Ei saa millään silmiä kiinni ja kun se vihdoin ja viimein onnistuu, mustan tyhjyyden keskeltä joku tuijottaa takaisin. Vain yksi ainoa silmä kaiken sen pimeyden keskellä. Katseet kohtaavat silmästä silmään. Tuijottaa, tarkkailee toiselta puolen. Kuka, missä tai miksi, siitä ei tietoa. Mitä se ylipäänsä näkee ja havaitsee, kun katseet kohtaavat, hyytävän tuijotuksen porautuessa pupillieni läpi ja kylmätessä koko ruumiini hetkellisesti. Kasipallo lämmittää, mutta tuijotuksen ajan olin jäätyä kuin lumisen puun latvaoksan nokassa nököttävä varpunen talvella. Jäätävä tuijotus jatkuu silmäänsäkään räpäyttämättä. Omat silmät kiinni kuin putkan lukitut kalteriovet, haluan ne takaisin auki älä katso mua enää kuka sitten oletkin.
Onneksi tänä yönä ei nukuta, silmät pysyy auki. Ei tahdo kohdata samaa tyhjää katsetta uudelleen. Elottomat tyhjät silmät tarkkailee, herää vain kysymys; miksi juuri minua?
Ei hetken rauhaa, voitko lopettaa, tuijotuksen vastaanottava osapuoli on hieman hämillään ja peloissaan.
Vaikka suurin pelättävä asia onkin pelko itse, se saa paljon asioita aikaan. Älä piinaa tuijotuksellasi, ettet saa kohdettasi tekemään niitä.