Tuli sitten nähtyä uni: Olin matkalla pieneen kotikylääni vähikkälään kun päädyinkin epähuomiossa mayojen kylään. Siellä hetken päällikön kanssa istuskeltuani ja vakuuteltuani kuinka hieno heidän talonsa on vaikka lattia istumassamme nurkassa olikin n. 30 astetta vinossa.
Hetken läpänheiton jälkeen huomasin raahanneeni mukana tuntemattomista ihmisistä koostuvaa kaveriporukkaa. Siinä sitten tuli aika lähteä, mutta eihän sieltä paikasta ollut poispääsyä muualta kuin heidän kehittyneen viemärijärjestelmänsä kautta. siinä Sitten sujahdettiin leveähköön graniittilohkareista duunattuun vesiliukumäkiränniin... matkalla tuli mentyä parin luu-raato-kasan lävitse ja kun vihdoin päästiin tästä koleralevadasta pihalle niin löysinkin itseni ganges-jokea n. 10 kertaa likaisemmasta ohuehkosta joesta.
hetken polskittuani ja mietittyäni että kuinka monta alkueliötä olin jo onnistunut vetämään kitusiini, satuin uimaan jonkinlaisen keskuksen kohdalle, josta pääsin nousemaan tikapuita pitkin rantaan (joen penkathan olivat siis 4 - 3 metriä korkeat). Nohh… Siinä rannassa oli sitten joen puolelle puomeja pitkä rivi. Kysyttyäni ohi käppäilleiltä virkailijoilta että saisinko nousta tästä maihin kun on vähän klähmänen olo ja saatuani kieltävän vastauksen, päätin jatkaa matkaa polskimalla. Edessäpäin olisi kuulemma jonkin sortin pato jonka kohdalla maihinnousu onnistuisi.
Seuraavat mielikuvat heräävätkin sieen hangairin kokoisesta hallista johon olen siitä joesta jotenkin pelastautunut mukana roikkuneiden kaverien kera. Paikalle kiitää tässä vaiheessa noin 20-30 60-luvun hoitsuasuihin pukeutunutta sairaanhoitajaa, missä vaiheessa otan hatkat hangairista ja menen vähän etäämmälle. Alkaa kuulua erittäin voimakasta helikopterin ääntä ja kun käännyn äänen suuntaan huomaan että siinä, missä äskön oli tyhjää ojanpenkkaa onkin nyt korkea kerrostalokompleksi, jonka lomasta lentää tämä kovaääninen taivaiden vispilä. Se on musta, vähän normaalia litteämpi helikopteri jolla on peräpotkureita arviolta 10 kpl. Sanon itselleni ”vau.”
No helikopteri sitten lentää lentojaan ja äänen hävittyä jään vääntämään läppää hyvän tuttuni, majurin kanssa (älkää kysykö, en oo nähny koko heeboa ennen…) siinä läpän heiton lomassa ohi kävelee R2D2:ta jäljittelevä vaivoin kävelevä robotti. Tai oikeastaan se edelleen kulkee rullilla kuin R2D2, mutta sillä on ylimääräset jalat joilla se sitten raahaa itseään eteenpäin. Kysyn sitten majurilta että kuinka ihmeessä tollanen on tänne raahattu.. majuri siinä sitten innostuu näyttämään tyhjästä repäisemältään ohjauskeskus-screeniltä, kuinka se robotti on laserilla ohjelmoitu tappamaan kaikki jotka oikeastaan sillä hetkellä siinä joen varressa hyörivät (ystävät, hoitsut, sivulliset… meidät…). sit rupeen siinä kyseenalaistamaan et onkohan tää nyt aivan fiksua ohjelmoida tollasta spedeilemään tänne, mutta majuri teilaa tämän aika pätevällä väittämällä. Robotti on nimittäin sen verran hidas että siihen mennessä kun tappo-urakka alkaa niin kaikki ovat jo poistuneet täältä. Siinä sitten ollaan yhtä mieltä asian vedenpitävyydestä ja minä herään kellon ollessa noin kolme yöllä.