Vienosti kuin seulakettu kiipii puukiipijä trippipuuhun risteämäkohdalle vievän tien varrella. Imeytyy oksistojen latvoihin sulautuen sulavasti hieman hassahtaneisiin kuvioihin karstoista kaavitussa kaarnassa. Pesukarhuksi väitetty ilveksen toteama seulakettu uppoutui kommunikaatio-ongelmiinsa mutta pikkuhiljaa alkaa tämäkin veikeä veijari ryömiä esiin hukkuvien lasten joukosta. Ei vedä enää syvimmät mustat syöverit puoleensa, rämpii ylös pohjamudista. Ei voi ei sammakko hypellä enää mutta sehän on selvä, se selviää voittajana pinnalle muiden haukkoessa henkeään vaivalloisesti näätäparan haikeasti kuiskaillessa kumiseville seinille. Hipihiljaa hiipivä hieman helposti väsähtävä hiiri on hyvä olla mukana seikkailujen syvimmissä kuiluissa mutta ei ole hiirestä eikä kenestäkään muustakaan korvaamaan menetettyä. Toivoa on vielä, kootkaa arkki täyteen ja laskekaa vesille!