ristyn lapselta :/ Yksi huvittavimmista puolista koko elokuvassa on se, että Ponyo myöntää kaikille vastaan tulijoille, että hän oli kala ja kaikki vastaavat aina tyyliin: "Vau! Sehän on upeaa!" tai "Ihanko totta? Hienoa". Itse jäädyttäisin tilanteessa pari minuuttia ennen kuin pyytäisin häntä toistamaan...
Kuitenkin, leffa oli erittäin hyvä ja nautin sen katsomisesta. Uskon, että olisin pitänyt tästä vieläkin enemmän, jos olisin hieman nuorempi, sillä Ponyo rantakalliolla on loistava lastenelokuva. Juonen puutteellisuudesta huolimatta se on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Yksi asia, mikä jäi vaivaamaan on se, että Sosuken ja Ponyon välinen "rakkaus" perustuu siihen, että Ponyo sanoi kalana ollessaan "Ponyo tykkää Sosukesta". Jokseenkin mitätön perusta, mutta onhan se paljon terveempi kuin rakkaus, joka perustuu siihe, ettei toinen osapuoli tapa toista.