Piru vie....Ajatuksia niin paljon, ettei niistä meinaa saada mtn selkoa.
Syksy on tullu > sen huomaa jo tästä olotilastakin :)
Pyörremyrsky olo, kun energiaa on mut se tuuli ei vielä tiedä mihin suuntaan se puhaltaisi,
joten se puhaltaa kaikkiin suuntiin yhtäaikaa.
Laitan siis Gåte:n levyn "Iselillja" soimaan ja katson mitä tänne ilmaantuu.
Hmm...lähtökohta on se, että suuntavaihtoehtoja on monia. Kaikilla elämäni osa-alueilla
puhaltaa tällä hetkellä kunnon myrskytuuli, enkä ole aivan varma mikä niistä suunnista on
oikea. Jalat kiskoo tien päälle, mutta se teenkö muutoksen tästä hetkestä toiseen ääripäähän
eli irti kaikesta, vaiko vain hitusen muutoksia; älkää kysykö.
Mulla ei yksinkertaisesti ole mtn tietoa. Uutta kämppää ei sinänsä ole mtn järkeä hankkia,
koska ensinnäkin vihaan muuttamista (vaikkei noita kamoja paljon olekkaan) ja toisekseen;
mulle koti on vain tukikohta, missä käyn silloin kun jaksan/muistan.
Tässä lähiakoina tein oman ennätykseni viimeisen puolen vuoden sisällä ja olin melkein
peräti viikon kotona :p Oli mukavaa, mut meinas jo mökkihöperyys vaivata....
Onneksi ne ihmiset, jotka ovat mukanani pysyneet hyväksyvät tämän...
Ne tietää, että sitten kun palaan reissuiltani niin etsin heidät kyllä käsiini ennemmin tai
myöhemmin. Puhelimen olemassaoloa, kun en voi luvata muistavani > ja ennenkaikkea
en todellakaan voi luvata pitäväni siinä ääniä päällä. Sen takia siinä on se "äänetön" toiminto ;)
Onhan se mukavaa kuulla, et ihmiset välittää&rakastaa...mutta tunnen itseni ja tiedän
kykeneväni seisomaan täysin omilla jaloillani eli tahtoo sanoa > osaan pitää huolta itsestäni.
Ehkä se ihmisillä onkin....*pohtii* Niiden tarvitsee aina todistaa olevansa tarpeellisia ja muistuttaa
olemassaolostaan läheisilleen. Mutta liika on liikaa ja loppujenlopuksi se menee roikkumiseksi;
onko se sitten muka rakkautta? Kahlita toiselle pallo jalkaan niin, että se kadottaa itsensä kaikkeen siihen mitä se yrittää olla vaikkei ole. Eikö rakkauden pitäisi olla vapaata? Sellaista mikä hyväksyy
toisen sellaisena kuin se on. Oli se sit ystävä, rakas tai perheen jäsen. (Näin mä ainakin rakkauden
näen ja tunnen, sekä koen)
Ja anteeksi nyt vain ihmiset > mä en suostu istumaan teidän luomissanne laatikoissa, vain
siksi koska te tahdotte niin. Mielestäni mulla on oikeus tehdä juuri niin, kuin tahdon elämässäni.
Ilman valitusta siitä, kuinka "sä voit olla tuollainen" "et sä voi tehdä noin"
Ai en vai? *nauraa pirullisesti ennenkuin katoaa*