IRC-Galleria

Aamulla otettiin yhteys Puolan Suomen suurlähetystöön ja keskusteltiin sivistyneesti asiasta piuhojen välityksellä. Selvisi, että kyseinen firma olisi työnvälityspalvelu, kuten suomen varamiespalvelu.
Itse firmasta ei vastattu, joten maanantaina otetaan uusi yhteysyritys ja kokeillaan saada kuva pois sivuilta.

Rokk on!

Välillä ihmetyttää ihmisten töppäily. Erehtyminen on tietenkin inhimillistä, mutta lainrikkominen on ihan oma asiansa. Lainrikkomiseen sisältyy myös tekijänoikeuslaki.
Kukaan ei ole puhdas kuin pulmunen, enkä väitä että itsekkään olisin, mutta nyt alkoi keittämään yli.

Kuvani on kopioitu jollekkin hemmetin puolalaiselle rektryrointi firman sivuille.
Mistään en löytänyt mainintaa itsestäni, enkä ole lupaa kyseiselle firmalle myöntänyt.

Sivusto, jossa "markkinoin" enemmän tai vähemmän kuviani omaa toiminnon joka kertoo minkälaisilla oikeuksilla kuvan saa julkaista missäkin yhteydessä.
Tälle kuvalle olin antanut julkaisuun velvoitteet, että henkilön joka meinaa käyttää kuvaa on otettava yhteyttä minuun ja keskusteltava miten toimitaan.
Kyseinen sivusto EI ole toiminut näin.

Pistetään wanhemmat ihmiset hoitamaan tämä asia kuntoon. Luultavasti huomenna puhelinlangat laulaa kyseisen firman konttorissa Puolassa.
Mikäli kyseessä tosiaan on firma joka on käyttänyt kuvaa markkinointitarkoituksiin ilman asianomaista korvausta ja tekijänoikeusmerkintöjä tulen varmasti vaatimaan jotain hyvitystä kyseisestä asiasta.

Maineen ja kunnian takia voisin jättää sen tuonne?
- En todellakaan voi. Kyseessä on ennen kaikkea periaate kysymys. Yritän niitä pieniäkin kuluja kattaa myymällä joitakin kuvia, mikäli joku niitä haluaa ostaa, enkä sen takia ala antamaan kuvia millekkään firmalle markkinointitarkoitukseen (lue: ilmaiseksi).
Vaikka kuvia myydään nimellä niin näin en ala nimeni statusta nostamaan, koska koko firman sivulla ei ole mainintaa meikäläisestä.

Linkki kuvaan, joka jostain syystä tuntuu iskevän ihmisiin kuin miljoona volttia: http://sugo.kuvat.fi/kuvat/3/Ihmiset/Muotokuva/Katse.JPG

Tätä merkintää kirjoitan kämmenmikrolla, Joten kirjoittaminen on tuskaa.

Eilen illalla tuli taas menestyttyyä valokuvauksen ihmeellisessä maailmassa...
Huomasin sxc.hu palvelussa toiminnon millä ihmiset jotka haluaa kuvia mahdollisesti käyttää voivat ottaa yhteyttä sen kautta. Huomasin tosin sen noin vuoden myöhässä. Yhteydenottoja oli parikymmentä viime vuodenkin aikaan. Täytyy vastata ihmisille silti vaikka vastaus tuleekin reilusti myöhässä.

Eiköhän se homma tästä "Toivossa on hyvä elää niin kauan kuin Toivo elää, sano lapamato".

P.S. Tää nokian kämmenmikro onko suht kätevä, shakki ja kaikki.

Eilen 24.02 Lauantaina kävin kuvaamassa ensimmäisen rallitapahtumani Nousiaisissa.
Raision Urheiluautoilijat järjestivät K1 rallin SM-kisat.
Ennakkosuunnitelmieni mukaan päätin käydä kuvaamassa 1. ja 7. etapin.

Onnistuminen alkaa valmistautumisesta. En ollut todellakaan valmistautunut oikeilla varusteilla kuvauspäivään. Keski-Euroopassa valmistettuun kamerareppuuni ei mahtunut termospullo kunnolla. Termarin ja leipien viedessä kaikki ylimääräinen tila repusta jäi vesipullo kotiin ja joitakin ruokia oli pakko laittaa kameratarvikkeiden puolelle.

Mars matkaan, mutta minne? Kartta oli jäännyt johonkin ja piti käydä keskustassa tulostamassa uudet.
No nyt päästiin loppujen lopuksi matkaan ja kun paikalle saavuttiin käveltiin/hortoiltiin ja käveltiin/hortoiltiin kunnes alkoi autoja ja ihmisiä näkymään.

Jonkin aikaa jaksoin samassa paikassa kunnes huomasin, että ainoakaan auto ei aja a) ulos ab) eikä ulosajessaan voi törmätä mihinkään. Alkoi siis vaellus kohti lähtöä. Ajattelin, että hyvä kuvauspaikka olisi alue missä saisi taustalle ihmisiä ja autot mahdollisesti ulos ajaessaan täräyttäisivät joko olohuoneeseen tai kanalaan.

1. etapin rata kun tuntui olevan jokaisen talon vierellä joka Nousiaisista löytyi.
Ainoa mihin kyllästyin päivän aikana oli puut.

Aikaisempaa -kokemusta ralleista tai kuvausvinkkejä päätin ottaa kameralla kuvia lähes jokaisesta autosta - jos joku onnistuisi. Suljin räpsähti tuona päivänä yli 10 000 kuvan rajan ( hyvä minä!).

1. etapin lopussa päätettiin sitten lähteä matkaamaan kohti 7. etappia.
Nopeasti tulostaessa tietenkin etapin kartasta oli puolet jäännyt saamatta ja päätimme huonolla Eniron kartalla matkata noin puoleen väliin edellämainittua etappia.
Arvioimme matkaksi ~4 kilometriä, mutta autolla palatessamme matka olikin 7-8 kilometriä.
Oliko kävelyreissu sitten sen arvoista?
- Ei ollut. En saannut toiselta etapilta ainoatakaan kuvaa, koska en jaksanut odottaa autoja ja mikä parasta jouduin kuuntelemaan järjestyksenvalvojien huonoja vitsejä.

Jos kesällä sitten jaksaisi seurata pidempään yö kun ei tule jo kello 1700, eikä lämpö häviä mihinkään auringon laskettua.

Uppisin kuvat palvelimelleni http://sugo.kuvat.fi/kuvat/3/Tapahtumat/K1+SM+ralli+24.02.2007/
ja jos joku päivä jaksan niin vaihdan nimet ja lisään kuvateksteihin autojen nimet, kuljettajan&kartanlukijan sekä muuta infoa.

Garibian kautta, bileisiin ja illaksi Tarmon teatterille...

Yhdeksi piti ilmestyä Naantaliin uuteen kiinalaiseen syömään. Ilmaista ruokaa kyseessä, sillä isoäidin 96-vuotis juhlamehubileet.
Matka alkaa ja koukkaamme Garibian ovilla hakemassa lisää jengiä kyytiin. Pakko mainita, että näin Jann Wild(?)&Rose Avenuen kylpylähotelli Garibian ovilla odottelemassa kyytiä, mutta on myös pakko mainita etten äkkisellä katsomisellakaan huomannut onko solisti mies vai nainen.

Meno bileissä oli erityisen kovaa... ainakin jos puhutaan ruokailutahdistani. 3 lautasellista ruokaa, 2 litraa colaa ja kaksi pannua teetä menivät sopusuhtaisen sutjakkaasti alas. Pakkohan se nyt oli sillä maksumieheksi joutui isoäiti.

Vieläkään en ymmärrä miksei alkuperäistä ehdotustani bilepaikaksi hyväksytty. Eihän siinä, että viettetään 96 vuotissynttäreitä Hesburgerissa ole mitään erikoista?
Synttärisankari saisi pahvista tehdyn kruunun ja saisi istua järjettömän kokoisella tuolilla.
Kaikki saisivat ilmapallon jossa komeilee Hesburgerin logo. Lisäksi juhlakalu saisi hesestä formulan lahjaksi.
Ja mikä parasta; Jokainen saisi valita itselleen juoman, ranskikset tai pehmiksen!

Ilalla seuraamaan Tarmon teatteriin ensi-illassa ollutta Lapualais Oopperaa. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut teatterista, mitä joskus tulee katsottua, mutta tällä kertaa menin vain ja ainoastaan koska veli oli lavalla. En edes tiennyt, että hän osaa laulaa.

Show oli mitä oli ja katsomossa oli kuuma kuin pätsissä. Pakaste dallaspulla maistui suolaiseen 2 euron hintaan. Pakko mainita myös mieleenpainuvin kohtaus kyseistä hulabaloosta - nimittäin kumarrukset lopussa, ne kun eivät kestäneet 10 minuuttia enempää.

Kun kirjoitan tätä tekstiä television edessä seuratessani Euroviisujen karsintaa, jossa valitaan suomen edustaja maailmalle ei voi kuin ihmetellä.
Vaikka Lordi voitti missikisat ja aikaisemmat euroviisut niin se ei tarkoita, että samoilla jalanjäljillä pitäisi jatkaa.
En ole seurannut tilannetta ulkomaailmassa, mutta luulen että lavalle on tulossa lisää Lordeja.

Euroviisujen taso muuttui kerralla iskelmästä rockahtavaksi.
Suomi yrittää voittaa naisen näköisillä miehillä tms. Jann Wild(?) & Rose Avenueta seuratessa meni hetki ottaa selvää oliko solistina mies, nainen vai naisen näköinen mies. Jälkimmäinenhän se loppujen lopuksi oli.

Kansainväliset kisat eivät minua oikeastaan liikuta, en vain ulkomailla liikkuessani halua kuulla mitään avautumista keneltäkään mm. Miss Suomi 07sta.

Johtuuko suppeasta musiikkimaustani vai mistä, että en tunnista puoliakaan kappaleista mitä soi.

Tätä "mielenkiintoista" kilpailua seuratessa ärsyttää juontajien hokema alias
("Laura alias Laura Poutilainen.") ja "klassinenlaulu" "klassinen se" "klassinen tämä".

Vuonna 2005: "Wärtsilä, Nokia etc. suomalaisena saa aikamoisia etuja."
Vuonna 2007: "Miss Suomi 07, Euroviisut... ehkäpä pitäisi hakea ruotsin kansalaisuutta?"

P.S. Mitä helvettiä juontaja Simo Frangénin perässä oikein roikkuu. Wnb hulatyttöjä jotka vääntyy, kääntyy, heiluu kameran edessä ja kun tarkoitus on jälleen haastattelun jälkeen seurata lavaa nämä kaksi tyttöä vilkuttaa w00t?!

Ihminen omaa viisi aistia; näkö-, kuulo-, maku-, tunto- ja hajuaistin, joku jopa sanoo, että ihmisellä olisi kuudes aisti. Siihen en puutu.

Tänään silmänpohjankuvauksissa käydessäni ymmärsin kuinka hankalaa on toimia ilman kunnon näköaistia. En voi ymmärtää miten joku pärjää ilman näköä.
Pupilini laajennettiin kuvauksia varten silmätipoilla.
Hetken päästä vaikutus alkoi tuntua. Kirjan lukeminen puhumattakaan matkapuhelimen lukemisesta ei onnistunut normaalilta lukuetäisyydeltä.
Piti ojentaa käsi suoraksi, jotta sain selvää viesteistä tai uskonnon teksteistä.

Oli helpompi ymmärtää kuinka kameran aukot toimivat.
Pupillit siis laajenivat, eli aukko suureni.
Tarkennusalue pieneni aivan kuten kamerassakin ja toiminta vaikeutui.
Mikäköhän mahtoi olla sillä hetkellä aukkoarvo silmässä? Varmasti suuri.

Vielä muutama tunti ja lääkkeen vaikutus pitäisi lakata ja näön pitäisi palautua ennalleen.
Takaisin päin kotiin tullessaan ihmiset varmasti katselivat, kun varjossa siristelin silmiäni. Yksinkertaisesti hangen peilaama valo oli liian kirkas katsottavaksi.
Tässä nyt istun koneen edessä pimeässä huoneessa ja äsken silmillä oli aurinkolasit...
ymmärsin tosin kuinka pelleltä idea vaikuttaa ja riisuin lasit.

Kuinka monella teistä on YouTubessa tunnukset?
Aika monella siis.
Kuinka monella on tunnuksilla oikea ikä?
Niinpä niin, ei kenelläkään.

Kaikennäköstä on ehtinyt sattumaan muutamien viime viikkojen aikana valokuvauksen ihmeellisessä maailmassa.

Ensiksi huomaan, että vaihteeksi teleobjektiivini on mennyt jumiin niin, että tarkennus toimii, mutta polttoväli ei muutu. Kyseessä oli jo toinen kerta, joten toimitan putken Perkon kautta huoltoon, tällä kertaa hieman vihaisempana.

Lisäksi ulkolainen lehti otti yhteyttä ja kertoi halunsa julkaista valokuvani. Tietenkin englanninkielen taitajana ja wanhana spämmipostin kahlaajana ehdin lähettää vain yhden viestin herroille kauas ulkomaailmaan kun sieltä jo ilmoitetaankin, että lehti on mennyt painoon. Kiitoksia hei, otamme yhteyttä jos tarvitsemme palveluitanne.

No niin, jälleen on aika käydä Jas-tekniikassa kurvaamassa koulun jälkeen ja hakea teleobjektiivini oikeaan kotiin. Ihmeelliset sedät ja kummalliset tädit ovat ronkkineet putkeni sisältöä ja tehneet ties mitä kommervenkkejä. Ei ehdi edes kissaa sanoa, kun otan yhteyttä Perkkoon uudestaan ja haukun teleobjektiivin lyttyyn. Ei kulunutkaan kuin muutama päivä ja jälleen (kolmannen) kerran objektiivi nikottelee samalla tavalla. Ei muuta kuin putki takaisin huoltoon.
Tietenkään syytä ei minulle kerrota, ainoa mitä kerrotaan on tiivistettynä seuraavasti:

- JAS-Tekniikka huoltaa
- Huollosta otetaan yhteyttä
- Huolto on ilmainen

ja sitten itse havannoitu asia:

- Objektiivissa vikaa

Kolmas kerta riitti maahantuojalle. Ehkäpä huolto on jo maksanut uuden objektiivin verran?
Nyt tuli ilmoitus, että en saakkaan egonkasvattajaani takaisin vaan se vaihdetaan uuteen.
Nyt pyörittelen mielessä, että mitä hemmettiä mahtaa meinata uusi samanlainen objektiivi, kun omaan Euroopan viimeisen mallin, joka tehtaalta tilattiin ja valmistuskin on jo lopetettu.

Yksi asia on varma. Vaadin samanlaisen putken, mutta jälleen kerran takuuta saman verran kuin uuteen (vuosi). Haluan myös saman verran millejä, jos saankin eri putken (saman mittaista putkea ei ole valmistettu) tai haluan uuden (lue: paremman) putken ja välirahaa menetetyistä milleistä.
En tiedä miten toimin, mutta Perkolle olen tässä vähitellen tehnyt selväksi, että miten voin myydä tuotteita, jotka hajoavat jo omassakin käytössä. Kovasti ovat herrat ylhäällä selitelleet. Tarkoituksenani on vain aiheuttaa hämminkiä.

Mitenkäs se päivä sitten jatkuukaan...
Kappas joo, pitäisi kenno käydä puhdistamassa tai hakea puhdistukseen omat tarvikkeet.
Olenkin hieman laiminlyönnyt kuukausittaisen kennon puhdistuksen. Kameran toiminta voisi nopeutua ja laatu parantua kun sen nyt joskus puhdistaisi.

Kappas keppana!
Löysin kuin löysinkin kadottamani laajakuvaputken linssinsuojuksen. Luulin, että se on pudonnut mereen tai pilssiin viime kesänä purjehtiessa ollessani.
(Hehku: Viime kesänä purjehdin Merisissilä yli 1000 mailia)

Latviasta onkin otettu yhteyttä. Tällä kertaa aiheena on jälleen valokuvani.
Nyt halutaan jonkin kirjan kanteen ottamani kuva.
Nyt ei ainakaan homma voi kaatua siihen, että olisin hidas. Vastasin muutaman tunnin sisällä viestiin. Taitaa vaan itse kirjailija olla kadonnut mystisesti tai sitten ei harrasta sähköpostien lukemista viikonloppuisin.
En voi ymmärtää kyseisiä ihmisiä, siihen en itse pystyisi.

Kuinka monta kertaa sinulle on käynnyt niin, että olet kirjoittanut viisaita ja sivistäviä sivistyssanoja hämätäksesi kavereita, mutta et ole viitsinyt julkaista tekstiä, koska et tiedä onko se kirjoitettu oikein?

Vai etkö välitä pienistä kirKoitus- ja yhdys sana virheistä?

- Minulle ainakin näin käy päivittäin ja tätäkin tekstiä kirjottaessa päätin käyttää synonyymejä, koska en kirjoittaa osaa. Ja mikä parasta en osaa suomeakaan kunnolla puhua.