Syksy, ajatuskin panee kylmäämään, mutta entä kun neljän seinän ulkopuolella tosiaan on syksy?
Kylmä siellä ainakin on, liukasta, märkää, rumaa, harmaata.
Kaikki oravaa pienemmät tulevat taivaalta alas, ei siinä sateenvarjotkaan auta.
Oravista tulikin mieleeni eräs kouluaamu, kun odottelin bussia pysäkillä ja satoi rakeita.
Ne olivat valehtelematta nyrkin kokoisia (pikkuneideille tennispallon kokoisia). Kun siinä hetken olin kypärä päässä katsoin kuinka oravaperhe lähti metsästä loikkimaan toiselle puolelle tietä.
Ei siinä mitään erikoista olisi, mutta kun oravat hyppivät rakeita pitkin tien toiselle puolelle.
Viimeisellä, eli pienimmälle oravalle kävi heikosti. Rae jolle sen piti hypätä olikin liukas ja se luiskahti alta. Toinen rae tuli ja osui oravaa päähän. Taju lähti ja se jäi makaamaan keskelle autotietä tajuttomana.
En tiennyt mitä tehdä. Olin kuin mikäkin jääatomipommi, seisoin ja tuijotin oravaa silmiin. Vaikka se oli tajuton sen silmät aukenivat vuorotellen... rajua, eikö?
Hyytävän kohtauksen keskeytti bussin pysähtyminen pysäkille, bussi ajoi orava ressukan yli.
Se oli vielä niin pienikin...
Tuota edeltäneenä päivänä oli satanut jalkapallon kokoisia rakeita. Onneksi saimme nostettua veneen ylös juuri ennen kuuron alkamista. Merisissistä puhumattakaan. Ikkunasta voi vain katsella kuinka naapurien tuhannen kanavan kaapelilautasdigiboxiantenni vastaannotti lähes urheilun tasoista viihdettä suoraan taivaskanavilta. Naapurikin nosti päätään ulos ja katsoi mikseivät hänelle ilmaiset viihdekanavat näy. Vika selvisi pian kun vastaanotin putosi verannalle.
On sitä tullut seikkailtuakkin Wärtsilällä, Nivealla ja Hankkijalla on tultu käytyä. Mielenkiintoisia paikkoja kyllä, sääli vain että kamera oli muttei telinettä. Pimeässä valotusajat ovat suuria ja siksi suuri määrä kuvista tärähtää tai epäonnistuu muuten.
Hankkijalta löytyy aina uutta ja historiakin on varsin mielenkiintoinen.
Mikäkö yhdistää näitä kolmea paikkaa sen lisäksi, että ovat autioituneita?
- Se, että aina kun olen ollut paikanpäällä niin on satanut vettä.
Oikeastaan ensimmäiset kylmät kelit millon ei enää pärjännyt ilman takkia olivat samaan aikaan kun Vimmassa oli Turku Bandstand Junior kilpailu.
Pakko myöntää, että värikästä sakkia tosiaan... 95% oli progea tai punkkia. Mieleen jäi parhaiten ehkäpä Sakke And The Boys esittäjä joka esiintyi pellit kiinni.
(Esittivät mm. Kyttä on natsipaska -kappaleen (tuttu Pitkä Kuuma Kesä elokuvasta))
Haastatteluiden tekeminen ei ollut ammattitaitoni takia mitenkään värikästä. Sitä varten meillä oli ryhmässä enemmän tai vähemmän ammattimaisempia ihmisiä.
Meikäläistä kiinnosti enemmän tuo valokuvaus puoli. Keskiviikon valitettavasti missasin kun en tajunnut kaivaa kameraa silloin esiin. Torstai, perjantai ja lauantain sain taltioitua jotenkin.
Harjoitustahan se vaatii juu ja kaikennäköistä säätöä, mutta ensimmäisiksi keikkakuviksi mielestäni kohtuu hyvin onnistuneita.
Ja linkit päiviin:
Torstai
http://sugo.kuvat.fi/kuvat/1/TBS+Junior/Torstai/
Perjantai
http://sugo.kuvat.fi/kuvat/1/TBS+Junior/Perjantai/
Lauantai
http://sugo.kuvat.fi/kuvat/1/TBS+Junior/Lauantai/
Mikäli löydät bändisi kuvia tuolta niin ottakaa reilusti vain yhteyttä, jotta saadaan oikeat tiedot kuvien alle tai bändille vaikkapa keikkakuva tms. Katsellaan sitä sitten.
Rakeiden ja luita hyytävän kylmyyden jälkeen onkin vuorossa lumi.
Joka värjää maan puhtaan valkeaksi... ...vartin ajaksi. Sen jälkeen se sulaa
ja kauniin harmaa loskapeite on valmis kuljettavaksi rullalautailukengillä, joiden pohjassa on reikä.
Onneksi loskavaihe kestää vain hetken ja sen jälkeen tulee kylmät kelit ja sen myötä 5 sentin jääkerros maahan. Erittäin herkulliseksi tilanteen tekee kun ihmiset ovat päättäneet ajaa pitkälle talveen kesänakeilla. Ainutkaan auto ei pysty pysähtymään teillä ja pelti paukkuu.
Samapa tuo mulle kunhan eivät päälle aja.
Kylmä peitto laskeutuu jälleen Suomen päälle ja pian vesisateet muuttuvat lumeksi.
Pitäisi lintujen talviruokintakin aloittaa, jotta saadaan maan parhaimmat lintukuvat otettua takapihalta. Kehitin jopa taktiikan miten saadaan kuvat. Rakennan lumimajan takapihalle noin 10-20 metrin päähän ruokinta-automaagista. Siellä sitten viikonloput makuupussissa istuen ja lintuja odotellessa. Sähköt saa vedettyä uima-altaasta kätevästi sisään, WLAN toimii, äiti tuo ruokaa välillä. Näin on pakko onnistua!
Näin valokuvaajan silmissä puut joissa on lehdet jäljellä, mutta lunta päällä vaikuttaa oivilta ruudun täytteiltä. "Hyvä kuvaaja näyttää laiskalta" ei taida toimia niin, että kuvaaja on laiska ja jättää kuvattavan toiselle päivälle. Eihän puu nyt mihinkään juokse yhden yön aikana.
Aamulla ylös, akut latinkiin ja kouluun. Koulusta takaisin ja kurkataan minkälainen kuvausmiljöö on... niinpä tietenkin, miksen heti tätä arvannut. Tasaisen ruskean ja harmaan sekametelisoppa oli ottanut vallan ja vesisade oli pyyhkinyt kaikki lumet juuri siitä kohtaa mistä piti kuvata. Ensi kerralla sitten... jos sellaista tulee.
Ei pienet vastoinkäymiset lannista, sillä kuvaussuunnitelmia on vaikka muille jakaa. Pitäisi nimittäin ikuistaa Turkua jälleen kerran. Sekin projekti jäi vähän puolitiehen kesän aikana kun ulkomailla liikuin. Eiköhän se tästä...
Kuvasarjojakin olisi tarkoitus kuvata. Mm. köyhyys, rikkaus, kauneus ja rumuus... ei köyhä, rikas, kaunis tai ruma vaan juuri noin kun ensiksi mainitsin ne.
Filmille olisi mielenkiintoista kuvata, mutta ainut filkkari mikä löytyy on tuo sukelluskamera ja sen kanssa on pinnan päällä vähän kömpelö kuvata.
Saadaan kunnon käyttöön nuo pinnanalaiset kameratkin, kun nyt ensiksi saadaan se korttikin PADIlta.
Mutta mikä tärkeintä täytyy tänne IRKKIIN saada putkipose. Ei kellään sattuisi olemaan jotain 600-1000 millin putkea K-Bajonetti kiinnityksellä? Ei 300 milliä taida olla tarpeeksi suuri egon jatke täällä.
Tarvitsisi sitten vielä kuvaajakin löytää joka osaa kuvata kunnon poset.
Kelloja veivattiin päiviä takaperin talviaikaan, mitäköhän hyötyä siitäkin mahtoi olla. Jälleen sotkettiin ihmisten aikataulut, jokainen soitti numeropalveluun ja kysyi paljonko se kello oikeasti on. Kännykän automaaginen kellonajanpäivitysjärjestelmä ei toiminut ja PC näytti oikeata aikaa kun luulin, että se näytti väärää aikaa.
Näin syksyllä on tullut myös lisää uudistuksia, enemmän tai vähemmän tervetulleita, mutta on tullut kumminkin, muutamia mainitakseni metalliketjun perässä roikkuvat Lordi ja PMMP heijastimet, nopeat verkkoyhteydet jotka muuttuvat tärkeinä hetkinä modeemiakin hitaammiksi.
Tosiaan joku trendejä ja musiikinmaailmaa seuraava ihminen on tuonnut jälleen kerran Lordi krääsää markkinoille. Ei, tällä kertaa kyseessä ei ole Lordi cola vaan Lordi heijastin, joka kaikenlisäksi roikkuu metalliketjun perässä.
Lordin lisäksi tarjolla on PMMP ja jokin muu kopio.
Mahtaa olla mukava liikkua tuollaisen roikkuvan metalliketjun kanssa, joku järkkäri kumminkin luulee sitä moottoripyöränketjuksi ja yks kaks oletkin kentässä ennen kuin ehdit sanomaan salibandytuomariensähkötuoliryhmä.
Onneksi en tälläisiin hirvityksiin ole tutustunut, voin vain kuvitella miltä joku teinitorpeedo näyttää kun on pukeutunut 150n heijastimeen.
Ei mutta tosiaan... Elisalla taas on kyseessä suhteellisen nopeat palvelut. Kaajalaista toimikin jo kaksi viikkoa kunnes se jälleen kerran tökkii.
Tiedän, tiedän, kuvaan ehkäpä suurelle formaatille, mutta se että siirrän kuvia verkkoon 12 tuntia sen takia, että kaista on hidas ei ole mielestäni kovinkaan antoisaa.
Vielä kun ohjelmakin pätkii itsestään.
Pitkä vuodatus on hyvä lopettaa dramaattisiin sanoihin:
''Yritys on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista''
Pitäkää ittestänne huolta älkääkä angstatko tai jääkö kulkuneuvojen alle.
Joulukin on tulossa ja joulumasennus sen mukana, ei vielä saa masentua.