Kiinnitän huomiota tarkemmin ja tarkemmin asioihin päivän aikana missä milloinkin liikun. Lausahdusten ja sananlaskujen kirjottaminen puhelimeen ei enää riitä vaan nykyään tarvitsee tapahtumiakin kirjoittaa ylös, jotta kotona muistan mistä voisin raapustella juttuja.
Tänään on tapahtunut vaikka mitä enemmän tai vähemmän mielenkiintoista näin pohjana mainittakoon mm. "ilmainen" pizza, pitkät kassajonot vesilammikossa, myymälävarkauksia jne..
Aloitetaan järjestyksestä missä ollaan mentykkin, eli "ilmaisesta" pizzasta.
Jokainen joka allekirjoittaneen jotenkin tuntee tietää, että kantakebulani on New York Linnankadulla. Paikka palvelee uskollisesti, nopeasti edullisesti ja hyvällä palvelulla.
Tänään päätin hakea koulun jälkeen pizzan nimeltä Julia. Nimi vaikuttaa hyvältä ja täytteinä oli muistaakseni aurajuusto, kinkku, katkarapu, ananas.
Noilla aineksilla pizza ei voi epäonnistua.
Pizza olikin hyvää, mutta ongelma tuli maksamisen kanssa. Jostain syystä Visa Electron ei toiminut uuden tekniikan vuoksi (Hessun tietotekniikkalaki 3§ Parempi pysyä wanhassa, uudessa ei mikään tärkeä kumminkaan toimi.) ja korttia höylättiin enemmän kuin koskaan.
Sain pizzan siis ilmaiseksi siten, että sopisin maksavani pizzan seuraavalla kerralla kun paikkaan taas eksyn.
Kovinkaan kauan tähän ei varmasti kulu aikaa ja rehellisenä miehenä tietenin maksan, jotta firma pysyy pystyssä.
Pizza oli hyvää ja menovetenä toimi Coca-Cola Comppanyn Zero. Comppany ei ole enää pannassa, sillä meileillä jonkin aikaa sitten sovittiin, että saan korvaavia tuotteita comppanyltä. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut ja jos ei viikonloppuun mennessä postilaatikkoon kilahtele mitään menee firma uudestaan boikottiin ja lähetän vihaisen reklamaation (taas).
Pizzaa syödessäni selailin jonkin verran jo wanhaa Vene -lehteä missä oli juttu kansainvälisestä huviveneen kuljettajankirjasta (joku hieno nimi missä oli kansainvälinen ja kirja sana). Tuollaiset paperit tarvitsee röniä ennen kesää 2008, jotta purjehtiminen Ranskasta suomeen olisi sujuvampaa.
Lounaan jälkeen oli aika sännätä soittamaan pianoa, joka viikkoiseen tapaan, mutta kappas keppana... opettaja on kaffella, ei siinä muuta kuin paikalliseen ruokakauppaan visiitille hakemaan jotain hyvää.
Mitäs mitäs, poliisiauto ja vartijoiden auto kaupan parkkipaikalla. Pian ovesta tuleekin ulos kolme ipanaa (varmaankin 11-12 vuotiaita) käsiraudat kourissa ja kaksi poliisia sekä kaksi vartijaa saattajinaan. Poliisilla poikien Nokiat ja lompakot kourassa.
Ai, ai... myymälävarkaus on rikos mistä ilmoitetaan aina poliisille lukee kaupan seinällä. Ehkäpä poikien pitäisi mennä takaisin koulunpenkille karkkihyllyjen sijasta ja opiskella aapisesta tavaamisen aakkoset.
Btw, kaikki on sallittua kunhan ei kiinni jää. Pitäkää pojat mielessä jos lueskelette viisauksiani.
Asiat tärkeysjärjestykseen ja uteliaat toimittajan kasvot pois poikien tulevan myrskyn kasvoilta. Olisi aika hakea purkkaa putiikista ja mikäs siihen sopisikaan paremmin kuin Jenkki maustettuna piparmintulla. 5 minuutin epätoivoisen hakemisen jälkeen en vieläkään löytänyt kyseistä purkkaa, joten oli pakko todeta, että kauppaa hoidetaan huonosti ja että tulisi tyytyä salmiakin makuiseen purkkaan.
Kello käy ja on aika suunnata kaupan kassalle. No voi sun nyt vittujen kevät ja kyrpien takatalvi, jono on pitkä kuin nälkävuosi ja yksi kassa auki - kuten tavallista.
Kaikissa keskustan kaupoissa tuntuu olevan sama ongelma. Kauppoja pyöritetään vajaalla miehityksellä ja asiakkaat kärsivät.
Ei jonossa seisomisessa mitään, mutta kun viereistä kylmäallasta sulatettiin eikä kukaan ole vaivautunut pyyhkimään lattialle valuvaa vettä pois. Vettä oli varmaan neljän metrin matkalla 10 litraa ja pohjasta puhki olevat rullalautailukengät päästivät kaiken mahdollisen läpi. Hyvinhän ne sukat sen veden siitä imi.
Vein varmaankin toista litraa vettä ulos koko putiikista.
Jonottaessa kuulin takana olevalta mummolta oikean elämän viisauden, joka oli pakko kirjoittaa kännykkään muistiin:
"Lähes kaikki suutarit ovat juoppoja "Ensin otetaan tukevat pohjat" sanoi suutari."