IRC-Galleria

Jos nyt ynnättään yhteen muutaman viikon uutistapahtumia niin voidaan tuumata, että suomesta on tullut villilänsi.

Raskaasti aseistautuneet pankkiryöstäjät treenasivat Littoisissa raha-auton ryöstöä ja poliisi ei voinnut tehdä mitään ennenkuin itse tilanne oli päällä. Vapaana mennä tossuttaa edelleen pari kaiffaria.

Ja tänään Jokelassa on sitten jenkkityyliin alettu riehumaan koulussa. Ammutaan ihmisiä ja sitten ammutaan itseään - niin huonosti ettei edes kuolla.
8 kuolonuhria, joista 7 koululaista ja koulun rehtori.
18 vuotias abiturentti on ampunut itseään päähän ja on hoidettavana teho-osastolla - ennuste on todella huono.
Olen aina sanonut, että Tuusula on ihan hämärä paikka, mutta näin pitkälle sitten... olisin sen uskonut ilman tälläistäkin toimintaa.

Pian kouluun tarvitsee lähteä tuntia aikasemmin, koska kouluissa on metallinpaljastimet ja jokaisen kassi pengotaan auki.

Tämä pelle on netissä ilmoittanut puhdistavansa maailmaa ja käyvänsä omaa sotaa, josta ei saa syyttää ketään muuta. Tekstistä ilmeni myös sellainen, että hän olisi halunnut kansan puolelleen, joten noustaanko kaikki barrikaadeille? - Tuskinpa.

Sisäinen reportteri heräsi heti kun kuulin tästä jutusta. Autossa pauhasi radio täysillä kun pisteltiin venettä talviteloille, jotta mitään ei olisi jäännyt kuulematta.

Mietinkin tässä jo huomista kouluvaatetusta... pistänkö valkoiset luotiliivit vai vihreät sirpaleliivit?
Kypärä voisi olla vihreä huomenna ja kengät rautapohjaiset.
Ja jos joku veitsellä rupeaa riehumaan kranaatin, käsiaseen ja piikkimattojen lisäksi niin pistetään viilloilta suojaavat hanskatkin käteen.
Eiköhän me noilla varusteilla pärjätä yksi päivä koulussa - se kun on aika lyhyt.

Mitenköhän uudet practical ammuntaa aloittelevat ihmiset saavat nyt ne pyssynsä ulos?
Ei varmaankaan mitenkään kovin helppoa.

Häiritsee toiminta kun kaikki muoti tuodaan rapakon toiselta puolelta.
Housut joissa haarakiila on 20 cm maasta menee vielä jotenkin, mutta koulu ammuskelu nappaa vielä vähemmän.

Jokelan kouluun tulee kuolemanaula ilmeisesti. Aula jossa kukaan ei hiiskahdakkaan mitään.

Minkälainen on teidän mielestänne tuo Pohjois-Suomen tunnetuin asukki; Joulupukki?
Jokavuotinen tuttavuus kaikille kilteille lapsille ympäri maailman. Valkoinen parta, huono näkö ja pitkä matka joka vuosi.
Miten ihmeessä kaikki lahjat menevät oikeisiin osoitteisiin?
Miten pukki ehtii joka paikkaan yhden yön aikana?
Miksei pukki toivo jouluksi lunta Etelä-Suomeenkin jottei aina tarvitsisi lainata menopelejä kilteiltä partiolaisilta?

Mitä se vanha, hieman höperö ukko puhuu?
Lahjojen jakamisesta kilteille lapsille ja tuhmien lasten tilastoista?
Kuinka pukki pääsee aina perille?
Ainahan se vastaa ympäripyöreitä kysymyksiä ja vähän ohi ampuen ja aihetta vaihtaen.

Joulupukki se vaan jokavuosi jaksaa ja muori on jonkin verran nuorempi - vai oliko se sittenkin vanhempi? Kiltit tontut auttavat aina ja kerran ne tekivät pukille kepposen kun olivat kesäkuussa vaihtaneet pukin almanakan joulukuuhun. Pukki siinä äkkiä heitti kukkashortsit nurkkaan ja kiskoi punaisen nuttunsa ylle ja lähti pikaisesti juoksemaan.

Yötä päivää tontut valvovat ja pitävät kirjaa, mutta miten ihmeessä kaikkien lasten vuoden teot mahtuvat yhteen kansioon?

Pukki rupesi kerran ikäänsä laskemaan, mutta nukahti siinä 400 kohdalla ja kun se sairasvakuutuskorttikin on unohtunut niin ei siitäkään voi tarkistaa. Kerran mustikkasoppabaarin portsari ei päästänyt pukkia edes sisälle kun ei ollut henkkareita.

Hirvittävästi kysymyksiä mihin ei saa koskaan vastausta.

Joulupukin asunnon sijainnin me tiedämme aika tarkkaan. "Korvatunturi on 483 metriä korkea tunturi Suomen itärajalla, Savukosken kunnassa. Tunturissa on kolme huippua, joista keskimmäisen kautta kulkee Venäjän raja. Korvatunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä, joten sinne ei pääse vierailemaan ilman rajavartioston lupaa. " (Wikipedia)

Tunturit näyttävät kaukaa katsottuina aivan Siperian huskyn korvilta ja siitä se onkin saannut nimensä. Aina välillä rajavartijat sattuvat Joulupukin luokse kahville ja pullalle.

Talvet joulupukki viettää korvatunturilla, mutta kesät taas jossain tuolla Teneriffan takana. Ovathan Joulupukki ja Muori sen ansainneet. Kovin sesonkiluontoista työtähän Joulupukin ammatti on, mutta ei pukki sitä ole koskaan miettinyt.

--

Mitä sinulle muistuu mieleen joulupukin höpinöistä, löpinöistä ja kommelluksista?
Mikä on se oikea joulupukki ja millä se liikkuu?

Ehkäpä olisi parempi jos vaihtaisin statukseni sellaiseksi, että vain irkkaajat näkisivät allekirjoittaneen ja toistepäin. Huomasin tälläisenkin ominaisuuden joskus asetuksista ja nyt kutkuttaa kokeilla miten pärjään muutaman viikon silleen...

Jos huomenna tai illalla lämäsee ominaisuudet sitten päälle.

Sitä on selvitty sitten Jamboreeltakin takaisin suomeen pitkän aikaa sitten.
Koulut on alkanut, arkiseen elämään palaaminen ja rutinoituminen on viennyt
aikaa ja tulee viemään aikaa - ehkäpä seuraavat 9 kuukautta(?).

Basso on hajoillut pitkin loppukesää ja alkusyksyä. Kertaakaan ei ole kyllä tielle jättänyt, mutta vaihteet ja jarrut ovat kikkailleet omiaan pitkän aikaa. Muuton jälkeen säännöllinen huoltorytmi (jokapäivä väh. 2 tuntia) on siirtynyt uuteen: joka kolmas kuukausi max. 2 minuuttia.

Tietokonekkin on levinnyt sitä mukaan kun siihen on saatu uutta osaa ostettua. Ensiksi hajoili kovalevy. Pelissä oli panoksena 25 gigaa kuvia joista menetin noin 5 gigaa. Kaikki tosin editoituja, eli originaalit säilyi.
Tämän jälkeen hajosi näytönohjain tai emolevy tms. ja nyt käytellään sitten läppäriä.
Jäätävää tälläinen integroidun hiiren käyttäminen kuvankäsittelyssä.

Mistäköhän saisi wanhan ja legendaarisen säästöpossun? On tullut huomattua, että jos sitä pientä rahaa on niin sen saa varmasti upotettua joko Laiturissa kahviin tai automaattiin.

Jamboree terveisia Suomen suuntaan. Leiri on kahta paivaa vajaa pulkassa ja entista enemman on opittu kielista, kulttuureista, ihmisista, aktiviteeteista jne...

Ruuanystavat, nou hata! Taalla ruoka ei ole kuin English Breakfast, taalla se on kuraa jota on liian vahan ja joka pitaa kaikenlisaksi itse tehda leirilippukunnan kesken.

Matkapaivakirjaa olen kirjoittanut noin 30 sivua ja takasin tuloreissun aikana paastaan varmasti yli 40 tai jopa 50 sivuun.
Kuvia on tullut otettua toista sataa ruutuja.
Naista pitaisi koostaa Diabetes lehteen yksi kokonaisuus.
Loma loppuu, mutta pitaisiko ottaa pari paivaa kirjoituslomaa(?)

Netti on taalla todella kallista. Olen jokaiselle kenen kanssa ollut yhteyksissa hehkuttanut tata.
3.5 puntaa per tunti. Englanti on muutenkin kallis maa, mutta taalla kaikki on viella kalliimpaa.
Espresso maksaa 2 puntaa ja palvelu on heikkoa.
Kolmioleipa maksaa 2.5 ja sekin on heikkoa.

Rasvaa on safkoissa tarjolla todella paljon. Taman paivan lounas koostuu Mars-patukasta, tuoremehusta (2dl), 25 g sipsipussista. Tarjolla oli myos keittiovenekunnan itse tekemia kolmiovoileipia... - ei kiitos.

31 minuuttia aikaa... kello tikittaa uhkaavasti ja rahaa palaa ilmaan. Kaikkea pitaisi ehtia tehda.
Ajatuksena oli etta olisin kirjoittanut jotain matkapaivakirjasta esille, mutta ei pysty. Liikaa muuta tekemista tais itten laiskuus. Tai pelko siita etta joku paasee hehkumaan asioista ennen mua.

Allekirjoittanut on melkein viikon ollut venepakolaisena Ruissalossa.
Uuden kämpän korjaustyöt venysi pitkäksi ja sitten piti jopa ruveta hommiin itse.
Tänään pitäisi olla valmista ja melkeinpä onkin - listoja puuttuu ja pahvilaatikoita
on ympäriinsä ja seiniltä puuttuu sitä sun tätä.
Onpahan jotain saatu sentään aikaiseksi jos verrataan alkuperäiseen kämppään.

Nykyaikaistettu tämä kämppä ainakin on... eipähän tule enää katosta vettä läpi
niinkuin wanhalla omistajalla ja vessaa uskaltaa lähestyä - vaikka sieltä vielä
lavuaari puuttuu (tänään saatiin sentään valo).

Muutto sujui jouhevasti - en ollut edes paikalla koko
hässäkän aikana. Pianoa kuulemma nosteltiin useampia
tunteja kapeassa portaikossa ja parin viikon päästä sekin
pitäisi jälleen virittää.
Muuton yhteydessä hävisi ainoastaan puolet tavaroista,
toiset rakkaampia ja toiset arvokkaampia. Tiedä sitten
lensikö roskikseen vahingossa vai jonkin toisen toimesta.

Kävin tänään aamulla tilaamassa muutaman remontinaikaisen kuvan paperikuviksi ja
tarkoituksena on koostaa kansio kämpästä. Ennen ja jälkeen -menetelmällä.

Jokainen joka on kävelykatua seilannut useamman kuin yhden kerran on tullut
törmänneeksi katusoittajiin, -pelleihin, -kaupittelijoihin ja joihinkin
jotka kerää nimiä johonkin ties mihin.
Mannehanuristit olivat kadonneet jostain syystä katukuvasta (ehkäpä
haitarit ovat (lue: vihdoinkin) levinneet).

Jos jotain kävelykadun viihtyvyydelle voisi tehdä niin ihme pellet pois kadunvarsilta.
Enää uskallan liikkua kävelykadulla fillarilla (reilulla ylinopeudella).
Koko päivän joutusin suunnittelemaan uudestaan jotta pääsen paikasta
a paikkaan b törmäämättä kaupustelijoihin.

Piti sitä käydä sitten Börsin puolella syömässä lounas. Otin safkaksi
kanahampurilaisen ja kun se tuli niin ajattelin tietenkin, että
ketappi olisi erikätevä mauste tälläiseen safkaan. Odotetun
posliinisenkulhon sijaan sain kilon Meira ketsuppipullon pöytään - samaa paskaa eri paketissa.

Mitä onkaan puhuttu Turun terveydenhuollosta? Paskaa, mutta
parempaa kuin muualla. Tähänkin minulla on mielipide. Onhan
se hyvää joo - jos siitä pääsisi joskus hyötymään. Silloin
kun ei ole tarve niin sitä tarjotaan ja sillon kun tarve sitä
ei tarvita. Kolmen viikon jälkeen soittopyynnöstä lääkäri
soittaa ja ilmoittaa, että hänellä on tällä hetkellä sijainen
ja jättää soittopyynnön hänelle. Eikun odottelemaan.
Mikäli mitään ei pian kuulu alan säätelemään lääkityksiä itse (mitä olen
tehnyt jo kahden viikon ajan (ts. tuplannut lääkityksen itse)).
Ei tässä muuten mitään ongelmaa, mutta pitäisi ulkomaailmaan lähteä useammaksi
viikoksi ja jos homma kusee käsille siellä niin nakertaa kuin oravaa
jonka käpy on syväjäässä.

Tietokonekkin on ottanut varmaan jonkin sortin damagea muuton yhteydessä.
Ainakin koko kone on aivan ulalla ja tekisi mieli heittää se tästä 9. kerroksen
ikkunasta ulos välillä. Mikäs tässä skannaillessa ja boottaillessa konetta kun pitäisi
kuviakin työstää.

Onneksi kuvamassa ei kasva kovinkaan hälyyttävää vauhtia, koska nyt on ollut hieman laiskuutta
kuvatessa. Katsoo nyt sitten jos loman jälkeen taas jaksaisi ottaa itseään niskasta
kiinni ja ruveta tallentamaan sitä maailmaa kortille.

Eilen tuuli suhteellisen reilusti. 16 m/s annettiin tuuliennusteissa... pieni puhuri.
Jos sitä käy äkkiä kääntymässä kaverin kanssa jollalla Airiston nurkilla niin mitäs siinä
sitten muka.
Jolla jonkkaan ja menoks. Puoli mailia sataman ulkopuolella alkaa tuulemaan todella reilusti
ja aallokko kasvaa kohtuulliseksi. Yksin siinä sitten säädät isoa purjetta ja rutistat sormet
verillä pinnasta kun yksi apina roikkuu trapetsilla jollan ulkopuolella.

Samilta putosi sandaali menossa - sääli, sitä piti kumminkin lähteä sitten hakemaan ja
nokkelina poikina sitten saatiin käännöksen yhteydessä käännettyä myös jolla ympäri.
Sopiva tuuli ja aallokko pisti tiedot ja taidot koetukselle.
Aallokko käänsi jollan kokoajan kylki tuulta kohden eikä kääntämistä helpottanut kova
tuulikaan. Kahden yrityksen jälkeen päätettiin löysätä ison ja fokan fallit jotta nostaessa
(toivottavasti) purjeet putoaisivat.
Jotta saataisiin enemmän voimaa nostamiseen piti virittää kiinnitysköydestä
kääntököysi jollan runkoon.
Näillä nikseillä jolla kääntyi vallan näppärästi ja kevyesti.

Allekirjoittanut sitten hyppäsi äkkiä jollaan ja jossain välissä kyynerpää aukesi
sopusuhtaisen hyvin.
Tämän tosin huomasin jossain laiturissa missä nostettiin purjeet uudestaan kun
purjeet olivat ihan veressä. Eipä ollut sentään puuvillapurjeet kehissä, koska
muuten veri ei olisi lähtenyt purjeista yhtään mihinkään.

Tuli siinä sitten todettua tyynen rauhallisesti "Minun vereni, purjehduksen puolesta vuodatettu".

Tiistaina on lähtö jamboreelle eikä kamat ole lähellekkään vielä paketissa.
Kamoja ei oikeastaan ole edes hankittu ja joukkueen omatkin kamat ovat mitä ovat, jotain puuttuu.
Onpahan kaupat vielä auki muutaman päivän, että voi elää stressitöntä elämää hetken aikaa.

Juttu pitäisi kirjottaa ja kuvittaa jamboreesta ja tämä onkin viimeinen teksti ennen sitä (varmaankin)
tänne. Ei siinä mitään, toivotetaan teille hyiseen pohjolaan jääjille hyviä tuulia ja raikkaita
purjehduskelejä.

SupaHessu

Kesä tuli ja jälleen huomaa kuinka kaikki tuntuu löytyvän kesästä. Hyvät ja pahat asiat. Kaikki epäjärjestelmällisessä järjestyksessä tulevat yksitellen eteen.
Voinkin listata muutaman asian jota on paljon ja joka tulee kerta kerran jälkeen eteen:

- Basson viat -> Basson huolto
- Jäätelö
- Lämpö
- Aurinko
- Veneily
- Mopot

Paljon on kaikennäköistä tulossa ja menossa. Basso meni huoltoon tänään vanteen ja keskiön takia. Katsoo nyt jos jossain vaiheessa sen saisi taas ajoon.

Torstaina purjehtimaan saaristoon. En vain tiedä kenen kanssa ja minne päin.
Taitaa olla yksi kesän purjehduksista siinä. Tämän kesän purjehdukset pystyy laskemaan sormin.

Mopot, nuo polkupyöristä uljaimmat, eli moottoripolkupyörät alkaa puskemaan joka reijästä ja jokaisen kolmion takaata eteen enemmän tai vähemmän. Viritettyjen mopojen pauke rikkoo tärykalvot samalla kun haistelet pakokaasuja jotka eivät ole koskaan tavanneetkaan niinkin turhaa asiaa kuin katalysaattoria.

Kiitos.

Tullut taas unohdettua kokonaan kirjoittelu. Ehkäpä se johtuu muista projekteista ja kiireistä.
Tänään on kumminkin aikaa vaikkapa heti aamusta iltapäivään asti.
Kyllähän minulla koulua on, mutta allekirjoittaneella on erinäisiä ongelmia kuljetuksen kanssa.
Jos otsikosta joku osaa päätellä niin bassohan se. Se on viime kirjoittelun välillä hajonnut kolmesti. Kahdesti vaihteet ja tässä viimisellä kerralla (aamulla kodin eteen) hyppäsi ketjut keskiön väliin niin tiukasti, että piti ketjut katkaista jotta sain sen sieltä välistä pois.
Ts. kevään ensimmäisessä huollossa korjattu vika on uusiutunut (taas (kolmas kerta -07).

Ja ensimmäinen huoltohan ei ollut minun huolto vaan ammattiliikkeen huolto missä jarruihin tuli väärät ruuvit, takarengas väärinpäin, vaihteet vituillaan jne...

Puolituntia pyörää autotallin edessä rukkasin kunnes veli tuli auttamaan. Tunti tuli saldoksi huolloissa kun päätettiin yhteistuumin luovuttaa. Veli meni kouluun ja minä jäin kotiin.

Viime vuosi oli suhteellisen hyvä bassolle, tämä vuosi taas kostautuu kuten edellisvuosikin. Tänä vuonnakin on jo enemmän huolto- kuin ajotunteja. Minkäs teet.. paska mikä paska.

Uuden 8-toimintoisen Sigman sain kyllä asennettua pyörään, mutta eipä siitä taida olla paljoa apua kun on varmaankin kalibroinnit seinillään. Helpposti asennettava mittari tosiaan. Piti suorittaa isän kanssa törkeät matematiittiset kaaviot jotta saatiin kalibroitua. Vanteen ulkoreunasta kun ei voi olla 5 mm väliä haarukkaan.
Varsin työkaluvapaakin mittari oli... ei tarvinnut kuin 4 eri työkalua asentamiseen, ehkäpä paketti oli työkaluvapaa, koska sen mukana ei tullut edes kaikkia tarvikkeita.


Kuvailtu on vaikkapa mitä tässä välissä mm. Radalle.comissa kävin maistelemassa ilmapiiriä ja kuvia napsimassa. Originaalikuvia ne edelleen ovat, 2/3 kuvasta sain editoitua kunnes huomasin terävöitys virheen ja liat jokaisessa kuvassa. Pöly oli tehnyt tepposensa ja sotkenut kaikki tarvikkeet joten kuvat olivat orig. netissä.
1.7 gb meni palvelimelta siihen tilaa ja 1.7 päivää siihen, että ne palvelimelta hävisivät.

Kuukauden aikana on kameran takia pudottu milloin mihinkin kuoppaan, mutta eiköhän tästä selvitä... eiköhän tästä selvitä.

...tosin tekisi mieli työntää basso lähimpään suohon, mutta milläs sitten mennään kouluun kun ei sillä nyttenkään päästä?

Kaikennäköistä sanos kätilö... Kaikennäköistä sanon minäkin.
Paljon on tapahtunut, mutta yhtenä päivänä oli taitoa kirjottaa muttei halua kirjoittaa.
Toisena päivänä taas oli halua kirjottaa, mutta ei taitoa kirjoittaa.
Jätän siis kirjoittamiset vähemmälle kun näen sen sopivaksi ja rustaan kun näen sopivaksi.

(Ah, mikä prologi)

Partiomarssiin tuli osallistuttua kyllä. Tänä vuonna marssin koko helahoidon, mutta pieniä puutteita oli tänä vuonna. Paraatiasu oli aika pop rullalautailukengillä joissa oli valkoiset nauhat ja logot. Siispä meikäläinen passitettiin lippulinnaan kantamaan Suomen lippua kun en saannut arvosteluun osallistua.

Lippukunta täyttää tänä vuonna 90 vuotta ja marssi piti voittaa, mutta ylläri ylläri Turun Sinikotkathan ne rönisivät palkinnon. Noh, toiseksi tultiin eli ainakin tulosta parannettiin ellei muuta.

Viime vuonnahan en marssinut vaikka marssimassa olinkin. Nimittäin lippukunta lähti kun allekirjoittanut oli jäätelökioskilla, mutta mitäs pienistä.

-

Sain basson kasaan. Nyt pitäisi jarrujen ja vaihteiden toimia. Nyt sitten odotellaan jännityksellä mitä huomisella koulumatkalla hajoaa. Huomenna voisi hakea pyörään mittarin - wanha kun kului pois.

Osien asennus onnistui suhteellisen kivuttomasti... ehkäpä sen takia, että samat huollot on tehty joka vuosi viimeisen neljän vuoden ajan. Eiköhän siinä ala sen homman jo hatsaamaan. Ei tullut kuin muutamat ärräpäät huudahdettua.

Paljon on tapahtunut ja toivottavasti tulee jatkossakin tapahtumaan.
Pitkän aikaa takaperin olin jo päättänyt, että seuraava tekeminen on kirjoittaminen tänne,
mutta kuinka kävikään? Loma näytti takavaloja enkä vieläkään ole saannut tekstiä aikaiseksi, mutta nyt kun olen päivystämässä niin on hyvä aika kirjoittaa... jos jää kesken niin jatkamme kun on aikaa.

Yksi mitä on odotettu jo kauan on uskonnonopettajan kootut lausahdukset yhdeltä kurssilta.

"Kuin vesi hanhen selästä"
"Tietokoneella voi tilata pizzan"
"Sipuli-kupoli-malli"
"Pysäkkiminuutti"
"Nolla, pilkku nolla, nolla hohhoijaa yks prosenttia"
"Heittää paavia perunalla"
"Suomalaiset oli kuin etanat vaikka nyt onkin kuin eläimiä"
"Kalvo menee kupittaan ankkalampeen"
"Ihminen kestää kaaosta muttei epätietoisuutta"
"Älä anna heille kalaa vaan opeta heidät kalastamaan"
"Pääsette kyllä syömään, mutta ensiksi löydetään amerikka"
"Ihminen tarvitsee paitsi uskoa myös järkeä"
"Tämä on tämä"
"Jos aurinko sammuis nyt niin 8 minuutin päästä huomataan, että
kappas vaan aurinkohan se sammus"
"Nahkanaamoja"
"Jossain lapissa on ilkeä noita joka ampuu näkymättömiä nuolia"
"Piirretään vielä merkäs... siis käärme"
"Taas niin kuin ruosteenpoistona"
"Huutakaa Jeesus... huutakaa Jeesus"
"Jos ei tiedä niin ei tarvitse pulpetin alle mönkiä"
"Tuskin 20 vuoden päästä sorsalla on perämoottoria tai banaanissa vetoketjua"
"Äiti on kirjoittanut lappuun osta kilo banaaneita"
"Demokratian lakien mukaan oppositio ei sitten rutise, että olkaa hiljaa"
"Se toimii sittenkin"

Paljon tuli kerättyä kurssilla opettajan lausahduksia ja mikäli opettajan tietää lisää se vielä hauskuutta. Seuraavaksi tarkoituksena olisi kerätä muiden aineiden kursseilta hauskoja lausahduksia. Karu tosiasia vain on, että jotkut opettajat ovat kuoleman tylsiä eivätkä vertaa mitään mihinkään.


Mikään ei kypsytä enempää kuin autoilijat jotka eivät osaa ajaa liikennesääntöjen mukaan. Milloin unohdetaan kolmiot milloin stop-merkit ja milloin pelkästään yleiset väistämissäännöt.
Pyöräilijälle tilanne on herkullinen sillä jos peltilehmä ajaa päälle niin pintavauroilla päästään... autossa, mutta pyöräilijä saattaa levitä metrien alueelle.
Paljon puhutaan siitä, että pyöräilijät eivät osaa liikennesääntöjä - suurimmaksi osaksi totta, pyöräilyyn ei tarvita ajokorttia ja alle 15 vuotias saa ajaa kävelyteillä, muuten tulee käyttää kevyenliikenteen väylää tai autotietä.
Vähän puhutaan siitä, että autoilijat eivät osaa liikennesääntöjä - totista totta, harva autoilija väistää kevyenliikenteen ylittäessä tietä, harva pysähtyy kokonaan stop-merkin kohdalla, jokainen tuntuu ajavan niin läheltä pyöräilijää kuin mahdollista ja turvavälit...
mitkä ihmeen turvavälit eikös ne ole niitä turhavälejä?
Pyöräilijän jostain syystä kaatuessa autotiellä ja turvavälin ollessa olematon käy todella hullusti, huonolla tuurilla todella pahasti.

Yksi hyvä sääntö mikä tulee muistaa liikenteessä on, että vasemmalle kääntyvää fillaristia ei ohiteta vasemmalta puolelta. Jotkut autoilijat ovat tämänkin unohtaneet ja uhoavat vielä kiperän tilanteen jälkeen pyöräilijälle.
Ehkäpä ihmisten pitäisi mennä itseensä ja muistella hetki niitä liikennesääntöjä ennen kuin suin päin syöksytään liikenteen sekamelskaan.


Uusi kamera tuli eilen. Ei se tullutkaan kuin 3 viikkoa myöhässä, nyt sitten vain odotellaan, että milloin tulee reppu (joka sekin 3 viikkoa myöhässä), lisäksi puuttuu vielä yksi objektiivi, mutta se tulee suoraan tehtaalta kunhan saapuu suomeen.

Kamera istuu käteen todella hyvin, on tukevan oloinen ja siihen voi luottaa. Erikoisvahva ja vedeltä sekä pölyltä tiivistetty runko varmistaa, että laitteisto kestää.
Vielä pitäisi hankkia tiivistetyt objektiivit niin kameralla voi pelleillyä missä vain.
Namikat ovat siellä missä vanhassakin kamerassa ja uudet on sijoiteltu hyvin käden ulottuville.
Pientä lisäherkkua on tullut ja nyt tarvitseekin lukea ohjekirja vain kolmesti läpi jotta pääsee jyvälle asioista.
Akkukahva tekee kamerasta isomman, ammattimaisemman, painavemman ja mukavemman käyttää.