oli kuolema vahvasti läsnä. Kuolleen ihmisen olen nähnyt, mutta en aiemmin miltei jo rajan ylittänyttä, mutta vielä ohuessa elämänlangassa epätoivoisesti roikkuvaa ihmistä.
Tuntui pahalta katsella sitä pientä, luurangonlaihaa hahmoa, joka kerran on ollut eläväinen, iloinen ja hurjan kaunis, oma äitini. Lohtua toi se, ettei ainakaan enää kipua tuntenut, koska olivat laittaneet tiputuksena suoraan suoneen tulemaan morfiinia.
Juuri ja juuri tunnisti minut ja sisareni, muuten mitä nukkumisen välissä puhui, oli ihan käsittämätöntä soopaa.
Nyt ei voi kuin odottaa.....