IRC-Galleria

Tuossa pidemmän aikaa olen pohtinut erästä seikkaa, nimittäin sitä mitä loppujen lopuksi yleensä pelätään (hieman yleistyksenä ja karkeana jaotteluna). Päädyin kahteen yleisimpään pelkoon (eivät välttämättä ihan kaikkia tapauksia kata).
Ensimmäiseen kastiin kuuluu tiedottomuus (sisältäen kaikkea mitä kuvitella saattaa tämän nimikkeen alle kuuluvan; tilanteet joissa ei tiedetä miten toimia, asiat joista ei tiedetä lainkaan tai niin vähän että niillä ei päästä puustsa pitkälle yms...)
Toinen osio kattaa taasen kaiken menettämiseen liittyvän (pelko läheisen tai oman hengen puolesta etc.)

Tämä jako saattaa aluksi vaikuttaa liian karkealta, joka ei kata paljon mitään ja josta tuskin saa tarpeeksi selvää ymmärtääksen mitä olen koittanut tarkoittaa.
Kuitenkin syvemmällä tarkastelulla voi ehkä huomata, että useimmat tilanteista voidaan luokitella näihin kahteen, joskus molempiin. (Ellen ole epähuomiossa jättänyt jotain sisällön kannalta oleellista sanomatta.)

Erään esimerkin voisin kertoa selventääkseni tilannetta edes hieman:

Jos nyt hieman leikitään mielikuvituksella ja oletetaan että tässä universumissamme on muutakin elämää kuin vain me ja maapallon muut eliöt ja oliot. Nämä toiset nyt sitten vaikka tulevat tänne meidän kotiplaneetalle. Luultavasti he aiheuttaisivat useimmissa pelonsekaisia ennakkoluuloja, miksi?
Me emme tunne heitä tai heidän käyttäytymistään, he ovat meille arvaamattomia. Emme tiedä miten meidän tulisi heidän suhtautua, emme käytännössä tiedä heistä mitään, he/ne ovat meille täysin vieraita. Sitä me pelkäämme. Mutta myöskään emme voi olla varmoja miten he meitä kohtelevat, ehkä tulivat tänne valloittajina, surmaavat ihmiset ja ottavat pallon haltuun. Emme haluaisi menettää läheisimpiämme, kukaan tuskin sellaista haluaa.

Kappas, tässähän esiintyikin molemmat osiot, ehkä hieman limittäin, mutta samapa tuo.


Sikäli mikäli jos joku joskus haluaa vähentää omia pelkojaan (minun neuvoilla sitä tuskin saavuttaa, mutta saahan sitä aina kokeilla), on hyvä muistaa, että tuntematonta ei aina kannata pelätä (Remember that my dear readers) ja jossakin vaiheessa elämää kannattaa valmistautua henkisesti valmistautua siihen, että ei niiden kavereiden tai ystävien kanssa voi ikuisuutta viettää (tai jos voi niin kertokaa ihmeessä miten), täytyy pystyä luopumaan tärkeimmistäkin asioista, jos on pakko.

"Just drink it, and that's it."

Kyllä se on kuulkaa sillä lailla, että nyt kun oikein miettii, niin paras ruoka mitä löytyy (ja ei ole "roskaruokaa") on omasta mielestäni äidin tekemä lihamureke :)
Erittäin harvinaista herkkua ja älyttömän hyvää...

Jos nykyään haluaa olla ilkeä ja saada aikaan sekasortoa, sähköt pois, niin kaikki kusee.
Nykypäivän yhteiskunta on erittäin riippuvainen sähköstä. Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen kuinka paljon sähköä tarvitsee päivittäisissä toiminnoissaan.

Olen kuullut sanottavan, että jos tästä maailmasta äkillisesti katoaisi kaikki sähkö ja sitä ei pystyttäisi tuottamaan lisää, tulisi jälleen ns. pimeäaika (vrt. varhaiskeskiaikaan). Itse kukin joutuisi keskittymään siihen, että perhe saisi ruokaa. Tieteitä ei voitaisi kehittää sähköttä, sillä käytännössä kaikki voimavarat olisi suunnattava maatalouteen. Siirryttäisiin jälleen hyvin agraalipainotteiseen yhteiskuntamuotoon. Tämä tarkoittaisi sitä, että suurin osa ihmisistä muuttaisi maalle, ja alkaisi viljelemään maata, ehkä hoitamaan vähän karjaa yms. Johtuen maapallon suuresta väkiluvusta ja miljoonakaupiungeista, kokisimme suuria muuttoaaltoja parempien viljelymaiden ja viljelymaiden (ylipäätänsä) toivossa. Hyvistä alueista taisteltaisiin ja sotia tulisi väistämättä.

Kaikki tämä, kun poistettaisiin sähkö... Onneksisähkön poistaminen ei ole niin helppoa, mutta jos joku lukijoista joskus haluaa ruveta suuremman luokan konnaksi, voimalaitosten sabotointi on hyvä askel ;) Ja tätä te ette sitten kuulleet minulta.

Viikonloppu on aina hieno asia, varsinkin jos se on koeviikon jälkeen... jakso vaihtuu, eikä ole mitään läksyjä mitä kuuluisi tehdä, pelkkää lusmuilua koko viikonloppu (toivon mukaan).
Tästä viikonlopusta tulee erityisen hyvä siitä syystä, että tänään sai vihdoin koneen takaisin, toimintakunnossa, eli tämä viikonloppu tulee kulumaan suurilta osin huoneessani tietokoneen äärellä (:

Jestas... ens jaksossa 6 hypäriä, joka tekee siis 6 * 75 minuuttia koululla viikottain... Aikaa, jolle olisi varmasti muutakin käyttöä.

Oivoi... Historian koe huomenna. Hirveet paineet, historia kun on meikäläisen vahvin aine.
Koealueen kävin läpi alle tuntiin, lähes koskematta koko kirjaan (muistiinpanot ja valmiit tiedot). Pitäsköhän tuota kirjaakin vielä vilkasta?...

On se rankkaa...
Keskiviikkona sain oman tietokoneen. Kyseessä oli käytetty toimistokone, josta toki tehoja löytyi muuten riittävästi, mutta kuten toimistokoneissa yleensä, tässäkään ei ollut kunnon näytönohjainta.
Eilen käytiin sellainen ostamassa ja sitten pitkän taistelun jälkeen huomattiin että koneen virta-mikä-lie ei riitä pyörittämään näytönohjainta. Isä aikoo maanantaina viedä koneen liikkeeseen, että ne siellä vaihtavat sen virtajutun parempaan, sekä pistävät sen näytönohjaimen toimimaan...

Loppujen lopuksi koneen halusin lähinnä sen takia, että sillä voisi pelata muutamaa peliä, jotka meidän koneilla ei muuten toimisi... Ei tule halvaksi ne pelit :D

Pyydettiin osoittamaan runo Puolakanaholle ja Haloselle...
Runo ei liity tietääkseni millään tavalla näihin veikkoihin.
Tämä kertoo kahdesta kaveruksesta, joista toinen on saanut rukkaset ja menee sen toisen luokse.

Hang over

Love is blind they say
But please, do stay.
Would you like to hear,
Or shall we take a beer?

One for you, one for me
Two for each, you'll see.
The third is done,
Sadness is gone.

Few more beers,
It comes out of ears.
Place out of order
we're sitting on border.

Hours pass by
It's useless to try.
Passing out, snoring out loud
To meet same old friend (hang over)


Ei paras runoni, mutta ei onneksi huonoinkaan, nuo eivät menneet oikein kieliopillisesti oikein...

Aamu alkoi ihan mukavasti, mitä nyt aamuyöstä en enää hirveesti unta saanut ja päätin nousta ylös 5 min. ennen kuin herätyskello olisi soinut... Söin aamupalan ja menin koneelle pelailemaan (Darklandsia). Siinä sitten jotain kymmenen minuuttia ennen kuin lähdin pysäkille rupes näkö jotenkin hämärtymään, sai tehä kunnolla töitä että sai edes kännykän kellosta selvää. Päätin kuitenkin lähtä kouluun, sillä muuten näkö oli aika kunnossa, lukeminen vain ei hirveesti luonnistunut. Siinä osasin sitten jo arvata, että tästä päivästä ei tule helppo.

Pysäkillä lukeminen rupesi taas luonnistumaan, mutta silmiin ilmestyi sahalaitaa... Migreenin merkkejä...
Linja-autossa sahalaita katosi hiljalleen, mutta pää rupesi tulemaan kipeäksi. Koululle päästyni istuskelin ensin jonkin aikaa kahviossa, mutta pääkipu rupesi hieman yltymään. Päätin vallata sohvan ja loikoilla siinä hetken, joskos kipu vaikka hälvenisi, mutta sitä se ei tehnyt...
Tiesin, että migreeni menee nopeammin ohi, jos saa oksennettua, joten menin vessaan ja odottelin... Aikaa kului, ja välitunti läheni, joka taas merkitsi kymmeniä potentiaalisia vessankäyttäjiä. Tuloksetta menin takaisin kahvioon ja päätin ostaa tikkarin, sillä se luultavasti toisi tilaan muutoksen tavalla tai toisella (saa sen hemmetin oksennuksen tulemaan, tai lieventää pääkipua...) Kyllä se taisi vähän oloa helpottaakin (hetkellisesti) mutta historiantunnin lähestyessä tila meni pahempaan... pääkipu pysyi suunnilleen samana, mutta yrjön tunsin lähestyvän. Ja niinhän siinä kävi, että tunnin alkupuolella piti lähtä vessaan tekemään uudelleen tuttavuutta aamupalan kanssa (jotenkin näky mitä on tullut syötyä ei ole aina mikään ihana, tuli se sitten kummasta päästä hyvänsä).

Vessassa harkitsin jo sitä, että lähetän äitille viestin, että tulee noutamaan, sillä opettaja itse kehotti lähtemään kotiin... Mutta päätin sitten, että en tee (biologiassa käydään aika tärkeitä asioita, eikä historian tietojeni laajentaminen entisestään varmaankaan ketään haittaa).

Palattuamni tunnille sain kuulla, että muut olivat demokraattisella päätöksellä todenneet että minun kannattaisi lähteä kotiin, etten tartuttaisi muita, sillä ainakin opettaja taisi luulla kyseessä olleen mahatauti... ymmärrettävä erehdys.
Selitettyäni, että kyseessä oli migreeni jäin luokkaan (joka kyllä silti herätti ihmetystä). Muuten tunti meni ihan ok, mitä nyt hirviä nälkä oli (luonnollisesti).

Muuten päivä on tähän asti mennyt ihan kiittettävästi. Pää on ehkä vielä vähän kipiä, mutta eiköhän se päikkäreillä korjaannu...