IRC-Galleria

Aamulla kouluun polkiessa huomasi, että ainoastaan suuret lumikasat ovat jäänneet auringon polttavan paahteen jälkeen jäljelle, tosin pieninä. Tie oli kuurassa ja tuhottoman liukas. Ennakoin tämänkin asian reitissäni enkä ajanut tavanomaista metsäreittiä mitä yleensä ajan, koska tiedän, että se ei ole vielä sulannut. Eilen pienen mettä pätkän selvittäminen vei ajan lisäksi hyvän tuulisuuden pois... pystyssä ei pysynyt edes kävellessä.

En tiedä mistä mahtaa johtua, mutta fysiikan tunnilla alkoi yhtäkkiä himottamaan kaalilaatikko puolukkahillolla. Oli pakko pistää tekstiviesti mummille joka lupautui kyseistä einestä jossain vaiheessa väsäämäänkin. Olen siis voiton puolella.

Alan vähitellen epäilemään, että olen allerginen Pepsi Maxille. Pakki menee täysin sekaisin kun tuota litkua juon. Coca-Cola menee normaalisti, mutta pepsi ei millään. Jotakin eri ainesosia niiden valmistuksessa on käytetty ja Pepsi menettää ainakin yhden asiakkaan väärien aineksien takia. Nyt siis napsin hiilitabletteja ja juon tuon loppu pullon pois ettei se häiritse enää ketään.

Biljardikahvilassa kului pelaillen pari tuntia kasi- ja ysi-palloa. En tiedä mitä mieltä omistaja(t) mahtaa olla omien juomien ja safkojen nauttimisesta kyseisessä paikassa. Ei varmasti pidä, mutta ei kukaan ole vielä kieltänytkään, joten jatkan kyseisessä paikassa nautiskelua kunnes toiminta kielletään.

Biljardikahvilasta lähtiessäni huomasin aikamoisen näyn. En tiedä miten kuljettaja onnistui, mutta Fiat Punto pomppasi parkkipaikalta lähtiessään kukkapuskaan, katukivetyksen väliin ja kannon päälle. Ei siinä muuta kuin työntämään autoa pois kyseisestä tilanteesta. Useammalla miehellä homma hoitui suht nopeasti.
Saldona: Likastuneet vaatteet, yksi vanne hajalle ja säikähdys.
Jos joku ihmettelee niin minähän ne vaatteet sotkin kun rönisin autoa lokarin kohdalta.
Kiitokset tuli kaikkien maailman naisten puolesta, että olkaa hyvä vain.

Kämppää on remontoitu ja mm. huoneeseeni on tullut uudet tapetit ja listat. Kämppä olisi tarkoitus saada alta pois sopusuhtaiseen hintaan.
Kaikki listat ja laudat mitä revittiin tästä kopista irti piti sahata sirkkelillä poikki. Hyvinhän se sujui, mutta sitten eteen tuli puuta joka leikatessa haisi huussilaudalta ja joka röni tikkuja jotka jäi pystyyn paljaaseen käteen... puulaji oli tammi.

Liikenteessä fillarilla painellessa muistaa taas kuinka huonosti autot ottavat kevyen liikenteen kulkijat huomioon ja kuinka rasittavia olikaan koirien kusettajat.
Autot eivät ilmeisesti laske fillaria kulkuneuvoksi jota on a) väistettävä ja b) jonka on väistettävä - ihan kuin minkä tahansa muunkin kulkuneuvon.
Ulkoiluttajat... mikä onkaan hauskempaa kuin, että oma pikku (~80 kg) Musti saa juosta ulkona flexin kanssa 15 metrin päässä taluttajasta?
- Vaikka mikä. Ensinäkin kun koiria on 5 kappaletta ja taluttaja on aivan solmussa ja lähestyt fillarilla 40 km/h ja pelkäät a) ulkoiluttajaa b) koiria c) remmejä.
Koirilla on yleensä jännä tapa juosta vastaantulevia päin. Hauskaahan se on kun ei ole pelkoa, että kaadut koirien päälle tai ajat ojaan.

Toinen kirous näin keväisillä säillä ainakin Turussa on hiekka. Jäät aiheuttivat muutamia viikkoja takaperin ongelmia, mutta nyt hiekassa saa kahlata pinnat puolessa välissä. Hämärällä varsinkin on sopusuhtaisen siistiä ajaa jyrkkään mutkaan mistä tulee toinen pyöräilijä ja hiekkaa on 10 cm kerros.

"Kiitos, anteeksi ja näkemiin"

Normaalin (tai ainakin minun (lue: "normaalin)) ihmisen päivä on täynnä kaikenlaista pikku kommellusta ja menoa, kaikki eivät sitä vain noteeraa, mutta itse pidän tekstien kirjoittamisesta mikäli aihe on arkinen ja jos asiasta tiedän tai sitten en pätkääkään.
Arkiset asiat ovat niitä asioita mihin kiinnität huomiota, muttet jaksa välittää asiasta.

Kun irc-gallerian päiväkirjamerkintöjä selailee huomaa, että ihmisten päivässä ei ole muuta arkista kuin se, että on pakko kirjoittaa julki älömölöä minkä lukemiseen ei kulu sekunttia tai yhtä ajatusta kauempaa... Annan esimerkin "ASDASD" ja toinen ":D", kiitos.

Jokainen joka on kuulustellut minua tietää, että pidän sananlaskuista. Kaupungilla ja tapahtumissa kiertäessäni samalla kun kuulustelen muita ihmisiä poimin puheesta hauskoja sanoja tai järkevän kuuloisia sananlaskuja. Kirjoitan ne puhelimeen, harvemmin kun on juuri sillä hetkellä kynää kädessä, lukuunottamatta uskonnontunteja missä kerään vihon taakse opettajan "hassun" "hauskoja" ja "nokkelia" sananlaskuja.


Viikonloppuna olin VOKn (veneenohjaajakurssin) teoriaosalla. Kurssi järjestettiin Kumiruonassa, erään seurakunnan tiloissa. Majoituksesta mainittakoon, että tupia oli kaksi (miehet ja naiset) eikä kyseisissä tiloissa ollut ilmastointia, mutta jostain syystä miesten puolella oli suoraan sanottuna paskan hajua joka halvautti kun taas naisten puolella haisi kukkasilta.
Seinät rakennuksissa oli pahvia, ääneneristys oli samaa luokkaa kuin allekirjoittaneen tietokoneessa - sitä ei ollut. Puhe kuului oikeastaan paremmin toisella puolella kämppää kuin siinä kohdassa missä puhuttiin. Tämän vuoksi kortin pelaaminen ei onnistunut muualla kuin ulkona. Ihmiset kun halusivat nukkua kuoleman tärkeätä huomista päivää varten.
Miten ihmiset jaksaa vedellä lepiä aina kun mahdollista?

Seuraavaksi onkin sitten tarjolla käytännönosa joka on kutakuinkin 3 kuukauden päästä.

Tämän vuoden ensimmäinen koulumatka fillarilla tuli ajettua. En tiedä mistä johtuu, että koulumatkoilla fillari hajoaa kun taas normaalissa ajossa tälläistä ei tunnu tapahtuvan.
Täysin Basso ei lakonnut vaan kevyimmillä vaihteilla paukkui, natisi, kitisi ja kolisi kun ketjut etsivät oikeaa paikkaa.
Jossain vaiheessa pitäisi selvitä huoltamolle ja pyytää jätkiä tekemään uudestaan vaihteiden säädöt, itse kun en ala amistelemaan yhtään - huoltaminen huoltamoissa on yllättävän helppoa.

Pakko se on myöntää (taas), että kävelykadulla parkissa ollutta Bassoa oli ihan mukava katsoa kun siinä on uusia osia kiinni. Vaikka se on räikeän värinen ei se mielestäni siltikään ole ruma vaan upea.


Vastattiinhan sieltä Comppanyltä loppujen lopuksi kun otin uudestaan yhteyden. Ehkäpä meili hukkui matkalla, koska tietotekniikka on edelleen epävarmaa - en ala sitä puimaan, mutta postitse tulee korvaustuotteita kuulemma. Asia näin selvä ja maksan osani puhelinlaskun mukana.


Enkuntunnilla tuli hieman kaverin ritsalla leikittyä. Tein tunnilla tieteellistä tutkimusta ja selvitin miten eri esineet lentää...
Yhtenä testiesineenä oli kynälampun polttimo. Tämä kyseinen osanen oli sopivan muotoinen ja painonen, joten sen lento oli taattu. Ammuin luokan takana olevia kaappeja, josta polttimo kimposti katon kautta viereiselle pulpetille, kaverin pään ohi, mankkarin kautta opettajan pöydälle (uskomatonta, mutta totta). Opettaja tietenkin alkoi syyttämään vieressä istunutta kaveriani, sillä enhän minä voi mitään esineitä heitellä olan yli.
Meinasi rapsahtaa banaanisaari kaverille, mutta syytön kun oli ei saannut - enkä saannut muuten minäkään.


Keksintöjä keksintöjen jälkeen. Maailmassa on miljuunia keksintöjä joista yksi tarkoin varjelluimmista on purukumin resepti. Hassulta kumminkin näyttää kun mopo lukitaan kilometrin kettingillä ja päiväkirjalukolla tai sitten kun lokari teipataan pyörään kiinni (ei teippaamisessa mitään vikaa) niin, että teippirulla jätetään roikkumaan pyörästä.


Pitäisi varmaankin pakertaa verkkosivut englanniksi itselleni. Suomenkieliset sivut palvelee vain muutamaa ihmistiä jotka käy sivuillani. Yli 4/5 kävijästä on jenkkejä.
Kattoo nyt miten ehtii vai ehtiikö ollenkaan. On sitä tiedossa tärkeämpääkin tekemistä.

"Navigare necesse est - merenkulku on toki välttämätöntä, mutta merenkulkutaito on välttämätöntäkin tärkeämpää."

Eilen jo miettisin, että onpas paljon kirjoitettavaa tänään, mutta kun eilen laiskuuttani en jaksanut niin tänään on kirjoitettavaa kaksin kerroin.
Olen jo pidempään miettinyt, että pitäisikö kirjoittaa yhdestä asiasta päivässä vai pitäisikö kirjoittaa useampi juttu päivässä ja pitäisikö jokaisesta jutusta luoda uusi merkintä vai tehdä kaikki yhteen pötköön.
Laiskuuttani päädyin siihen, että kirjoitan useamman asian samaan merkintään mikäli sellainen fiilis on.


Rikosilmoituksen tekeminen voikin olla yllättävän hankalaa ihmiselle joka käy koulua ja harrastaa jotakin. Kyse ei ole nyt poliisiaseman sisällä tapahtuvasta asioinnista vaan siitä, että sisälle pitäisi päästä jotenkin.
Poliisitalo on siitä jännä, että palvelu aika on 08-18, eli 10 tuntia päivässä. Yleensä päiväni menee niin, että pääsen kotiin klo 1700 ja uudestaan liikenteeseen lähteminen vie useamman tunnin.
On pitänyt jo muutaman päivän tehdä rikosilmoitus uhkailusta ja päällekäynnistä, mutta en ole saannut aikaisin. Olisi pitänyt tilanteen sattuessa vain soittaa partio paikalle ja tehdä rikosilmoitus heti. Näinhän oli ohjeistettu muutamaa vuotta aikaisemmin, kyseessä oli kumminkin sama tyyppi... joka oli palannut (taas) talviuniltaan.


Kuinkakohan moni ihminen on töissä Coca-Cola Comppanyn asiakaspalvelussa?
Vajaasta miehityksestä taitaa olla kyse sillä tässä on jo useamman päivää odoteltu vastausta siihen, että automaatti imaisi rahani. Otan uudestaan kyllä firmaan yhteyttä ja pidän huolen siitä, että saan rahoilleni vastinetta (lue: en maksa sitä kohtaa puhelinlaskusta). En ala maksamaan tyhjästä firmalle jolla ei ole edes monopoli asemaa... Hartwall hoitaa ainakin asiakaspalvelunsa kunniallisesti nopeasti ja tehokkaasti ja sitä paitsi Harwallin tuotteet ovat halvempia sekä parempia.


Ammatinvalinta kysymyksiä...
Jotkut sanovat, että pitäisi prepata koulussa, jotta pääsisin lukemaan lakia. En ole kiinnostunut lakikirjojen lukemisesta vihreän varjostimen omaavan lukulampun valossa toimistossa kello 3 aamuyöllä. Luen lakikirjaa silkasta mielenkiinnosta sillon kun kyseinen opus eteeni jostain tupsahtaa, luen myös käyttöehtoja ja oikeuksia sieltä sun täältä.
En kumminkaan omaa ainoatakaan lakikirjaa, joitakin tekijänoikeusoppaita kyllä löytyy hyllystä, mutta niitä luetaan vain jos tilanne vaatii.

Jotkut sanovat, että toimittajaksi pitäisi lukea, koska kirjoitan iskevästi, koukuttavasti tms. En tiedä mikä teksteissäni niin koukuttaa niitä joihin se iskee, kirjoitanhan suhteellisen sarkastisesti ja negatiivisesti jokaisesta asiasta. Ehkäpä kokonaiset lauseet ja etevä kerronta ovat tässä se juttu. En tiedä mistä se sitten johtuu, mutta koulunkirjotelmista en saa kovinkaan hyviä numeroita. Sen kumminkin sanon, että päätoimittajan palstaa enempää en voisi kirjoittaa. Miltä mahtaisi kuulostaa terrori-isku, jonka väännän humoristiseksi pilaksi tai ketjukolari jossa olen enemmänkin huolissani tekniikasta kuin ihmisistä?

Kaikki tietävät koulun terveydenhoitajat/-sisaret. Nämä puoliruotsalaiset pällit jotka antavat päänsärkyyn yskänlääkettä ja kolotukseen silmätippoja. Vähitellen on alkanut tälläinenkin ala kiinnostaa sillä ensinäkään ei tarvitse käydä lääketieteellistä, koulutukseksi kun riittää sairaanhoitajan tutkinto (jos sitäkään) ja tämänhän huomaa "terkkareiden" jutuista.
Jostain syystä jokainen tuntuu olevan jotenkin outo, eikä kukaan tiedä mistä puhuu vaikka juuri näistä asioista luulisi tietävän.

En tiedä sovinko sittenkään virkaan, sillä osaan käynnistää ja sulkea tietokoneen, mutta en muista Radio Majakan taajuutta. Terveystarkastuksien aikaan onkin hyvä kuunnella Kaija Koon koko tuotanto.
Tai oikeastaan... osaan kyllä olla vittumainen kun sille päälle satun ja mikäli koko touhu ei minua kiinnosta sen ihmiset huomaavat. Ymmärrän myös, että yhdestä särkylääkkeestä kinaaminen on turhaa, annoit tai et olet kumminkin seuraavassa oppilaiden tekemässä näytelmässä jollakin keinolla.

Itselläni ei ole harmainta käryä miksi sitä oikein pitäisi lukea... Poliitikon ura on käynnyt mielessä sillä haluan esiintyä kohukirjoissa ja iltapäivälehtien kansissa. Sossupumminkin ura mieltä kutkuttava, sillä molemmissa edellä mainituissa ammateissa työn hedelmä heijastuu koko yhteiskuntaan.


Ihmiselle joka liikkuu ulkona on vähitellen alkanut valjeta, että talvi on menossa ohi ja kesä tekee tuloaan. Tätä ennen on kuitenkin alkukevät, takatalvi ja kevät.
Ulkona on sadellut koko päivän vettä joka tekee hyvää tälläisen luovan ihmisen mielelle ja kielelle... Lumi sulaa vähitellen pois ja fillarikausi saadaan jälleen potkaistua käyntiin kunnolla.
Vappuna on jo kuivaa ja juhannuksena on niin kuivaa, ettei kokkoja voi sytyttää.

Hain fillarinkin tänään huollosta kun se lopulta valmistui. Kokonaissaldoksi tuli 233 euroa ja uutta tuli jonkin verran. Päätin ajaa fillarin huollosta kotiin. Matkaa on noin 4 kilometriä ja ensimmäisen suoran jälkeen olin niin finaalissa, että sydänkohtaus kävi lähellä, tosin olihan takarenkaassa vähän huonosti painetta ja ajokeli oli märkä eikä renkaita oltu tarkoitettu hiekalle jne... mutta silti. Kun vein pyörän huoltoon en ymmärtänyt, että kyseisessä paikassa korjataan vain pyöriä eikä ihmisiä.
Jos jollakulla on ylimääräinen kunto hyllyssä niin ottakaa allekirjoittaneeseen yhteyttä.

Uusi pyörä kyllä kulkee ihan kohtuullisesti, mutta täytyy viellä odotella, että bussikortista loppuu kausi ja että loputkin loskat sekä lumet häviävät katukuvasta niin pääsee taas harjoittamaan hyötyliikuntaa. Viime vuonna tuli poljettua reilusti yli tonni, joten katsotaan mitä saadaan mittariin tänä vuonna... kunhan saisi sen mittarin haettua Anttilasta vielä tänä vuonna, Wanha kun meni ja lahosi.

"Älä aja kovempaa kuin suojelusenkelisi pystyy lentämään."

Kaikennäköstä sanotaan sattuvan tekevälle ja normaaliin päivääni kuuluukin vaikka mitä jos muihin verrataan tai sitten vain kiinnitän enemmän huomioita asioihin kuin muut.
Ehkäpä osaan katsoa asioita objektiivisemmin kuin muut ja tunnen suurta halua kirjoittaa halveksuvasti pölvästeistä...
Näin ainakin päättelin kun luin Wanhoja kirjoituksiani. Kirjoitan todella, todella sarkastisesti ja jokaisesta asiasta tuntuu löytyvän jotain mätääkin mikä pitää tuoda julki omilla mielipiteillä ja päätelmillä. Huomaan myös, että kiinnitän nykyään enemmän huomioita yksittäisiin sanoihin ja lauserakenteisiin... monet ovat varmasti sen huomanneet sillä mielestäni piikitän jokaiseen asiaan jotain ja vastaan sarkastisesti.

Päätin tähänkin kirjoitukseen tuoda joitakin negatiivisa asioita esille ja tämän takia jätänkin itseni käsittelemisen kokonaan. Siirrymme siis eteenpäin...

Eikös alkuviikoksi luokitella maanantai ja tiistai?
Keskiviikkohan ei pienen kielentutkimuksen jälkeen kuulu alkuviikkoon vaan keskelle viikkoa, jonka jälkeen alkaa loppuviikko.
Pikaisen laskutoimituksen jälkeen 7/2=3.5 joten mikäli keskiviikko olisi alkuviikkoa vaihtuisi alkuviikko loppuviikkoon keskellä päivää.
Mikäli tälläinen käytäntö olisi niin joitakin ongelmia saattaisi esiintyä päivämäärien kanssa.

Voimme siis pienen päättelyn ja maalaisjärjen käytön jälkeen päätyä vain tulokseen missä maanantai ja tiistai on alkuviikkoa.

Pitkä pohjustus, mutta jos vien fillarin huoltoon ja kaverit lupaavat pyörän alkuviikoksi, muttei ole tullut niin silloinhan sopimusta rikotaan, eli kaiken järjen mukaan asiasta pitäisi reklamoida kyseiseen firmaan.
En nipota jokaisesta asiasta niin antaa tekniikan poikien tehdä mitä lystäävät, jotta pyörällä olisi tulevana ajokautena enemmän ajo- kuin huoltotunteja.
Odottelen siis edelleen tekstiviestiä milloin saan hakea fillarin.

Sunnuntaina raportoin Coca-Cola Comppanylle kuinka automaatti riisti viimeisetkin pennoset näpeistäni, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut. Palaamme asiaan kun vastauksen saamme.

Asiasta ilmapalloon, kaikki TP-Sn kololla käynneet tietävät urbaanin legendan hra. Hy**risen.
Tämä kaveri on tehnyt hiljaiselon jälkeen comebackin ja aloitti sopivalla ryminällä heti alkuunsa.
Pihalla kääntyminenkin riittää siihen, että tarvitsee pelätä henkensä puolesta.

Muistan erään kuuman, aurinkoisen päivän, kyseessä olisi marssipäivä ja perinteisesti kokoonnumme lippukunnan sisäiseen palkintojen yms. romppeen jakoon.
Tämä kaveri alkaa huudella sitten parvekkeeltaan ensiksi uhojaan ja tämän jälkeen uhkaa ampua kaikki haulikolla. Tässä vaiheessa lippukunnan pienimmät siirrettiin kololle sisälle "juomaan", koska oli kumminkin kuuma kesäpäivä.

Jonkin aikaa oli hiljaista, joitakin satunnaisia tapauksia kuulemma olisi sattunut, mutta sitten taas pitkään hiljaista, tänään kumminkin pamahti.

Pihalla kääntyminen polkupyörällä riittää siihen, että edellämainitun kaverin vaimoke alkaa huudella omiaan parvekkeelta ja itse |petun ville| tulee uhoamaan ja mielestään varmasti kouluttamaan.
Kun emme suostuneet poistumaan "hänen" kerrostalopihaltaan uhattiin väkivallalla. Nokkelana tartuin tilaisuuteen ja ilmoitin, että väkivallalla uhkaaminen on laissa kielletty teko.
Ei tainnut uskoa vaan jatkui. Palasin kolon ovelle ja pyysin yhtä VKJtä avaamaan kolon oven, jotta venekuntalaiset pääsevät sisälle... tilanne kumminkin vaikutti uhkaavalta ja olin vastuussa näistä pikkuipanoista.

Tämä jotain sillä aikaa edelleen uhoen mutisi ja käänsi jo selkänsä. Muistutin uudelleen, että väkivallalla uhkaaminen on laissa kiellettyä, jonka jälkeen hän palasi solvasi ja tönäisi kohti porttia. Tämän jälkeen suosittelin poliisin soittamista ja kun puhelimen kaivoin esiin niin kyseinen henkilö oli jo lähtenyt kotiota kohti.
En poliisia soittanut, mutta lippukunnanjohtaja pyysi rikosilmoituksen kyseistä kaverista tekemään ja näin olenkin ajatellut tehdä. Häiriköinti on kumminkin toistuvaa ja kyseessä on nuorisoliike ja nuorten henkinen- sekä fyysinenkehitys on taattava turvallisella kasvuympäristöllä.

Kai kaikki muistavat, että poliisinnumero ei ole enää 10022 vaan 112, joka on yleinen hätänumero josta saa yhteyden viranomaiseen kuin viranomaiseen.

Päivän sloganina voisikin pitää "Tunne laki".

Turun uusi pääkirjasto on pikaisella visiitillä ulkoa ja sisältä vaikuttava kokonaisuus.
Kirjastoa ei ole rakennettu tyypilliseen tungetaan kaikki kirjat vain johonkin hikiseen varastohalliin periaatteella vaan suunnitteluun on käytetty aikaa ja rakennusjälki on kaunista.

Kirjastossa on sitä suuren maailman meininkiä. Varsinkin kiviportaissa, jotka vievät ykkösestä kakkoseen tai kakkosesta ykköseen.

Sisälle kirjastoon astuessa näinkin vaatimattomalle ihmiselle kuin minä oli aula jo upea.
Tilaa on vaikka kuinka ja väkeä on kuin Naantalin tuhkamarkkinoilla. Arkkitehtuurisia ihmeitä siellä täällä, mutta niihin en ota sen enempää kantaa.

Kirjastossa oli tilaa liikkua, mutta joidenkin palveluiden kuten portaiden löytäminen oli alkuunsa hankalaa. Myöskin suurin osa tietokoneista oli (jo) epäkunnossa uudessa kirjastossa.

Lukemiseen luultavasti tarkoitetut tuolit erosivat suuresti Ilpoisten kirjaston vinojalkaisistamuovihirvityksistä joihin istuminen syöksi sinut kanveesiin. Koeajoa en valitettavasti ehtinyt suorittaa, ehkäpä toiste sitten.

Pöydillä oli lukuvaloja, joten nyt kirjastossa näkee lukea ilman omaa taskulamppua.
Pinnat oli viimeistelty nätisti, mutta joitakin virheitä tarkemmassa syynissä ilmeni (epätasaisuuksia ym. rakennusvirheitä).

Uudesta kirjastosta ei tuntunut löytävän mitään. Kaikki tuntui olevan kovin hajanaisesti siellä täällä. Edes lehtiä ei löydä samasta hyllystä joten jos haluat Tieteen Kuvalehden ja jonkun pyörälehden saat juosta kirjaston päästä päähän.

Portaiden löytäminen oli todella hankalaa ja kakkosen sekä kolmosen portaikko oli todella ruma. Punainen maali, joka tuoksui vieläkin etovalta ei houkuttanut allekirjoittanutta. En tiedä onko rakennuksesta löytyvä hissi tarkoitettu ainoastaan liikuntarajoitteisille vai kaikelle kansalle, mutta seuraavalla kerralla käytän kyllä hissiä. Hissiä ei tullut testattua.

Uusi kirjasto eroaa suuresti mikäli verrataan muihin kirjastoihin. Tässä kirjastossa ei ole enää hautajaismaista meininkiä vaan kaverin kanssa voi keskustella saamatta vihaisia katseita jokaiselta ihmiseltä.

Hakukoneet eivät tainneet olla tarkoitettuja kirjojen hakemiseen vaan jokaisessa ruudussa tuntui vilkkuvan googlen haussa "vaalikone". Vaalivillitys tuntee iskeneen kunnolla kirjastoonkin. Puolen tunnin jäätävän etsinnän tuloksena raahaan itseni kirjaston palvelupisteelle (joita oli useampi kuin yksi) ja pyydän sankareita tilaamaan kirjan.
Lähitulevaisuudessa selviää tilataanko kirja vai ei, toivottavasti, sillä en omaa rahoja kirjan ostoon.

Palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja vielä kerran ystävällistä. Neuvojakin sai kunhan vain kysyi.

Uusia palautus- ja lainausautomaageja en testannut, sillä sellaista tarvetta ei paikalliseen ollut. Toivottavasti nämä toimivat paremmin kuin Wanhat pääkirjastossa olleet automaagit - ne kun eivät toimineet.

"Tieto on valtaa."

Elämä on yhtä valittamista vaivoista, säästä ja toisista ihmisistä, mutta itse keskitän valittamisen enemmänkin tuotteisiin ja valmistajiin.
En ole ollut jenkeissä kuin kahdesti, mutta jotenkin tuntuu, että jenkkimeno on jäänny soimaan edelleen päähäni.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana kirjoittanut kuusi reklamaatiota ja viimeisen vuoden aikana seitsemän.

Koulun automaatista sain vajaa vuosi sitten makkaran makuisen ja hajuisen colan. Kirjoitin vihaisen reklamaation, että miksi light cola ja atrian makkarat ovat yhdistäneet voimansa.
Syyksi ilmoitettiin laboratooriosta, minne kyseisen pullon lähetin, että mahdollinen kuljetus- tai säilöntävirhe.
Pullo korvattiin 10 euron lahjakortilla kauppoihin joissa käy S-etukortti.

Pitkän hiljaiselon jälkeen avatessani Felix kurkkupurkkia palasi edellä mainittu tapaus muistoihini. Päätin reklamoida liian tiukista kurkkupurkkien kansista ja vetosin Wanhoihin ja heikkoihin ihmisiin, jotka eivät saisi yksikseen purkkeja auki.

Pakettia ei tarvinnut lähettää mihinkään laboratoorioon tutkittavaksi vaan mahdolliseksi syyksi ilmoitettiin pakkauskaasut jne.. että sisältö säilyisi.
Vinkeiksi tarjottiin veistä, jolla purkinkantta saa raotettua jolloin ilmaa pääsisi sisälle ja purkki olisi helppo avata, mutta Felix olikin nokkela ja lähetti "minulle" kurkkupurkinavaajan.

En tiedä minkälainen se on tai miten se toimii, mutta kun veljeni nimellä asioin ja myöhemmin perään kyselin niin ihmetystä olisi ollut vaikka muille jakaa.
Lisäksi avaaja vaikutti siltä, että se ei kestäisi kurkkupurkin avaamista, mutta tuskin köyhällä opiskelijalla muutenkaan olisi kurkkupurkkiin varaa.

Yhtenä oikeana riippakivenä minulla oli objektiivi, jossa oli valmistusvirhe ja vein sitä yhtenään huoltoon, takuun nojalla tietenkin... kolmesti, kunnes maahantuoja ilmoitti, että kyseinen putki menee tuotevaihtoon. Ei tainnut tulla Perkon pojille kovinkaan halvaksi kyseiset huollot.

Putkihan hajoili alkusyksyllä, uutenavuotena ja tammikuun puolessa välissä (muutaman päivän huollon jälkeen).
Saan siis tuotevaihdossa uuden objektiivin kunhan Pentax saa uuden mallistonsa julkaistua.


Olin kiinnittänyt jo aikaisemmin huomiota Hartwall Jaffan 2x1.5 l paketin heikkoon pahvikahvaan. Siitä kun tuntui putoilevan pulloja yhtenään kannoit miten tahansa - oikein- tai väärinpäin. Pinna kumminkin pamahti eräs suht viileä ilta Turun keskustassa kävellessäni Anttilasta kohti bussipysäkkiä suuntana koti. Kristiinankadun risteyksessä pahvikahva pettää ja molemmat pullot putoavat jonka seurauksena lähtevät vierimään alas mäkeä.
Kamera kädessä juoksen pullojen perässä, joista toinen pysähtyy stockmannin sisäänkäynnille ja toinen matkatoimistolle (eri puolilta katua).

Päätin kirjoittaa vihaisen reklamaation kunhan pääsisin kotiin.
Informoin Hartwallia kaikesta mikä liittyy heidän Hartwall Light Appelsiini Jaffaansa (firma siis mainitsi tämän pitkän nimihirviön aina kun mahdollista viesteissään).
Heikot pahvikahvat, väärät osoitteet etiketeissä, huonot palautesivut jne...

Pitkän selvittelyn jälkeen sain ilmoituksen, että kyseiset pullot (tyhjinä tietenkin) ja pahvikahva tulisi palauttaa firman laboratorioon (ts. arkistoitavaksi lähimpään roskikseen).
Päivän odottelun jälkeen sain laboratoriosta vastauksen: "Laboratoriomme mukaan pahvikahva oli revennyt kolmesta kohtaa". Kiitoksia, tämän sain selville ilman laboratoriotakin.

Vetosin kokonaisuutena siihen, että mikäli kyseinen olisi tapahtunut päivällä olisi se voinnut aiheuttaa vaaratilanteen liikenteelle.

Korvauksena sain 12 euroa suoraan tilille "...korvauksen, jotta voit kartuttaa Hartwall Light Appelsiini Jaffa kokoelmaasi" niinkuin Hartwall asian ilmaisi.


Tästä kaikesta päästäänkin tähän aamuun ja Impivaaran uimahallille, mistä tarkoituksenani oli ostaa automaatista puhelimella tilaten Coca-Cola Comppanyn tuotteita.
Automaatti oli Coca-Cola Comppanyn ja Koffin hoidossa.

Ajattelin, että ehtisin äkkiä ennen treenejä ostamaan juotavan, mutta automaatti oli mykkä kuin kala - lukuunottamatta automaatinääntä puhelimessa, joka ilmoitti ts. näin "Kiitoksia rahoistanne, next time better lucky".

Treenien jälkeen päätin ottaa yhteyttä kyseisen firman vikapalveluun, mutta kappas keppana. Palvelunumero ei toimikkaan viikonloppuisin.
Otin yhteyttä numeropalveluun ja pyysin Comppanyn asiakaspalvelunumeroa, tämäkin pulju oli sulkenut ovet viikonlopun alussa.
Otin yhteyttä sitten sähköpostitse ja kirjoitin tuiman kirjeen Wanhasta tottumuksesta firmalle ja kuten kuuluukin, ilmoitin maksamasta yhtiölle maksua 2.38 joka tulee puhelinlaskussa.

Tulen kyllä informoimaan, miten tilanne tulee jatkumaan.

-Asiakas on aina oikeassa-
-Menetetty asiakas on kaksi asiakasta vähemmän-

Aamulla otettiin yhteys Puolan Suomen suurlähetystöön ja keskusteltiin sivistyneesti asiasta piuhojen välityksellä. Selvisi, että kyseinen firma olisi työnvälityspalvelu, kuten suomen varamiespalvelu.
Itse firmasta ei vastattu, joten maanantaina otetaan uusi yhteysyritys ja kokeillaan saada kuva pois sivuilta.

Rokk on!

Välillä ihmetyttää ihmisten töppäily. Erehtyminen on tietenkin inhimillistä, mutta lainrikkominen on ihan oma asiansa. Lainrikkomiseen sisältyy myös tekijänoikeuslaki.
Kukaan ei ole puhdas kuin pulmunen, enkä väitä että itsekkään olisin, mutta nyt alkoi keittämään yli.

Kuvani on kopioitu jollekkin hemmetin puolalaiselle rektryrointi firman sivuille.
Mistään en löytänyt mainintaa itsestäni, enkä ole lupaa kyseiselle firmalle myöntänyt.

Sivusto, jossa "markkinoin" enemmän tai vähemmän kuviani omaa toiminnon joka kertoo minkälaisilla oikeuksilla kuvan saa julkaista missäkin yhteydessä.
Tälle kuvalle olin antanut julkaisuun velvoitteet, että henkilön joka meinaa käyttää kuvaa on otettava yhteyttä minuun ja keskusteltava miten toimitaan.
Kyseinen sivusto EI ole toiminut näin.

Pistetään wanhemmat ihmiset hoitamaan tämä asia kuntoon. Luultavasti huomenna puhelinlangat laulaa kyseisen firman konttorissa Puolassa.
Mikäli kyseessä tosiaan on firma joka on käyttänyt kuvaa markkinointitarkoituksiin ilman asianomaista korvausta ja tekijänoikeusmerkintöjä tulen varmasti vaatimaan jotain hyvitystä kyseisestä asiasta.

Maineen ja kunnian takia voisin jättää sen tuonne?
- En todellakaan voi. Kyseessä on ennen kaikkea periaate kysymys. Yritän niitä pieniäkin kuluja kattaa myymällä joitakin kuvia, mikäli joku niitä haluaa ostaa, enkä sen takia ala antamaan kuvia millekkään firmalle markkinointitarkoitukseen (lue: ilmaiseksi).
Vaikka kuvia myydään nimellä niin näin en ala nimeni statusta nostamaan, koska koko firman sivulla ei ole mainintaa meikäläisestä.

Linkki kuvaan, joka jostain syystä tuntuu iskevän ihmisiin kuin miljoona volttia: http://sugo.kuvat.fi/kuvat/3/Ihmiset/Muotokuva/Katse.JPG

Tätä merkintää kirjoitan kämmenmikrolla, Joten kirjoittaminen on tuskaa.

Eilen illalla tuli taas menestyttyyä valokuvauksen ihmeellisessä maailmassa...
Huomasin sxc.hu palvelussa toiminnon millä ihmiset jotka haluaa kuvia mahdollisesti käyttää voivat ottaa yhteyttä sen kautta. Huomasin tosin sen noin vuoden myöhässä. Yhteydenottoja oli parikymmentä viime vuodenkin aikaan. Täytyy vastata ihmisille silti vaikka vastaus tuleekin reilusti myöhässä.

Eiköhän se homma tästä "Toivossa on hyvä elää niin kauan kuin Toivo elää, sano lapamato".

P.S. Tää nokian kämmenmikro onko suht kätevä, shakki ja kaikki.

Eilen 24.02 Lauantaina kävin kuvaamassa ensimmäisen rallitapahtumani Nousiaisissa.
Raision Urheiluautoilijat järjestivät K1 rallin SM-kisat.
Ennakkosuunnitelmieni mukaan päätin käydä kuvaamassa 1. ja 7. etapin.

Onnistuminen alkaa valmistautumisesta. En ollut todellakaan valmistautunut oikeilla varusteilla kuvauspäivään. Keski-Euroopassa valmistettuun kamerareppuuni ei mahtunut termospullo kunnolla. Termarin ja leipien viedessä kaikki ylimääräinen tila repusta jäi vesipullo kotiin ja joitakin ruokia oli pakko laittaa kameratarvikkeiden puolelle.

Mars matkaan, mutta minne? Kartta oli jäännyt johonkin ja piti käydä keskustassa tulostamassa uudet.
No nyt päästiin loppujen lopuksi matkaan ja kun paikalle saavuttiin käveltiin/hortoiltiin ja käveltiin/hortoiltiin kunnes alkoi autoja ja ihmisiä näkymään.

Jonkin aikaa jaksoin samassa paikassa kunnes huomasin, että ainoakaan auto ei aja a) ulos ab) eikä ulosajessaan voi törmätä mihinkään. Alkoi siis vaellus kohti lähtöä. Ajattelin, että hyvä kuvauspaikka olisi alue missä saisi taustalle ihmisiä ja autot mahdollisesti ulos ajaessaan täräyttäisivät joko olohuoneeseen tai kanalaan.

1. etapin rata kun tuntui olevan jokaisen talon vierellä joka Nousiaisista löytyi.
Ainoa mihin kyllästyin päivän aikana oli puut.

Aikaisempaa -kokemusta ralleista tai kuvausvinkkejä päätin ottaa kameralla kuvia lähes jokaisesta autosta - jos joku onnistuisi. Suljin räpsähti tuona päivänä yli 10 000 kuvan rajan ( hyvä minä!).

1. etapin lopussa päätettiin sitten lähteä matkaamaan kohti 7. etappia.
Nopeasti tulostaessa tietenkin etapin kartasta oli puolet jäännyt saamatta ja päätimme huonolla Eniron kartalla matkata noin puoleen väliin edellämainittua etappia.
Arvioimme matkaksi ~4 kilometriä, mutta autolla palatessamme matka olikin 7-8 kilometriä.
Oliko kävelyreissu sitten sen arvoista?
- Ei ollut. En saannut toiselta etapilta ainoatakaan kuvaa, koska en jaksanut odottaa autoja ja mikä parasta jouduin kuuntelemaan järjestyksenvalvojien huonoja vitsejä.

Jos kesällä sitten jaksaisi seurata pidempään yö kun ei tule jo kello 1700, eikä lämpö häviä mihinkään auringon laskettua.

Uppisin kuvat palvelimelleni http://sugo.kuvat.fi/kuvat/3/Tapahtumat/K1+SM+ralli+24.02.2007/
ja jos joku päivä jaksan niin vaihdan nimet ja lisään kuvateksteihin autojen nimet, kuljettajan&kartanlukijan sekä muuta infoa.