Vaikka se muiden mielestä tuntuisi hassulta, niin tänään pääsin eteenpäin etapista, mihin olin matkani varrella jumittunut.
Kirjoitin joskus runoja, mutta päätin lopettaa sen. Jokin osa musta sulkeutui, ja nyt viimeinkin avasin sen uudestaan ja kirjoitin ensimmäisen runoni pitkään aikaan. Se tuntui hyvältä.
Kiitos sulle rakas ihminen, autoit mut eteenpäin kohdasta, mihin en edes tajunnut pysähtyneeni. Koskaan en voi sulle sitä kertoa, enkä rakkauttani antaa. Mutta sydämeni sykkii taas...