IRC-Galleria

Hengissä selvittiin, mutta ette uskokaan kuinka hikistä on reppu selässä polkea osittaiseen vastatuuleen ja ylämäkeen...

Selvä, nyt on tullut oltua hereillä jo parikyt minuuttia, ruisleivät on nassussa ja reppukin jo puoliksi valmis.
Vaikuttaa siltä että pihalla on lähes täysin tyyntä, sekä hiton kylmää (varjossa).
Tuli herättyä ehkä piiikkasen liian aikasin, mutta otinpahan varman päälle.
Nyt täytyy vaan toivoa parasta, ja että pähkinänsärkijä ei enää toimisi, mutta se lienee turha toivo...

Hyvät aamut teillekin :)

huh huh,
Kävin uudelleen yrittämässä, ilman että tein mitään muutoksia pyörään... (sama reitti, paitsi että vielä vähän lisää pituutta)
Pähkinän särkijä toimii vieläkin, mutta nyt sitä osasi jo vähän varoa, kuten myös tuuleen osasi varautua, eikä se välillä ollut läheskään yhtä kova kuin aamupäivällä. Kuitenkin jos huomenna tuulee aamulla noinkaan paljon, niin meikäläisen kunnolla saa varata matkaan melko paljon aikaa, mahollisesti täytyy jo ennen seitsemää lähteä, että on ajoissa koululla : D

Vastatuuleen polkeminen on sitten ihanaa, vaikka kuinka poljen, niin vauhti on silti tuskastuttavan hidasta... ja sitten kun täytyy ylämäkeen polkea, niin huh huh : )
Mut joo, ehkä kesällä täytynee harrastaa vähän enemmän liikuntaa, niin tarvittaessa polkee 13 kilsaa 45 minuuttiin... nyt siihen nimittäin menee keviästi yli tunti, ainakin jos uskoo tämän päivän mittauksia...

Toivottavasti huomenna ei tuule näin paljoa...

Hyvänen aika että tuolla pihalla tuulee...
Tuossa hetki sitten tulin takas kotia, kävin nimittäin testaamassa pyörää, että kuinka hyvin toimii pitemmillä matkoilla (ihan huomista varten vaan). Kävin heittämässä noin kahdeksan kilometrin lenkin, laukansillalle ja takasin kotia... Tuo tuuli oli pieni häiriötekijä, sillä menomatkalla se työnsi jatkuvasti kohti tien keskustaa ja sitten paluumatkalla kohti ojaa. Pyörä toimi ihan ok, mitä nyt vaan tuo penkki meinaa olla sellanen nut cracker, eli meinaa pitemmän päälle olla vähän kivuliasta... sille pitäis varmaan tehä jotain, säätää vaikka korkeutta tai jotain...
Renkaista ei pahasti ilmaa lähtenyt tuossa lenkillä, mutta lienee parasta ottaa pumppu mukaan huomenna.

Tuosta noin kahdeksasta kilometristä en kuitenkaan polkenut koko matkaa, sillä oli pakko välillä taluttaa pyörää, kun en halunnut jatkuvasti päätyä ojan pohjalle...
Ja sitten yhessä vaiheessa rupesi oikeasta jalasta vetämään suonta... persetti, kun se tuntuu vieläkin, vaikkaki jo aika heikosti, mutta kumminkin...

Täytyy toivoa että huomenna ei ihan yhtä paljoa tuule, muuten taitaapi olla aika kusiset paikat meikäläisellä.

Kyllä se kesäloma on kiva, ja tulee kyllä tarpeeseen...
Huomenna on ihan vapaa päivä ja ajattelin laittaa pyörän kuntoon perjantaita varten, kun bussikortista loppui matkat eikä jaksais käteistäkään käyttää siihen (kun muutenkin pitäs olla luvassa mukavaa säätä), eli menen silloin pyörällä kouluun.

Tuli tossa suunnilleen tunti sitten saunassa mietiskeltyä erästä asiaa... Teemana jälleen rakkaus (ja nokkelimmat pokkelimmat arvaavatkin miksi).

Rakkaus ja himo tahtovat välillä mennä ihmisillä sekaisin. Ei ehkä niinkään sanallisesti, vaan niiden sanojen tarkoitus. Rakkautta ei ole ilman himoa ja himo on rakkauta, luulevat monet.
On totta että nämä kaksi kulkevat hyvin lähellä toisiaan, mutta kaikki himo ei ole rakkautta ja rakkautta voi olla ilman himoa, toivottavasti ymmärrätte.

Kannattaa joskus mietiskellä "Onko tämä rakautta, vaiko himoa (vai ehkä molempia)"...
Ja yleensäkin kannattaa aika-ajoin välillä pysähtyä arjen kiireissään miettimään ja "filosofoimaan", sillä niillä pystyy selkeyttämään ajatuksiaan (pääsääntöisesti) ja ilman ajatusten selkeyttämistä ei eläminen ole kovinkaan helppoa. Olen esimerkiksi huomannut että ajatusten selkeyttämisellä saattaa vähentää stressiä huomattavasti (siksi minä en niin paljoa stressaa mistään kouluhommista esim. koeviikosta). On siitä myös muuta hyötyä kuten se että päätösten teosta tulee helpompaa, kun tietää mitä ajattelee.

On se jännä miten unissa just oikeat ihmiset saattaa sanoa sellaista mitä haluaa kuulla...

Jännää on myös se, että sain vasta eilen tietää kommentista, joka on laitettu jo erääseen merkintään 20.5. eli pari päivää myöhässä... tai ainakaan en ole huomannut sitä.

Heh, pärstäkirjassa oli huvittava kysely, vaikkakin sen käyttöä oli rajoitettu niin etten voinut tehdä sitä. "Missä olet 26.7.2009" höm... varmaankin viettämässä 17-vuotis synttäreitäni jossain : )

...

Mut oli mulla muutakin, vähän syvällisempää pohdittavaa lukijoille.
Onko olemassa kohtalo, vai onko kaikki sattumaa?
Itse ainakin haluaisin usko kohtaloon ja jossain määrin uskonkin, sillä on nimittäin kiva selitellä asioita itselleen... Mutta toisaalta mikseivät jotkut tapahtumat, jotka kohtalolta vaikuttavat, voi olla ihan yhtä hyvin sattumaa?
Siinä pähkinä purtavaksi.

Millainen on hyvä tai onnellinen elämä?
Onko onnellisuus riippuvainen ulkonäöstä, varallisuudesta ja muusta sellaisesta?
Ei minun mielestäni...

Entä hyvä elämä?
Täytyykö pelastaa maailma kerran viikossa, että on elänyt hyvän elämän?

Jo Antiikissa filosofit pohtivat hyvää ja onnellista elämää. Samaa pohtii varmasti jokainen jossain vaiheessa elämää, jos vain jaksaa pysähtyä mietiskelemään.

Minun on varmaan helpompi lähtä esittämään omaa kantaani kyseisestä asiasta määrittelemällä ensin hyvän elämän.
Hyvä elämä on mielestäni elämä, jonkas aikana on saavuttanut useita itselleen asettamia tavoitteita. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan pidä asettaa liian korkeaksi, mutta ei myöskään tule jättää olemattomiksi tai liian helpoiksi (kultainen keskitie). Myöskään näitä tavoitteita en suosittelisi liian montaa, vaan siinäkin asiassa kohtuus.

Onnellisuus taas ei ole ihan niin yksiselitteinen, mutta jos on elänyt ns. "hyvän elämän" niin luultavasti on onnellinen. Onnellisuuteen toki vaikuttaa nuo mitä tuolla alussa mainitsin, mutta ne tai niiden puute ei estä olemasta onnellinen.

Tällasta tuli mietiskeltyä tässä jonkun aikaa...

Olen kyllä melko pettyny euroviisuihin...