Onpas outoa. Ja hieman surullistakin. Harvoin sitä törmää ihmiseen, jonka nähdessään päässä kolahtaa. "Toi on mun ihminen", jokin sanoo. Hetken tuntuu, että toinenkin tuntee samoin. Ja vielä kerran sitä uskaltaa antaa itsensä tipahtaa.
Pikku hiljaa pitäisi alkaa suojella itseään liioilta kolhuilta. Miksiköhän olen aina ollut sitä mieltä, että parempi katsoa kuin katua. Tosin en kadu. Mitä ikinä tapahtuukaan, en kadu. Sain hetken ikuisuudessa, tunsin olevani rakastettu ja tärkeä. Sen on pakko merkitä jotain ja jos en muuta saa, niin riittäköön se ikuisuudeksi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Oikeesti...mistä huijarit näitä keksivät?!! 29.08.
- [Ei aihetta] 23.08.
- Öh... 02.02.
- Varoitus!! 31.01.
- Sylvie - Lovesong 25.01.
- Ihanaa joulua ihanille ihmisille!! 22.12.
- Sunnuntain rauha 15.10.
- The End. 22.07.
- Voihan hindu!! 08.04.
- Ollako vai eikö... 23.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (17)
- ▶ 2006 (31)
-
▼
2005 (9)
- ▶ joulukuu 2005 (6)
- ▶ marraskuu 2005 (3)