IRC-Galleria

Jeps, kuulemman tänne on kaipailtu uusia merkintöjä joten mikäs siinä. Rakas pieni lukijakuntani on uskollinen ja ilmeisesti pitää kirjoituksistani... tai sitten eivät ;)

Joka tapauksessa, päätin tänään että otan aiheeksi vähän vakavahkon ja ajankohtaisen aiheen. Ilmastonmuutos.

Kovasti kiistellään siitä onko se ihmisen aiheuttamaa vaiko ei. Skeptikot vastaan useimmat ilmastotutkijoista. Tiedemiehiä löytyy molemmilta puolilta, mutta kumpi on oikeassa?
Sen päättäköön jokainen itse mielessään, mutta se on varmaa että yksimielisyyteen ei päästä tässä asiassa helpolla... ellei jostain syystä tapahdu jotain ihmetä joka saa jomman kumman puolen vaihtamaan mielipidettään radikaalisti. Aika epätodennäköistä.

En ole yllättynyt, jos lukija miettii kumpaa mieltä minä olen... Mutta perinteiseen tapaan, minä en ole oikeastaan täysillä kummankaan asian puolesta.

Asiasta väitellään todella paljon, kuten kaikki varmasti tietävät. Pieni ongelma fanaattisimpien väittäjien kohdalla on yleensä se, että he eivät ymmärrä vastapuolen väitteiden tarkoitusta. He eivät pysty, sillä ovat oman mielipiteensä niin vahvasti, että se sumentaa heidän näkönsä... Ei ehkä niinkään fyysistä näköä, vaan pikemminkin älyllisen näkönsä, ei kenenkään tule sokasti väittää yhtä asiaa ja puollustaa sitä loppuun saakka... Tai pikemminkin ei pitäisi, sitä sattuu kuitenkin turhan usein. Väittelyn tarkoitus ei mielestäni ole pelkästään vastapuolen voittaminen. Sen ei pitäisi edes olla päätavoite. Tavoitella pitäisi uusia näkökulmia ja molemminpuoleista näkökulman laajentamista.
Usein on niin, että jompikumpi, tai molemmat väitteliöistä ovat niin oman mielipteensä vallassa, että eivät edes pysty käsittämään vastustajan näkökulmaa. Kunnollinen ymmärrys alkaa olla aika harvinaista nykyään. Mielipiteen muuttaminen ei ole synti, kuten ei myöskään ole se, että myöntää olleensa väärässä.

Aina ensimmäisenä ilmastonmuutoksen puolestapuhujat (siis ne jotka uskovat sen olevan ihmisen aiheuttamaa) vetoavat kasvaviin hiilidioksidi-päästöihin, johon vastustajat toteavat että ihminen ei ole syypäänä kovinkaan suureen osaan hiilidioksidi-päästöistä... Ainakaan ihan suorasti syyllisiä. Sanovat että tulivuorenpurkaus päästää ilmoille valtavan paljon enemmän hiilidioksidia kuin ihmisten tehtaat esimerkiksi. Tarkkoja lukuja en osaa sanoa, mutta niin kai se on. Pieni haittapuoli tässä perustelussa on se ettei tulivuoresta tuleva tuhka/muu-kasvihuonepäästöinen "tuprahdus" siinä muodossaan edistä kasvihuoneilmiotö. Sillä kun tahtoo olla sellainen ikävä tapa (rikillä varsinkin) evätä auringonvalon pääsy maanpinnalle ja sitenollen viilentää ilmastoa paikallisesti tai pieneksi ajanjaksoksi.

Seuraava väite skeptikoilta on se, että ilmasto on lämmennys ennenkin ja silloin se ei taatusti ole ollut ihmisen aiheuttama. Tätä on paha mennä kumoamaan juuri millään väitteellä. Tämä tuo esille tutun väitteen "ilmastonmuutos on luonnollista ja sitä ei voi estää"... Estää ei, mutta hidastaa voi. Ilmasto kun kovasti tästä lämpenee, niin napajäätiköt muuttuukin napalammikoiksi, nostattaen uima-altaan pintaa (uima-allas tunnetaan yleisesti valtamerinä). Tarkkaa tietoa ei loppujen lopuksi osaa varmaan kukaan sanoa kuinka paljon vedenpinta nousisi, mutta tiedemiehet ovat arvioineet sen olevan jotain 2-6m. No mutta eihän se ole edes paljon, pari vaivaista metriä... eikun hetkonen, pari metriä suoraan ylöspäin voisi sittenkin olla aika ikävää matalilla rannikkoseuduilla. Noh mitäs me pienestä, kun täällä sisämaassa asutaan, ei se vaikutus täällä näy... ainakaan kovin pahasti. Mitä nyt korkeintaan joitain satunnaisia kaupunkilaisia jotka pistävät telttansa pystyyn perunamaallesi... Noh, ei sieltä paljoa olisi perunaa kuitenkaan tullut.

... Ja ehkä pikkasen saattas ilmasto taas kylmetä mutta ei se haittaa, kun on ollu niin lämmintä viimeaikoina (prkl... 30 C pakkaset ei sovellu meikäläiselle, tosin nyt on ollut jonkin aikaa melko lämmintä näin suhteellisesti). Oishan siinä toki semmonen pikkanen riski että saatas melko koviakin pakkasia, mutta ei se jääkausi haittaa tee... ellei jäätikkö päätä tulla jyrämään omaa kämppääsi.
Niin, ikävä puoli tässä hommassa on juuri se että jääkausia on vielä odotettavissa. Ironista tosin on se, että juuri kasvihuonepäästöjen uskotaan hidastaneen jääkauden tuloa. Mutta kyllä se pakkasaika sieltä vielä tulee, uskokaa pois. (Kunhan vaan ei minun elinaikana tulis, voi olla että ei ihan kahdetkaan pitkät alushousut riittäis pitämään lämpimänä.)

Mutta tässä pieni mietinnänaihe; Vaikka ihmisen tuottamat päästöt eivät olisikaan ilmastonmuutoksen aiheuttajia mitenkään suuressa mittakaavassa, voidaanko meitä kuitenkaan pitää ihan syyttöminä tässä asiassa?

Ei ainakaan minun mielestä. Vaikka ilmasto on siis lämmennyt aikaisemmin, silloin ei ole ihminen pistänyt korteansa kekoon samalla lailla kun nykyään. Ennen kun on ollut enemmän tavaraa sitomassa hiilidioksidia... puita siis. Nykyään aika suuri osa sademetsistä on kaput. Jäljellä olevat metsät eivät pysty sitomaan päästöjä samalla lailla kuin ennen, varsinkaan kun päästöjen määrä on kasvanut. Tilannetta voisi verrata vaikka näin:

Olipa kerran nuori poika, joka kävi yhdeksättä luokkaa peruskoulussa. Kerran liikunnantunnilla poikien tuli juosta cooperin testi. Tämä nuori poikamme juoksi huippuajan, tai ei ehkä parasta aikaa, mutta varsin kiitettävästi kuitenkin. Poika helpottui kuullessaan että se oli peruskoulun viimeinen cooperin testi. Hänellä ei ollut aikomustakaan harrastaa juoksua enää... Paitsi ehkä armeijassa. Sitäpaitsi, hän oli viimeaikoina ystäviensä myötävaikutuksella tutustuttanut itsensä tupakkaan. Vaikka hän tiesi sen olevan vaarallista ennen pitkää, hän vähät välitti siitä.

Aikaa kului ja poika poltti... paljon. Tahti oli kiihtynyt askiin päivässä, kun hän sitten viimen meni armeijaan. Terveystarkastus oli mennyt läpi juuri ja juuri. Poika kun oli pitänyt päänsä eikä ollut juossut askeltakaan sitten peruskoulun, paitsi silloin kun pakko (vessaan, jääkaapille, karkuun poliisia etc.).
Pian tuli eteen cooperin testi. Poikaa jännitti, pelkäsi että ei pääsisi läpi testiä. Pelko ei ollut turha, mahaa kun hänellä oli viimevuosina ilmestynyt enemmän kuin laki sallii, hengästyminen tahtoi tulla jo parin juoksuaskeleen jälkeen.
Hänen kaverinsa olivat kovasti yrittäneetkin puhua hänet jäämään siviilipalvelukseen, mutta tämä oli hänelle periaatekysymys... Tai ainakin sitä se oli hänen vanhemmilleen, jotka eivät tosin olleet vähään aikaan poikaansa nähneet (eikä siis johtunut asepalveluksesta se).

Pojan kaveriksi oli eräs hänen ystävänsä tullut, lähinnä henkiseksi tueksi. Kaveri oli aikalailla samanmuotoinen kuin poika ja poltti täsmälleen yhtä paljon. Ainoa ero oli se, että hän oli tiennyt odottaa cooperintestiä ja oli käynyt päivittäin lenkillä ennen asepalvelukseen astumista.

Poika oli kuolemanväsynyt testin jälkeen, hän hädintuskin jaksoi hengittää. Kaverikin oli varsin hengästynyt. Olivat pysähtyneet täsmälleen samassa kohti, tosin yhdessä he eivät olleet juosseet.
Tulokset tulivat ja poika hämmästyi, hän oli onnistunut juoksemaan... Tai oikeastaan kävelemään 600m, niin huonosti ei kukaan muu juossut. Kaverikin oli juossut 1200m, huonosti sekin, mutta poikaan verrattuna paljon paremmin.
Tässä näette että pieni valmistautuminen auttaa paljon. Suuri valmistautuminen auttaa yleensä vielä enemmän.

Eli, kuten huomaatte, tämä ei ollut mitenkään todenmukainen tarina, mutta ajaa asiansa.

Maailma on käsisämme ja ilmastonmuutoksen huippuun valmistautuminen on meidän vastuullamme. Toteammeko vain "minkäs teet" vai teemmekö osamme muutoksen hidastamiseen, valmistautumiseen.

Muutakin sanottavaa taisi olla, mutta jääköön sikseen, pitää mennä matikkaa lukemaan. Ei nimittäin näytä kovin hyvältä omalta kohdaltani huominen päivä. Täytynee käyttää tuo mottoani...

Tuossa pidemmän aikaa olen pohtinut erästä seikkaa, nimittäin sitä mitä loppujen lopuksi yleensä pelätään (hieman yleistyksenä ja karkeana jaotteluna). Päädyin kahteen yleisimpään pelkoon (eivät välttämättä ihan kaikkia tapauksia kata).
Ensimmäiseen kastiin kuuluu tiedottomuus (sisältäen kaikkea mitä kuvitella saattaa tämän nimikkeen alle kuuluvan; tilanteet joissa ei tiedetä miten toimia, asiat joista ei tiedetä lainkaan tai niin vähän että niillä ei päästä puustsa pitkälle yms...)
Toinen osio kattaa taasen kaiken menettämiseen liittyvän (pelko läheisen tai oman hengen puolesta etc.)

Tämä jako saattaa aluksi vaikuttaa liian karkealta, joka ei kata paljon mitään ja josta tuskin saa tarpeeksi selvää ymmärtääksen mitä olen koittanut tarkoittaa.
Kuitenkin syvemmällä tarkastelulla voi ehkä huomata, että useimmat tilanteista voidaan luokitella näihin kahteen, joskus molempiin. (Ellen ole epähuomiossa jättänyt jotain sisällön kannalta oleellista sanomatta.)

Erään esimerkin voisin kertoa selventääkseni tilannetta edes hieman:

Jos nyt hieman leikitään mielikuvituksella ja oletetaan että tässä universumissamme on muutakin elämää kuin vain me ja maapallon muut eliöt ja oliot. Nämä toiset nyt sitten vaikka tulevat tänne meidän kotiplaneetalle. Luultavasti he aiheuttaisivat useimmissa pelonsekaisia ennakkoluuloja, miksi?
Me emme tunne heitä tai heidän käyttäytymistään, he ovat meille arvaamattomia. Emme tiedä miten meidän tulisi heidän suhtautua, emme käytännössä tiedä heistä mitään, he/ne ovat meille täysin vieraita. Sitä me pelkäämme. Mutta myöskään emme voi olla varmoja miten he meitä kohtelevat, ehkä tulivat tänne valloittajina, surmaavat ihmiset ja ottavat pallon haltuun. Emme haluaisi menettää läheisimpiämme, kukaan tuskin sellaista haluaa.

Kappas, tässähän esiintyikin molemmat osiot, ehkä hieman limittäin, mutta samapa tuo.


Sikäli mikäli jos joku joskus haluaa vähentää omia pelkojaan (minun neuvoilla sitä tuskin saavuttaa, mutta saahan sitä aina kokeilla), on hyvä muistaa, että tuntematonta ei aina kannata pelätä (Remember that my dear readers) ja jossakin vaiheessa elämää kannattaa valmistautua henkisesti valmistautua siihen, että ei niiden kavereiden tai ystävien kanssa voi ikuisuutta viettää (tai jos voi niin kertokaa ihmeessä miten), täytyy pystyä luopumaan tärkeimmistäkin asioista, jos on pakko.

"Just drink it, and that's it."

Kyllä se on kuulkaa sillä lailla, että nyt kun oikein miettii, niin paras ruoka mitä löytyy (ja ei ole "roskaruokaa") on omasta mielestäni äidin tekemä lihamureke :)
Erittäin harvinaista herkkua ja älyttömän hyvää...

Jos nykyään haluaa olla ilkeä ja saada aikaan sekasortoa, sähköt pois, niin kaikki kusee.
Nykypäivän yhteiskunta on erittäin riippuvainen sähköstä. Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen kuinka paljon sähköä tarvitsee päivittäisissä toiminnoissaan.

Olen kuullut sanottavan, että jos tästä maailmasta äkillisesti katoaisi kaikki sähkö ja sitä ei pystyttäisi tuottamaan lisää, tulisi jälleen ns. pimeäaika (vrt. varhaiskeskiaikaan). Itse kukin joutuisi keskittymään siihen, että perhe saisi ruokaa. Tieteitä ei voitaisi kehittää sähköttä, sillä käytännössä kaikki voimavarat olisi suunnattava maatalouteen. Siirryttäisiin jälleen hyvin agraalipainotteiseen yhteiskuntamuotoon. Tämä tarkoittaisi sitä, että suurin osa ihmisistä muuttaisi maalle, ja alkaisi viljelemään maata, ehkä hoitamaan vähän karjaa yms. Johtuen maapallon suuresta väkiluvusta ja miljoonakaupiungeista, kokisimme suuria muuttoaaltoja parempien viljelymaiden ja viljelymaiden (ylipäätänsä) toivossa. Hyvistä alueista taisteltaisiin ja sotia tulisi väistämättä.

Kaikki tämä, kun poistettaisiin sähkö... Onneksisähkön poistaminen ei ole niin helppoa, mutta jos joku lukijoista joskus haluaa ruveta suuremman luokan konnaksi, voimalaitosten sabotointi on hyvä askel ;) Ja tätä te ette sitten kuulleet minulta.

Viikonloppu on aina hieno asia, varsinkin jos se on koeviikon jälkeen... jakso vaihtuu, eikä ole mitään läksyjä mitä kuuluisi tehdä, pelkkää lusmuilua koko viikonloppu (toivon mukaan).
Tästä viikonlopusta tulee erityisen hyvä siitä syystä, että tänään sai vihdoin koneen takaisin, toimintakunnossa, eli tämä viikonloppu tulee kulumaan suurilta osin huoneessani tietokoneen äärellä (:

Jestas... ens jaksossa 6 hypäriä, joka tekee siis 6 * 75 minuuttia koululla viikottain... Aikaa, jolle olisi varmasti muutakin käyttöä.

Oivoi... Historian koe huomenna. Hirveet paineet, historia kun on meikäläisen vahvin aine.
Koealueen kävin läpi alle tuntiin, lähes koskematta koko kirjaan (muistiinpanot ja valmiit tiedot). Pitäsköhän tuota kirjaakin vielä vilkasta?...

On se rankkaa...
Keskiviikkona sain oman tietokoneen. Kyseessä oli käytetty toimistokone, josta toki tehoja löytyi muuten riittävästi, mutta kuten toimistokoneissa yleensä, tässäkään ei ollut kunnon näytönohjainta.
Eilen käytiin sellainen ostamassa ja sitten pitkän taistelun jälkeen huomattiin että koneen virta-mikä-lie ei riitä pyörittämään näytönohjainta. Isä aikoo maanantaina viedä koneen liikkeeseen, että ne siellä vaihtavat sen virtajutun parempaan, sekä pistävät sen näytönohjaimen toimimaan...

Loppujen lopuksi koneen halusin lähinnä sen takia, että sillä voisi pelata muutamaa peliä, jotka meidän koneilla ei muuten toimisi... Ei tule halvaksi ne pelit :D

Pyydettiin osoittamaan runo Puolakanaholle ja Haloselle...
Runo ei liity tietääkseni millään tavalla näihin veikkoihin.
Tämä kertoo kahdesta kaveruksesta, joista toinen on saanut rukkaset ja menee sen toisen luokse.

Hang over

Love is blind they say
But please, do stay.
Would you like to hear,
Or shall we take a beer?

One for you, one for me
Two for each, you'll see.
The third is done,
Sadness is gone.

Few more beers,
It comes out of ears.
Place out of order
we're sitting on border.

Hours pass by
It's useless to try.
Passing out, snoring out loud
To meet same old friend (hang over)


Ei paras runoni, mutta ei onneksi huonoinkaan, nuo eivät menneet oikein kieliopillisesti oikein...