IRC-Galleria

Aika kärpäsiä... (Time flies)

Kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan tästäkään kesästä ei jäänyt käsiin juuri mitään... Tai hetkonen, on sitä tämän kesän aikana tullu rikastuttua yli 300 €:lla, mutta siihenpä se taitaapi sitten jäädä.
Kumman nopeaa on tämäkin kesä mennyt, vielä muistaa melko hyvin kesäloman ensimmäiset viikot ja nyt on edessä jo viimeiset 1½ viikkoa. Päivät on hurahdellu luvattoman nopeaa aika-ajoin, ei ole juuri mitään kerinnyt tekemään. Mutta loppujen lopuksi, kun oikein miettii, aika nopeasti päivät kouluaikoinakin menee. Johtunee siitä, että päivittäin on niin paljon sisältö, tai ainakin sen verran, että ei kerkeä kovin paljoa jäädä lorvailemaan.

Pikkuhiljaa pitäs vissiin Wilmassakin käydä tarkistamassa vielä omat valinnat ennen kuin koulut taas alkaa...

Ilmeisesti juhlat ovatkin sitten sunnuntaina... Jotenkin on kyllä kummallista, että sain kuulla että ne juhlat onkin vasta sunnuntaina tänään aamulla, kun isä soitteli sukulaisille, että pääsevätkö ne tulemaan...

Joidenkin mielestä voi olla lapsellista juhlia vielä synttäreitä, mutta eipä tuo minua haittaa. Näkee sukulaisia ja muita sellasia, niitä kun ei tule hirveesti muullon nähtyä.

Hiljaista on ollut viimeaikoina...

Jeps, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä ovat saattaneet huomata (ja luultavasti unohtaneet parin minuutin päästä), minähän täytän vuosia tässä viikonloppuna. Sunnuntaina siis on "the big day", eli 17 vuotta tulee täyteen.
Jotkut sanovat, että 17 vuotta on turhin ikä, kun cillon ei saa mitään, kuten ajokorttia tjms. Noh, kyllähän sillon saa opetella ajamaan autoa. Ei se nyt niin turhaa ole, kuin esimerkiksi joku 19, jolloin osalla pojista(/miehistä) on suuntana armeijasta, 6-12kk Suomen valtiolle rämpien metsissä ja ryömien suolla...

Se että on synttärit kesällä, on sinänsä loistava juttu. Mansikkakakkua... nam :) Ei sitä tänääkään vuonna voi vastustaa kiusasta, vaan pakko sitä on juhlistaa. "Enhän minä niistä lahjoista niin välitä, kakkua on tärkein" ;)
Ne jotka uskaltaa ja löytää perille (ja ovat tuttuja, tai edes puolituttuja) periaatteessa voivat tulla lauantaina (: (ei ole käsky)

Long time no merkintä...

Eilen tuli 'tiedemiehenä' kokeiltua yhtä makuyhdistelmää, kuumaa kaakaota ja suklaajäätelöä. Maku oli aika merkillinen, ei paha, mutta ei niin hyvä että voisi litrakaupalla mutustella menemään. Jos saatte joskus tilaisuuden, niin kokeilkaa, mutta pienellä määrällä (ainakin aluksi) ;)

Voiko tekoja pistää paremmuusjärjestykseen?

Täytyykö sääntöjä ja normeja noudattaa aina, vaikkei niiden noudattamatta jättämisestä koituisi varmasti pahaa yhdellekään elävälle olennolle?

Pitkään aikaan en ole tänne kirjoittanut mitään syvällisempää... Enkä varmaan taida nytkään vielä kirjoittaa.
Tuossa elilen illalla päätin päästää runosuol... anteeksi, runosuonen sykkimään. Kirjoitin runon :)
Sen löytää, jos tietää mistä etsiä (mutta ei löydy sieltä missä edellinen runo on). Jos uteliaisuus saa yliotteen, osoitetta voi kysyä.

Kesätyöt loppui maanantaina ja nyt on meneillään armoton dataus ja laiskottelu.

Kesätöitä vielä yksi päivä, sitten rapsahtaa tilille jossain vaiheessa 280€. Töitä on kyllä ollut, mutta ihan kahdeksan tunnin päivää ei kertaakaan ole ollut (paitsi yks päivä, kun piti ylitöitä tehä, että seuraavana päivänä ois vähemmän hommia). 9 days behind, 1 to go.

Mitäköhän sitä niilläkin rahoilla tekis? :)

What is truth? What is reality?

Tämän kertainen aihe jountuu eräästä unesta, minkä näin muutama yö takaperin.
Unessa eräs tuttu henkilö sanoi minulle, että minun täytyisi kysyä häneltä jotakin, ja kysyinkin sen mitä piti myöhemmin samaisessa unessa. Mutta aamulla herättyäni en muistanut pätkääkään noista kysymyksistä, en edes niitä kysymyksiä. Muistan kyllä tilnateen milloin hän ohjeisti minua kysymään, ja milloin kysyin, mutta sisältöä en muista.
Siitä päästäänkin tämän merkinnän aiheeseen; Muisti.

Ensinnäkin, mitä muisti oikeastaan on? Sitä kun lähtee määrittelemään, niin on melko hankala olla käyttämättä muistaa-sanaa. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Luin joskus Tieteen kuvalehdestä, että muisti olisikin tulevaisuuden ennustamista varten, eikä suinkaan menneisyyden palauttamista mieleen, kuten yleisesti luullaan. Itse en kuitenkaan usko tässä asiassa TK:hon, vaan uskon siihen perinteisempään.
Sitten seuraava asia, mikä minua askarrutti, oli se, että miksi muisti on joissakin tilanteissa parempi kuin toisissa. Todennäköisesti syynä on alitajunta ja sen vaikutusmahdollisuus (yleensä asiat muistetaan tai keksitään väsyneenä, kunhan ei ole liian väsynyt). Entä miksi ylipäätänsä muistamme asioita? Siinä on melko kiperä kysymys, mutta muistin lienee tarkoitus opettaa meitä kokemuksen kautta.

Sitten jälleen jotain erikoisempaa; Milloin muistettu asia siirtyy unohdukseen, vai siirtyykö se ollenkaan? Tähän on hankala antaa vastausta, mutta sitä voivat itse kukin miettiä... Ja tietenkin, siirtyykö unohdettu asia muistiin, vai onko se ollut siellä koko ajan?

Siinä muutama kysymys, jotka väsäsin tuossa pari iltaa sitten itse pyhimmässä...

Muisti on todellakin ihmeellinen asia, miten ihminen selviäisi ilman muistia? Mutta milloin voimme lopultakin täydellisesti ymmärtää itse muistia kokonaisuudessaan ja kaikkia sen oikkuja (muistikatkokset yms.)

Siinä pähkinä tälle päivää...
Ensi viikolla voi jäädä merkinnät aika vähälle, kun alkaa kesätyöt.

Nyt taas jotain filosofisempaa mietintää...

Onko elämällämme tarkoitus? Onko täällä olemisellamme jokin tehtävä, ja onko se sama kaikille, vai onko jokaisella oma?
Jotenkin tuntuu, että meillä jokaisella on tehtävä, sillä olisi helppo selittää se miten kummassa minäkin olen vielä elossa, nimittäin parikin kertaa on kuolema saattanut olla aika lähellä. Mutta en ole toistaiseksi vielä kuollut... Vai onko koko elämä sittenkin vain unta?

Jos meillä on tehtävä täällä, niin mikä se on? Saako sitä tietää ennen kuin on kuollut ("Näin sinun olisi pitänyt tehdä, mutta etpä tehnyt")? Vai onko tehtävä yksinkertaisesti elää hyvä elämä, tai ylipäätänsä elää ja ottaa ilo irti?
Vai voiko nähdä näyn syömällä kärpäsieniä, jossa näkee oman tehtävänsä?

Tuskin olen ensimmäinen joka tällaista miettii, ja jos olen onnistunut, niin tuskin olen viimeinenkään (viitaten lukijoihini).