Hmm.....eipä sitten kuitenkaan taida olla paljon sanottavaa.
Viimeyö horjutti lujaa elämäni ja maailmankatsomukseni perustuksia > koin kaupungissa
jotain sellaista minkä olen ymmärtänyt, mutta jota en kuitenkaan sitten ole tahtonut nähdä.
Sitten käykin niin et se mitä eniten pakenee iskee sua lujaa päin naamaa (tiesin tämän tapahtuvan joskus, koska kerran lähdettyään tietä kulkemaan ei voi välttyä pääsemästä loppuun asti) >
olin niin pöllämystynyt näkemästäni, että ihmettelen miten pääsin takaisin frendin kämpille.
Joskus olisi viisaampaa ehkä oppia pelkäämäänkin jotain, mutta taidan sen suhteen olla toivoton
tapaus :p Nyt on tullut koko pv. vain istuttua pohdintojen keskellä sohvalla peiton alla nukkuen aina siinä vaiheessa, kun uupuu asioiden syväluotaukseen.
Tulipahan mieleeni, että onkohan tässä järkeä kenellekkään muulle, kuin itselleni? :)
Hyvinkin mahdollista ettei.....
No > olempahan oppinut sen kuinka joillekkin asioille ei vain yksinkertaisesti voi mtn,
vaikka kuinka muuta toivoisi .Esim. Naisten kanssa EI kannata lähteä dokaamaan, enkä niitä
opi ikinä ymmärtämään....
mutta mutta....jotain kuitenkin huomaa siinä vaiheessa, kun katselee ihmisten toimintaa tarpeeksi
pitkään. Nyt kuitenkin parempi levätä, hakea jotain hyvää ja upota kirjan syvyyksiin...Sitä ennen tarvitsee kyl olla hetken aikaa yksin ja käydä kävelemässä.
Joskus jossain vaiheessa voisin harkita kotiinpäin riksuun suuntaamista....
muttei tässä onneksi ole mikään kiire :p