Lumpputunturin köyhä nainen
tämän yhteiskunnan pakolainen
joka ei koskaan tahtonut mukaan
tähän saastuneeseen oravanpyörään
Päivästä toiseen söi vain villaa
ei koskaan halunnut rahaa
ja saamansa almut maahan löi
eikä pois lähtiessään koskaan
katsonut niiden perään
Joku nimesi hänen elämänsä turhaksi
silti nainen sisällään viisaana tiesi
ettei kannata uskoa näihin solvauksiin
koska joka ilta muisti nukahtaneensa
onnen kyyneliin
Nyt käytetyissä vaatteissaan ja hyvin hiljaa
peittää lumppunainen ojan pohjaa
kuraiseen veteen haudattuna hän
on päättänyt tämän onnellisen elämän
Suut lukitut, rahalla tukitut
eivät kestäneet rehellisyyden taakkaa
suuret seteleillä rakennetut linnat
jäävät seiniensä harmaaseen pimentoon
ja huominenkin vielä saapuu