IRC-Galleria

Pehmeän kudoksen tanssia
kun tunteiden lahjoittama veitsi
tanssii sormieni välissä
vaarantaen kaiken, minkä vuoksi
jaksan elää

80 iskua minuutissa
läheisin ystäväni liikuttaa
näitä ajatuksia minusta ja sinusta
ja edelleen kätesi kietoutuvat korviisi

Ja minä paiskaan nyrkkini maahan
kyyristun ja muutun harmaimmaksi
tämän maan päällä
merten tulviessa silmistäni

Sielunkehdostaan äitini minut tänne nosti
ja kuten kaikki aikanaan
myös minut tämä maa on joskus nielevä

kuinka paljon voin naarmuttaa
tämän maailman pintaa
kunnes halkeilen ja annan
ajan viedä

ei näillä muutoksilla silti ole väliä
koska ajan eroosion hampaat
yltävät kaikkeuden ytimeen saakka
eikä tästä maasta sen koommin
kuule kukaan

ja sinä seisot sanomatta sanoja
jotka merkitsisivät edes minulle jotain
suusi liikkuu ilman mukana
lehdetkin havisevat minulle tärkeämmin

Mutta nyt nuo lehdet ovat kuihtuneet
ja pudonneet hänestä
jota syvimmin rakastin
enkä näe enää päiviä enkä öitä
näen vain kulunutta aikaa

joka on mahdotonta tai tarpeetonta
kierrättää

ja nyt kun terä on tanssinut
nämä puhuvat käteni kuoliaiksi
olen vain vanha mies istumassa
ja odottamassa osuvaa tanssia ohimooni

sitä joka antaa velvoitteen poistua
tästä unohduksiin tuomitusta ulottuvuudesta
tiedän jo olevani voimaton ylettymään
kaikkeen siihen, mitä nämä kädet
olisivat voineet tarjota

etkä sinäkään voi kuin nauraa tälle
koska olit se kukka heinämeressä
jota en koskaan olisi tahtonut
poimia rintaani kasvamaan

happamat juuresi syvällä minussa
eivät tee oloani yhtään sen paremmaksi
saati sitten ne vuoden takaiset hetket
jotka itkemättä kestin istuen paikoillani

odottamassa
ja odottamassa
ja odottamassa
odottamatonta ahdinkoa