IRC-Galleria

Tuli tuossa eilettäin kivasti polteltua omaa selkänahkaa, kun oltiin holppiksella muutama tunti. Rakennettiin valtavan hieno (ja valtava) hiekkalinna, minä, iskä, meidän veljessarjan keskimmäinen ja serkku, sekä hänen isukkinsa (ja joku random poika olis kans osittain auttamassa siinä). Pelkään pahoin, että jotkut teenage mut... okei, teinit on käyny sen rikkomassa illan/yön aikana. Pitää käydä tarkistamassa.

Kohta alkaa koulu, enkä ole yhtään iloinen... tai no, näkeehän siellä taas kavereita ja sillan.

Sitten vielä yksi asia, kun eilen illalla selkänahan kirvellessä rupesin miettimään asiaa.
Mikä nykyään pyörittää maailmaa? Raha. Ja porno on nykyään aika suuressa roolissa myös, sitä kun on meinaan nykyään kaikkialla... Tai ehkä minä vain näen sitä kaikkialla, mene ja tiedä.
Rahalla saa pornoa, ja porno menee kaupaksi (=rahaa). Mediassa nykyään kaikki (varsinkin naiset) ovat yleensä kovin hoikkia ja kauniita, ja miehet hoikkia myös (ja yleensä lihaksikkaita). Toki poikkeuksia löytyy, mutta TV antaa kuvan, että vain hoikka nainen voi olla kaunis, tai sitten mies on päästään vialla, jos näin ei ole. Nuorille tytöille tämä luo kovasti paineita ja epävarmuutta (miehille kun ei niin kovat vaatimukset ole), jotka ilmiintyvät näkyviin mm. anoreksiana ("Mun on pakko olla hoikka, pakko!") yms. Silloin tulee kiitettyä että synnyin pojaksi.

Kauneusihanteet iskostetaan pähän jo pienestä pitäen. Kaikissa lastenohjelmissa hyvikset ovat hoikkia ja nuoria, tai vanhoja ja viisaita. Pahikset sen sijaan ovat isoja/leveitä ja rumia. Barbinuket iskostavat pikkutytöjen päähän muotoja, jollaisia heidän kuuluisi olla, vaikka kyseiset muodot ovat mahdottomia, tai mahdottoman epäterveellisiä.
Voihan se toki olla jotain terveydellistä tavoitetta siinä, kun koitetaan pitää väestö sen verran hoikkina, että ei tule niin herkästi kaikkia sydän&verisuonisairauksia, mutta entä sitten ne, jotka masentuvat juuri siitä syystä, että eivät pääse niihin mittoihin, mitä TV:n supermallit ovat? Aivan, niitä ei mainita... Järki käteen ja kohtuus kaikkeen...

Kauneusihanteet nykyään ovat kuitenkin aika paljon erilaiset kuin aikoinaan. Ennen kun oli paljon vähemmän ruokaa, suuri maha oli statussymboli, ja vain köyhät olivat laihoja, eivätkä he yleisen (ylimystön) käsityksen mukaan olleet edes kauniita, pääsääntöisesti...

Minun mielipiteeni tuskin paljon painavat tässä maailmassa, mutta ehkä tämä tekstinpätkä saa hieman aukaistua teidän silmiänne.
Kai se varmaan vähän kummastuttaa, jos nykyajan peruselintarvike mainos sisältää enemmän paljasta pintaa ja seksuaalista vihjailua, kuin 1900-luvun alkupuolen porno... Ehkä jossain on menty väärään suuntaan?
Ja pahinta kaikessa tässä on, että sitä ei edes huomaa, kun sitä on pienestä pitäen nähnyt. Tarvitaan joku, tai jokin, joka aukaisee silmät.

02.07. merkinnässä mainitsin runon, jonka olin tehnyt. Ajattelin että jos sen nyt vaikka jaksais laittaa tänne. Käytännössä koko runo on täynnä metaforia, joten koko sisältö tuskin kellekään aukeaa. Englanniksihan tämä tosiaan on, eikä kieliopillisesti välttämättä täysin oikein... Runo on osoitettu samalle henkilölle, jolle tätä runoa edeltävä runoni (ei julkaistu täällä) on osoitettu, ja kenties hänellä on parhaat mahdollisuudet nähdä sanomaan kaikkien metaforien taakse.
Lukuiloa :P


Did I miss the chance?

I sat in a table with you
In a train which has lots of blue.
We weren't the only ones in the table,
So I wondered 'Am I able?'

I decided to give it a try,
But I don't know why.
I know I used to be shy,
But still, I gave it a try.

Slowly I moved my hand
And it ended near yours.
You to notice it took a while,
But then you saw it and gave me a smile.

Then soon I suddenly froze,
Eyes of yours, I couldn't look at those.
I soon realized what's done is done,
But were my chances gone?

My courage fell, but what did I gain?
I got a secret smile, but was there a pain?
I wonder is it still to late,
Or was it just something I ate...

I knew I couldn't leave it there,
So I looked for solution (Oh where, oh where!)
I took my pen and wrote this poem,
To ask 'Did I miss the chance?'

Huh, huh... Nyt on 'urakka' käytännössä ohi. Otin tavotteeksi lukea kaikki Potterit (kaikki seitsemän) ennen kuin koulut taas alkaa. Luettu on, jos ei lasketa seitsemännen "epilogia". Valitettavasti vain osat 1-5 sain luettua suomeksi, kahdesta viimeisestä kun ei suomenkieliset versiot olleet käsien ulottuvilla, lainassa nimittäin. Kaksi viimeistä osaa on siis tullut luettua englanniksi. Aikaa taisi mennä sellaset kolme viikkoa, tai jotain siihen suuntaan koko urakkaan siis...

Onpas ollu taas jo ihan hupaisa päivä tähän saakka...

Kävästiin tänään pyörällä Muhoksella; matkatuki hommelit. Näky aika kivasti tuttuja, nimittäin siinä kun oltiin melkeen Muhoksella yks ajo kevarilla(?) vastaan. Sitten koululla oli suureksi yllätyksekseni meidän matikanopettaja, joka oli juttelemassa niitä näitä kanslistin kanssa ("Kauhean vähän tullu mustikoita tänä kesänä" etc...) Siinä sitten meni jonkun aikaa kun täytteli sen hakemuksen loppuun (ihan kaikkea en nimittäin tiennyt valmiiksi) ja sitten päätettiin käydä kaupassa. Minä ostin Mimmin pihalla olevasta kioskista itselle jätskin, ja tämä nimeltä mainitsematon matkatoveri kävi ostamassa itselleen kokiksen. Siinä jäätelöäni mutustellessa ja odotellessa siihen Mimmin pihaan ajo yks luokkatoveri (samalla myös Team Tekopakan jäsen), joka pienen taistelun jälkeen (kaupan oven ja muovikassinsa kanssa) meni sitten sisälle.

Jäätelö alkoi olla ja hävitetty suurilta osin, mutta vielä oli vähän jäljellä, kun tämä matkatoveri saapui, ja palautti osan lainaamistaan rahoista (alle 2€ ostosta ei ehkä kannata maksaa 20€, jos lähistöllä on joku jolla on kolikoita). Siinä sitten sattumalta huomasin katsoa ikkunasta sisälle ja mitä vielä. Vielä yks tuttu :)

Siinä sitten poljettiin takas tänne Päivärinteelle sain sitten rahani takas.
Luonnollisesti kovan polkemisen jälkeen selkä, ja yläruumis muutenkin, oli aika hikinen, joten päätin ottaa paidan pois ja mennä pihalle heittelemään tikkaa (lisähuomiona, että tämän kesän ennätykseni tikanheitossa (5 tikkaa, etäisyys taulusta noin 5 metriä) 44 pistettä, ei paha, vaikka itse sanonkin). Siinä sitten jonkin aikaa heiteltyäni ja vettä hörpittyäni päätin suunnistaa takaisin sisätiloihin. Availin siinä ovea, kun kuulin jonkun ohikulkevan pikkutytön sanovan äidilleen: "Tuolla pojalla ei ollut paitaa" tjms. Menin naurua pidellen sisälle ja oven sulkeuduttua repesin hillittömään nauruun...

Että semmosta tässä...

Jaa niin, oli vielä sellanen kiva juttu, kun katselin seuraavan vuoden lukujärjestyksiäni Wilmasta (valinnat on aika hyvin tehty jo valmiiksi, keväällä tehtyjen esivalintojen perusteella) ja huomasin sellaisen kivan jutun. Ens vuonna tulen sitten käymään ruotsin nelos ja viitos kurssit ennen kolmosta. Nice ;)

Edit: Ai niin, näkyhän sillä Ikekin siellä Mimmin luona, olin ihan unohtaa.

Aika kärpäsiä... (Time flies)

Kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan tästäkään kesästä ei jäänyt käsiin juuri mitään... Tai hetkonen, on sitä tämän kesän aikana tullu rikastuttua yli 300 €:lla, mutta siihenpä se taitaapi sitten jäädä.
Kumman nopeaa on tämäkin kesä mennyt, vielä muistaa melko hyvin kesäloman ensimmäiset viikot ja nyt on edessä jo viimeiset 1½ viikkoa. Päivät on hurahdellu luvattoman nopeaa aika-ajoin, ei ole juuri mitään kerinnyt tekemään. Mutta loppujen lopuksi, kun oikein miettii, aika nopeasti päivät kouluaikoinakin menee. Johtunee siitä, että päivittäin on niin paljon sisältö, tai ainakin sen verran, että ei kerkeä kovin paljoa jäädä lorvailemaan.

Pikkuhiljaa pitäs vissiin Wilmassakin käydä tarkistamassa vielä omat valinnat ennen kuin koulut taas alkaa...

Ilmeisesti juhlat ovatkin sitten sunnuntaina... Jotenkin on kyllä kummallista, että sain kuulla että ne juhlat onkin vasta sunnuntaina tänään aamulla, kun isä soitteli sukulaisille, että pääsevätkö ne tulemaan...

Joidenkin mielestä voi olla lapsellista juhlia vielä synttäreitä, mutta eipä tuo minua haittaa. Näkee sukulaisia ja muita sellasia, niitä kun ei tule hirveesti muullon nähtyä.

Hiljaista on ollut viimeaikoina...

Jeps, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä ovat saattaneet huomata (ja luultavasti unohtaneet parin minuutin päästä), minähän täytän vuosia tässä viikonloppuna. Sunnuntaina siis on "the big day", eli 17 vuotta tulee täyteen.
Jotkut sanovat, että 17 vuotta on turhin ikä, kun cillon ei saa mitään, kuten ajokorttia tjms. Noh, kyllähän sillon saa opetella ajamaan autoa. Ei se nyt niin turhaa ole, kuin esimerkiksi joku 19, jolloin osalla pojista(/miehistä) on suuntana armeijasta, 6-12kk Suomen valtiolle rämpien metsissä ja ryömien suolla...

Se että on synttärit kesällä, on sinänsä loistava juttu. Mansikkakakkua... nam :) Ei sitä tänääkään vuonna voi vastustaa kiusasta, vaan pakko sitä on juhlistaa. "Enhän minä niistä lahjoista niin välitä, kakkua on tärkein" ;)
Ne jotka uskaltaa ja löytää perille (ja ovat tuttuja, tai edes puolituttuja) periaatteessa voivat tulla lauantaina (: (ei ole käsky)

Long time no merkintä...

Eilen tuli 'tiedemiehenä' kokeiltua yhtä makuyhdistelmää, kuumaa kaakaota ja suklaajäätelöä. Maku oli aika merkillinen, ei paha, mutta ei niin hyvä että voisi litrakaupalla mutustella menemään. Jos saatte joskus tilaisuuden, niin kokeilkaa, mutta pienellä määrällä (ainakin aluksi) ;)

Voiko tekoja pistää paremmuusjärjestykseen?

Täytyykö sääntöjä ja normeja noudattaa aina, vaikkei niiden noudattamatta jättämisestä koituisi varmasti pahaa yhdellekään elävälle olennolle?

Pitkään aikaan en ole tänne kirjoittanut mitään syvällisempää... Enkä varmaan taida nytkään vielä kirjoittaa.
Tuossa elilen illalla päätin päästää runosuol... anteeksi, runosuonen sykkimään. Kirjoitin runon :)
Sen löytää, jos tietää mistä etsiä (mutta ei löydy sieltä missä edellinen runo on). Jos uteliaisuus saa yliotteen, osoitetta voi kysyä.

Kesätyöt loppui maanantaina ja nyt on meneillään armoton dataus ja laiskottelu.