IRC-Galleria

Tuli tänään sitten parannuttua tästä flunssavirus kierteestä ja päätin suunnata fillarin kohti sen hetkistä koirista. Koiriksella tutustuin uusiin virityksiin ja kokeilin siirtää rakennuselementtejä, tosin sillä tuloksella, että oikea pikkurilli on paskana.
Tutustuin lisää ympäristöön kun havaitsin tst-parini Tomin kanssa, että meillä on tuntemattomia vieraita.
Mistäkö pystyimme päättelemään?
Siitä, että tynnyri jonka päällä oli metallilevy savutti kuin viimistä päivää.
Poistimme kannen varovasti ja kurkkasimme sisään. Epäilyksemme osuivat oikeaan... se uskokaa tai älkää SAVUTTI.

Sisällä kyti puumateriaalia ja hajusta sekä tummasta kuoresta pystyin päättelemään, että se oli huonosti palavaa, pihkaista katajaa. Siinä sitten pohdimme mitä tehtäisiin ja kun tynnyri viellä syttyi liekkeihin uudestaan päätimme soittaa hätäkeskuksen palvelu/hätänumeroon 112n.
Yllättävän kauan kesti saada vastaus hälytyskeskuksesta ja kun vihdoinkin saimme yhteyden niin piti viellä osata selittää missä olemme... keskellä metsää.
Loistavilla suunnistajan taidoillani sain selitettyä paikan ja 10 minuutin päästä sammutusyksikkö lipui helvetin isolla maantienielijällään armottoman kapeasta suntista.

He kantoivat vain miehekkäästi tynnyrin pois "palopaikalta" paloauton viereen ja meinasivat kipata uudesti syttyneen tynnyrin sisällön autoon sisälle.

Siinä se homma sitten oli... whoow! Koiriksen nimi päätettiin vaihtaakkin pikaisesti tuhkikseksi.

Näin saimme säilytettyä pelipaikkamme ja toivottavasti jotkut pällit nyt tajuavat sammuttaa sen mitä ovat siellä sytyttäneet.

Päivän lausahdus onkin "Kuten juuri sanoin, en koskaan toista itseäni!"