Jo riittää järjetön lepertely
otan tiukan otteen terävyydestäni
ja katkon ne kaikki juuret
jotka sisimmästäni haarovat kohti sinua
ja jälleen on yksi kappale elämää
poltettu uuden mahdollisuuden luomiseksi
todellakin minä kehtaan sanoa,
tunnen oloni molempien aikaa haaskanneeksi
ja sitten saankin hetken istuskella
sateenvarjon alla tuijottelemassa
todellisuutta niin, kuten se on aina ollutkin
minun kohdallani
jälleen köpöttelee hän
vain toiveet ajatuksinaan
punainen sateenvarjo yllänsä
ja toivo kahden ihmisen huomisesta
jossain tämän nuoren sielun sopukoissa