Jälleen aamun halkoessa
taivaan murheen haamut saapuvat
eikä taivaan kultaporttien
odottelu auta minua
Eikä näistä surun rangoista
irti voi itseään ravistella
minä parka täällä turhana
itken yksin onnettomuudessa
Peilistäni eletty elämä
katsoo vetisiin silmiini
päivä päivältä samat kasvot
tyhjään tulevaan tuijottavat
enkä tahdo uskoa samaa
korvissa kaikuvaa huutoa
joka väittää että eläisimme
täällä yhden ainoan kerran
Kuollessamme emme pääse silti
senttiäkään korkeammalle
kuin kuusi jalkaa maan alle
minne hauta meidät vie
Vain harmaa ja kylmä kivenlohkare
sinusta meitä muistuttaa
kalman täyttämänä esimerkkinä
kuinka elämät turhimmin tuhlataan
Uusimmat blogimerkinnät
- uninen löytöretki 17.11.2010 17.11.
- [Ei aihetta] 16.07.
- Ajankohtaista hihiteltävää näin juhannuk... 26.06.
- Ehkä paras näkemäni tubevideo :D 02.06.
- Ja sitten vielä... 17.05.
- Ja tästähän koirat varmasti diggailevat 17.05.
- -.-' 04.05.
- [Ei aihetta] 03.05.
- Taas yksi uni 27.04.
- Palatkaa ihmiset luokseni 10.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (30)
-
▼
2009 (30)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ kesäkuu 2009 (5)
- ▶ toukokuu 2009 (6)
- ▶ huhtikuu 2009 (6)
- ▶ maaliskuu 2009 (3)
- ▶ helmikuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (6)
- ▶ 2008 (44)
- ▶ 2007 (9)
- ▶ 2006 (12)