Pistetäänkö vähän vauhtia elämään? Pistetäänpä hyvinkin! Köyhän miehen lumipallo vierii kuumalla kesähelteellä mäkeä alas sulaen, jättäen jälkensä kuivaan maahan. Vauhtia vauhtia meno muuttuu hitaammaksi sekunti sekunnilta, kahden mansikan jälkeen pieni meduusa pulahtaa ulos, siinä kaikki enempään ei riittänyt.
Lääke on löytynyt sillä lähtee ongelmista pahin, enää ei uppouduta kommunikaatio-ongelmaan joka salakavalasti kaivelee ongelman haltijaa sisältäpäin omiin mietteisiinsä, hiljentää totaalisesti. Jää yksin ajatuksiensa kanssa, nyppii kuihtunutta nurmikkoa neuroottisena. Lumipallo vierimään, tai edes se nopeampi puolisko, lääke on lääke ja hyvä sellainen. Muutaman päivän kuuri eikä hiljaisuus enää häiritse, katoaa pois. Saa olla taas oma itsensä, muiden kengillä ei ole hyvä kävellä, se on todettu ennenkin.
Ongelmista suurin ratkeaa pois, hajoaa palasiksi. Toivon mukaan lääke toimii tälläkin kertaa, vaikka paras lääke on aina ystävien olemassaolo. Ei silläkään silti kaikki parane, liian syvälle kaivautunut ongelma on revittävä irti juurineen. Juuret on poltettava ja tuhkat liidätettävä jokeen korkean vuoren huipulta. Tuuli puhaltaa eri suuntiin, antamaan jonnekin toisaalle uutta elämää.