mä haluisin ohittaa tän ajan ja pysäyttää sekunteja ja minuutteja meiän elämässä laskevan suoran ennaltamäärätyn aikajanan, kiertää sen kaukaa, kelata eteen ja taakse tarpeen tullessa. Ei sellasia suoria janoja tarvita, ne pitää vääntää rautakangella mutkitteleviksi liukumäiksi ja loputtomiksi vuoristoradoiksi jota pitkin kaikki pienet pillerit ja värikkäät nappulat menee iloisena edestakas loputonta matkaansa. Kaikki pienet pirihiukkasetkin laskee hymyilevin kasvoin sitä pitkin suoraan jonkun suoneen ja jää sinne kiertämään uutta elämän ja kuoleman rataa. etkö säkin haluisi elää vapaana, irtonaisena tästä aikapyörteestä joka lukitsee meiät sisäänsä pieneen laatikkoon keskellä tyhjyyttä. Se laatikko on jokaisen henkilökohtainen vankila josta ei pääse pois tässä maailmassa.
Jakaudu siis kahtia ja elä todellisuuksien rajamailla.