IRC-Galleria

Jeps, kuulemman tänne on kaipailtu uusia merkintöjä joten mikäs siinä. Rakas pieni lukijakuntani on uskollinen ja ilmeisesti pitää kirjoituksistani... tai sitten eivät ;)

Joka tapauksessa, päätin tänään että otan aiheeksi vähän vakavahkon ja ajankohtaisen aiheen. Ilmastonmuutos.

Kovasti kiistellään siitä onko se ihmisen aiheuttamaa vaiko ei. Skeptikot vastaan useimmat ilmastotutkijoista. Tiedemiehiä löytyy molemmilta puolilta, mutta kumpi on oikeassa?
Sen päättäköön jokainen itse mielessään, mutta se on varmaa että yksimielisyyteen ei päästä tässä asiassa helpolla... ellei jostain syystä tapahdu jotain ihmetä joka saa jomman kumman puolen vaihtamaan mielipidettään radikaalisti. Aika epätodennäköistä.

En ole yllättynyt, jos lukija miettii kumpaa mieltä minä olen... Mutta perinteiseen tapaan, minä en ole oikeastaan täysillä kummankaan asian puolesta.

Asiasta väitellään todella paljon, kuten kaikki varmasti tietävät. Pieni ongelma fanaattisimpien väittäjien kohdalla on yleensä se, että he eivät ymmärrä vastapuolen väitteiden tarkoitusta. He eivät pysty, sillä ovat oman mielipiteensä niin vahvasti, että se sumentaa heidän näkönsä... Ei ehkä niinkään fyysistä näköä, vaan pikemminkin älyllisen näkönsä, ei kenenkään tule sokasti väittää yhtä asiaa ja puollustaa sitä loppuun saakka... Tai pikemminkin ei pitäisi, sitä sattuu kuitenkin turhan usein. Väittelyn tarkoitus ei mielestäni ole pelkästään vastapuolen voittaminen. Sen ei pitäisi edes olla päätavoite. Tavoitella pitäisi uusia näkökulmia ja molemminpuoleista näkökulman laajentamista.
Usein on niin, että jompikumpi, tai molemmat väitteliöistä ovat niin oman mielipteensä vallassa, että eivät edes pysty käsittämään vastustajan näkökulmaa. Kunnollinen ymmärrys alkaa olla aika harvinaista nykyään. Mielipiteen muuttaminen ei ole synti, kuten ei myöskään ole se, että myöntää olleensa väärässä.

Aina ensimmäisenä ilmastonmuutoksen puolestapuhujat (siis ne jotka uskovat sen olevan ihmisen aiheuttamaa) vetoavat kasvaviin hiilidioksidi-päästöihin, johon vastustajat toteavat että ihminen ei ole syypäänä kovinkaan suureen osaan hiilidioksidi-päästöistä... Ainakaan ihan suorasti syyllisiä. Sanovat että tulivuorenpurkaus päästää ilmoille valtavan paljon enemmän hiilidioksidia kuin ihmisten tehtaat esimerkiksi. Tarkkoja lukuja en osaa sanoa, mutta niin kai se on. Pieni haittapuoli tässä perustelussa on se ettei tulivuoresta tuleva tuhka/muu-kasvihuonepäästöinen "tuprahdus" siinä muodossaan edistä kasvihuoneilmiotö. Sillä kun tahtoo olla sellainen ikävä tapa (rikillä varsinkin) evätä auringonvalon pääsy maanpinnalle ja sitenollen viilentää ilmastoa paikallisesti tai pieneksi ajanjaksoksi.

Seuraava väite skeptikoilta on se, että ilmasto on lämmennys ennenkin ja silloin se ei taatusti ole ollut ihmisen aiheuttama. Tätä on paha mennä kumoamaan juuri millään väitteellä. Tämä tuo esille tutun väitteen "ilmastonmuutos on luonnollista ja sitä ei voi estää"... Estää ei, mutta hidastaa voi. Ilmasto kun kovasti tästä lämpenee, niin napajäätiköt muuttuukin napalammikoiksi, nostattaen uima-altaan pintaa (uima-allas tunnetaan yleisesti valtamerinä). Tarkkaa tietoa ei loppujen lopuksi osaa varmaan kukaan sanoa kuinka paljon vedenpinta nousisi, mutta tiedemiehet ovat arvioineet sen olevan jotain 2-6m. No mutta eihän se ole edes paljon, pari vaivaista metriä... eikun hetkonen, pari metriä suoraan ylöspäin voisi sittenkin olla aika ikävää matalilla rannikkoseuduilla. Noh mitäs me pienestä, kun täällä sisämaassa asutaan, ei se vaikutus täällä näy... ainakaan kovin pahasti. Mitä nyt korkeintaan joitain satunnaisia kaupunkilaisia jotka pistävät telttansa pystyyn perunamaallesi... Noh, ei sieltä paljoa olisi perunaa kuitenkaan tullut.

... Ja ehkä pikkasen saattas ilmasto taas kylmetä mutta ei se haittaa, kun on ollu niin lämmintä viimeaikoina (prkl... 30 C pakkaset ei sovellu meikäläiselle, tosin nyt on ollut jonkin aikaa melko lämmintä näin suhteellisesti). Oishan siinä toki semmonen pikkanen riski että saatas melko koviakin pakkasia, mutta ei se jääkausi haittaa tee... ellei jäätikkö päätä tulla jyrämään omaa kämppääsi.
Niin, ikävä puoli tässä hommassa on juuri se että jääkausia on vielä odotettavissa. Ironista tosin on se, että juuri kasvihuonepäästöjen uskotaan hidastaneen jääkauden tuloa. Mutta kyllä se pakkasaika sieltä vielä tulee, uskokaa pois. (Kunhan vaan ei minun elinaikana tulis, voi olla että ei ihan kahdetkaan pitkät alushousut riittäis pitämään lämpimänä.)

Mutta tässä pieni mietinnänaihe; Vaikka ihmisen tuottamat päästöt eivät olisikaan ilmastonmuutoksen aiheuttajia mitenkään suuressa mittakaavassa, voidaanko meitä kuitenkaan pitää ihan syyttöminä tässä asiassa?

Ei ainakaan minun mielestä. Vaikka ilmasto on siis lämmennyt aikaisemmin, silloin ei ole ihminen pistänyt korteansa kekoon samalla lailla kun nykyään. Ennen kun on ollut enemmän tavaraa sitomassa hiilidioksidia... puita siis. Nykyään aika suuri osa sademetsistä on kaput. Jäljellä olevat metsät eivät pysty sitomaan päästöjä samalla lailla kuin ennen, varsinkaan kun päästöjen määrä on kasvanut. Tilannetta voisi verrata vaikka näin:

Olipa kerran nuori poika, joka kävi yhdeksättä luokkaa peruskoulussa. Kerran liikunnantunnilla poikien tuli juosta cooperin testi. Tämä nuori poikamme juoksi huippuajan, tai ei ehkä parasta aikaa, mutta varsin kiitettävästi kuitenkin. Poika helpottui kuullessaan että se oli peruskoulun viimeinen cooperin testi. Hänellä ei ollut aikomustakaan harrastaa juoksua enää... Paitsi ehkä armeijassa. Sitäpaitsi, hän oli viimeaikoina ystäviensä myötävaikutuksella tutustuttanut itsensä tupakkaan. Vaikka hän tiesi sen olevan vaarallista ennen pitkää, hän vähät välitti siitä.

Aikaa kului ja poika poltti... paljon. Tahti oli kiihtynyt askiin päivässä, kun hän sitten viimen meni armeijaan. Terveystarkastus oli mennyt läpi juuri ja juuri. Poika kun oli pitänyt päänsä eikä ollut juossut askeltakaan sitten peruskoulun, paitsi silloin kun pakko (vessaan, jääkaapille, karkuun poliisia etc.).
Pian tuli eteen cooperin testi. Poikaa jännitti, pelkäsi että ei pääsisi läpi testiä. Pelko ei ollut turha, mahaa kun hänellä oli viimevuosina ilmestynyt enemmän kuin laki sallii, hengästyminen tahtoi tulla jo parin juoksuaskeleen jälkeen.
Hänen kaverinsa olivat kovasti yrittäneetkin puhua hänet jäämään siviilipalvelukseen, mutta tämä oli hänelle periaatekysymys... Tai ainakin sitä se oli hänen vanhemmilleen, jotka eivät tosin olleet vähään aikaan poikaansa nähneet (eikä siis johtunut asepalveluksesta se).

Pojan kaveriksi oli eräs hänen ystävänsä tullut, lähinnä henkiseksi tueksi. Kaveri oli aikalailla samanmuotoinen kuin poika ja poltti täsmälleen yhtä paljon. Ainoa ero oli se, että hän oli tiennyt odottaa cooperintestiä ja oli käynyt päivittäin lenkillä ennen asepalvelukseen astumista.

Poika oli kuolemanväsynyt testin jälkeen, hän hädintuskin jaksoi hengittää. Kaverikin oli varsin hengästynyt. Olivat pysähtyneet täsmälleen samassa kohti, tosin yhdessä he eivät olleet juosseet.
Tulokset tulivat ja poika hämmästyi, hän oli onnistunut juoksemaan... Tai oikeastaan kävelemään 600m, niin huonosti ei kukaan muu juossut. Kaverikin oli juossut 1200m, huonosti sekin, mutta poikaan verrattuna paljon paremmin.
Tässä näette että pieni valmistautuminen auttaa paljon. Suuri valmistautuminen auttaa yleensä vielä enemmän.

Eli, kuten huomaatte, tämä ei ollut mitenkään todenmukainen tarina, mutta ajaa asiansa.

Maailma on käsisämme ja ilmastonmuutoksen huippuun valmistautuminen on meidän vastuullamme. Toteammeko vain "minkäs teet" vai teemmekö osamme muutoksen hidastamiseen, valmistautumiseen.

Muutakin sanottavaa taisi olla, mutta jääköön sikseen, pitää mennä matikkaa lukemaan. Ei nimittäin näytä kovin hyvältä omalta kohdaltani huominen päivä. Täytynee käyttää tuo mottoani...