IRC-Galleria

Oivoi... Historian koe huomenna. Hirveet paineet, historia kun on meikäläisen vahvin aine.
Koealueen kävin läpi alle tuntiin, lähes koskematta koko kirjaan (muistiinpanot ja valmiit tiedot). Pitäsköhän tuota kirjaakin vielä vilkasta?...

On se rankkaa...
Keskiviikkona sain oman tietokoneen. Kyseessä oli käytetty toimistokone, josta toki tehoja löytyi muuten riittävästi, mutta kuten toimistokoneissa yleensä, tässäkään ei ollut kunnon näytönohjainta.
Eilen käytiin sellainen ostamassa ja sitten pitkän taistelun jälkeen huomattiin että koneen virta-mikä-lie ei riitä pyörittämään näytönohjainta. Isä aikoo maanantaina viedä koneen liikkeeseen, että ne siellä vaihtavat sen virtajutun parempaan, sekä pistävät sen näytönohjaimen toimimaan...

Loppujen lopuksi koneen halusin lähinnä sen takia, että sillä voisi pelata muutamaa peliä, jotka meidän koneilla ei muuten toimisi... Ei tule halvaksi ne pelit :D

Pyydettiin osoittamaan runo Puolakanaholle ja Haloselle...
Runo ei liity tietääkseni millään tavalla näihin veikkoihin.
Tämä kertoo kahdesta kaveruksesta, joista toinen on saanut rukkaset ja menee sen toisen luokse.

Hang over

Love is blind they say
But please, do stay.
Would you like to hear,
Or shall we take a beer?

One for you, one for me
Two for each, you'll see.
The third is done,
Sadness is gone.

Few more beers,
It comes out of ears.
Place out of order
we're sitting on border.

Hours pass by
It's useless to try.
Passing out, snoring out loud
To meet same old friend (hang over)


Ei paras runoni, mutta ei onneksi huonoinkaan, nuo eivät menneet oikein kieliopillisesti oikein...

Aamu alkoi ihan mukavasti, mitä nyt aamuyöstä en enää hirveesti unta saanut ja päätin nousta ylös 5 min. ennen kuin herätyskello olisi soinut... Söin aamupalan ja menin koneelle pelailemaan (Darklandsia). Siinä sitten jotain kymmenen minuuttia ennen kuin lähdin pysäkille rupes näkö jotenkin hämärtymään, sai tehä kunnolla töitä että sai edes kännykän kellosta selvää. Päätin kuitenkin lähtä kouluun, sillä muuten näkö oli aika kunnossa, lukeminen vain ei hirveesti luonnistunut. Siinä osasin sitten jo arvata, että tästä päivästä ei tule helppo.

Pysäkillä lukeminen rupesi taas luonnistumaan, mutta silmiin ilmestyi sahalaitaa... Migreenin merkkejä...
Linja-autossa sahalaita katosi hiljalleen, mutta pää rupesi tulemaan kipeäksi. Koululle päästyni istuskelin ensin jonkin aikaa kahviossa, mutta pääkipu rupesi hieman yltymään. Päätin vallata sohvan ja loikoilla siinä hetken, joskos kipu vaikka hälvenisi, mutta sitä se ei tehnyt...
Tiesin, että migreeni menee nopeammin ohi, jos saa oksennettua, joten menin vessaan ja odottelin... Aikaa kului, ja välitunti läheni, joka taas merkitsi kymmeniä potentiaalisia vessankäyttäjiä. Tuloksetta menin takaisin kahvioon ja päätin ostaa tikkarin, sillä se luultavasti toisi tilaan muutoksen tavalla tai toisella (saa sen hemmetin oksennuksen tulemaan, tai lieventää pääkipua...) Kyllä se taisi vähän oloa helpottaakin (hetkellisesti) mutta historiantunnin lähestyessä tila meni pahempaan... pääkipu pysyi suunnilleen samana, mutta yrjön tunsin lähestyvän. Ja niinhän siinä kävi, että tunnin alkupuolella piti lähtä vessaan tekemään uudelleen tuttavuutta aamupalan kanssa (jotenkin näky mitä on tullut syötyä ei ole aina mikään ihana, tuli se sitten kummasta päästä hyvänsä).

Vessassa harkitsin jo sitä, että lähetän äitille viestin, että tulee noutamaan, sillä opettaja itse kehotti lähtemään kotiin... Mutta päätin sitten, että en tee (biologiassa käydään aika tärkeitä asioita, eikä historian tietojeni laajentaminen entisestään varmaankaan ketään haittaa).

Palattuamni tunnille sain kuulla, että muut olivat demokraattisella päätöksellä todenneet että minun kannattaisi lähteä kotiin, etten tartuttaisi muita, sillä ainakin opettaja taisi luulla kyseessä olleen mahatauti... ymmärrettävä erehdys.
Selitettyäni, että kyseessä oli migreeni jäin luokkaan (joka kyllä silti herätti ihmetystä). Muuten tunti meni ihan ok, mitä nyt hirviä nälkä oli (luonnollisesti).

Muuten päivä on tähän asti mennyt ihan kiittettävästi. Pää on ehkä vielä vähän kipiä, mutta eiköhän se päikkäreillä korjaannu...

Viikonloppuna tuli bongattua netistä eräs loistava vanha peli (tietokonepeli) jolla löytyy ikää melkein kuukaudelleen yhtä paljoin kuin itselläni. Peli löytyy kyllä ostettunakin versiona, mutta korppuaseman puuttuessa täytyi tyytyä tähän netistä löydettyyn. Toki tässä oli se hyvä puoli, että DOSBox tuli mukana ja peli oli valmiiksi asennettu (tilaakin vie niin kamalasti = n. 12Mt).
Nyt kun viikonloppu ja eilinen tuli vietettyä peliä pelatessa (ja totta vie tänäänkin sitä pelaan), sen tuoma nostalgia vie muistot lapsuuteen. Samalla tulee mieleen se, että vaikka pelin viesuaalinen puoli on aika lapsen kengissä, pelattavuus lyö kyllä monet tämän vuosituhannen parhaina peleinä pidetyt pelit. Musiikkikin on niin legendaarinen, että hymy nousee pakonomaisesti huulille.
Mieleen tulee se, että monet pelit nykyään panostavat liikaa ulkokuoreen, ja sisältö jää sitten ontoksi. Uskoakseni useimmat arvostavat enemmän pelin sisältöä, kuin sitä miltä se näyttää (Ei hyviä pelejä grafiikoilla tehdä).
Ne jotka haluavat pelin ladata ja/tai tutustua paremmin peliin, kehotan tutustumaan tähän linkkiin, tai oikeastaan sen sisältöön: http://www.oldgames.sk/en/game/darklands/download/2035/

Kai se täytyy mennä läksyjä tekemään...

PS. Ne jotka pelin todella lataavat (jota suosittelen kaikille rpg:stä pitäville), voivat lähestyä neuvojen toivossa minua vaikka koulussa...

Tänään oli tarkoitus aloitella sellaisia isompia läksyprojekteja, tai ainakin syvä aikomus oli yrittää aloittaa... Tosin vastaan tuli sitten talon yhden päädyn uudelleenorganisointi. Kirjoja on tullut kanneltua aika kivasti tänään, hyllyjen ja pöytien ohella. Pölyä on löytynyt kilokaupalla, ja nenä vuotaa (välillä jopa verta). Kiroan sen päivän jolloin pölyä alkoi ensimmäisen kerran esiintyä maapallolla...

Syöminen on jäänyt vähän vähemällä tänään, ja en usko, että nenäverenvuodon aikana nestevajaus olisi ollut kovinkaan kaukana. Mikä pahinta, sama jatkuu ainakin jossain määrin huomenissa. Onneksi pahin on luultavasti jo ohi... Toisaalta minun tuskin kuuluisi valittaa, sillä en ole suinkaan paiskinut eniten töitä...

Tarkoitus oli kirjoittaa tänne tänään kepeistä ja porkkanoista (kouluttamis metodeista), mutta päätin sitten jättää sen sikseen...

Jee jee, huomenna saakin sitten koulun jälkeen mennä kantelemaan siskon&hänen perheen kamppeita, muuttaavat nimittäin. Ei kai siinä muuten mitään, mutta jos ei läksyjä tee, niin opettajat hirttää... tai ainakin melkeen.
Noh, joskos siellä ei koko iltapäivää menis, niin selviää torstaina vielä kotia asti.

Pieni neuvo tähän loppuun.
Jos satutte olemaan onnettomia, syystä tai toisesta, lähtekää miettimään asioita siltä kantilta, mitä kaikkea teillä on. Mietitte kaikkia itsestäänselvyyksiäkin teidän itsenne kohdalle, jos teillä ei niitä olisikaan. Sillä tavalla askeleen lähemmäs optimismiä ja parempaa tuulta.

Tuli tuossa eilettäin kivasti polteltua omaa selkänahkaa, kun oltiin holppiksella muutama tunti. Rakennettiin valtavan hieno (ja valtava) hiekkalinna, minä, iskä, meidän veljessarjan keskimmäinen ja serkku, sekä hänen isukkinsa (ja joku random poika olis kans osittain auttamassa siinä). Pelkään pahoin, että jotkut teenage mut... okei, teinit on käyny sen rikkomassa illan/yön aikana. Pitää käydä tarkistamassa.

Kohta alkaa koulu, enkä ole yhtään iloinen... tai no, näkeehän siellä taas kavereita ja sillan.

Sitten vielä yksi asia, kun eilen illalla selkänahan kirvellessä rupesin miettimään asiaa.
Mikä nykyään pyörittää maailmaa? Raha. Ja porno on nykyään aika suuressa roolissa myös, sitä kun on meinaan nykyään kaikkialla... Tai ehkä minä vain näen sitä kaikkialla, mene ja tiedä.
Rahalla saa pornoa, ja porno menee kaupaksi (=rahaa). Mediassa nykyään kaikki (varsinkin naiset) ovat yleensä kovin hoikkia ja kauniita, ja miehet hoikkia myös (ja yleensä lihaksikkaita). Toki poikkeuksia löytyy, mutta TV antaa kuvan, että vain hoikka nainen voi olla kaunis, tai sitten mies on päästään vialla, jos näin ei ole. Nuorille tytöille tämä luo kovasti paineita ja epävarmuutta (miehille kun ei niin kovat vaatimukset ole), jotka ilmiintyvät näkyviin mm. anoreksiana ("Mun on pakko olla hoikka, pakko!") yms. Silloin tulee kiitettyä että synnyin pojaksi.

Kauneusihanteet iskostetaan pähän jo pienestä pitäen. Kaikissa lastenohjelmissa hyvikset ovat hoikkia ja nuoria, tai vanhoja ja viisaita. Pahikset sen sijaan ovat isoja/leveitä ja rumia. Barbinuket iskostavat pikkutytöjen päähän muotoja, jollaisia heidän kuuluisi olla, vaikka kyseiset muodot ovat mahdottomia, tai mahdottoman epäterveellisiä.
Voihan se toki olla jotain terveydellistä tavoitetta siinä, kun koitetaan pitää väestö sen verran hoikkina, että ei tule niin herkästi kaikkia sydän&verisuonisairauksia, mutta entä sitten ne, jotka masentuvat juuri siitä syystä, että eivät pääse niihin mittoihin, mitä TV:n supermallit ovat? Aivan, niitä ei mainita... Järki käteen ja kohtuus kaikkeen...

Kauneusihanteet nykyään ovat kuitenkin aika paljon erilaiset kuin aikoinaan. Ennen kun oli paljon vähemmän ruokaa, suuri maha oli statussymboli, ja vain köyhät olivat laihoja, eivätkä he yleisen (ylimystön) käsityksen mukaan olleet edes kauniita, pääsääntöisesti...

Minun mielipiteeni tuskin paljon painavat tässä maailmassa, mutta ehkä tämä tekstinpätkä saa hieman aukaistua teidän silmiänne.
Kai se varmaan vähän kummastuttaa, jos nykyajan peruselintarvike mainos sisältää enemmän paljasta pintaa ja seksuaalista vihjailua, kuin 1900-luvun alkupuolen porno... Ehkä jossain on menty väärään suuntaan?
Ja pahinta kaikessa tässä on, että sitä ei edes huomaa, kun sitä on pienestä pitäen nähnyt. Tarvitaan joku, tai jokin, joka aukaisee silmät.

02.07. merkinnässä mainitsin runon, jonka olin tehnyt. Ajattelin että jos sen nyt vaikka jaksais laittaa tänne. Käytännössä koko runo on täynnä metaforia, joten koko sisältö tuskin kellekään aukeaa. Englanniksihan tämä tosiaan on, eikä kieliopillisesti välttämättä täysin oikein... Runo on osoitettu samalle henkilölle, jolle tätä runoa edeltävä runoni (ei julkaistu täällä) on osoitettu, ja kenties hänellä on parhaat mahdollisuudet nähdä sanomaan kaikkien metaforien taakse.
Lukuiloa :P


Did I miss the chance?

I sat in a table with you
In a train which has lots of blue.
We weren't the only ones in the table,
So I wondered 'Am I able?'

I decided to give it a try,
But I don't know why.
I know I used to be shy,
But still, I gave it a try.

Slowly I moved my hand
And it ended near yours.
You to notice it took a while,
But then you saw it and gave me a smile.

Then soon I suddenly froze,
Eyes of yours, I couldn't look at those.
I soon realized what's done is done,
But were my chances gone?

My courage fell, but what did I gain?
I got a secret smile, but was there a pain?
I wonder is it still to late,
Or was it just something I ate...

I knew I couldn't leave it there,
So I looked for solution (Oh where, oh where!)
I took my pen and wrote this poem,
To ask 'Did I miss the chance?'