Kaks fasistia jauhettuna ja pakattuna tiiviisti pieniin minigrip-pusseihin josta nistit vetää ne rännii ja delaa fasismin yliannostukseen. Se alkaa mädättää aivoja ja ruumista sisältäpäin kunnes sen uhrin säälittävät kasvot anoo armoa kun sen mieli on myrkytetty ja tahto tuhottu. Se pakotetaan polvistumaan parempiensa eteen ja tunnustamaan alemmuutensa arvottomana eläimenä jonka oikeudet ja vapaus on julmasti riistetty.
Miks pitäis sulautua järjestelmään ja hyväksyä se kaikki paska? Pitäiskö olla samanlainen kun kaikki muut, ja olla vaan osa tätä kaikkea? Elän omassa vitun maailmassani ja sitä ei kukaan tuu pilaamaan millään organisaatiolla ja kontrolloimisella. Odotatteko kaikki mun oikeesti joskus muka "tulevan järkiini" ja että musta tulis niin selvä osa tätä miks vituks tätä systeemiä nyt ikinä kutsuiskaan, ja että sitte myöhemmin nauretaan sille kuinka ollaan joskus oltu nuoria ja tyhmiä? Niinkö sen pitäis mennä? Meitä on niin paljon mutta ne saa karsittua osan pois. Ihan tosta noin vaa.