IRC-Galleria

Hiljaisessa huoneessa
vaaleat, tyhjät seinät
vaalea tyhjä kattokin
ja kalpea tyhjä minä

Vaikka realistinen maailma
olisikin värikäs
tämä paikka, jossa vietän
suurimman osan päivääni

on tyhjyyden putsaama

ja jos et pidä minusta
haluan tappaa sinut
mutta jos jätät pitämättä minusta
minulla voi olla jotain sinulle

mutta kaikki riippuu
satunnaisista puuskista
jotka puhaltavat täällä
milloin mistäkin suunnasta

vähän Sokeria elämään
mutta ihan liikaa suolaa
sekä vähän muitakin mausteita

kun et ole läsnä
millä maustaisin itseni?

nyt lasittunut katse
levitettynä seinälle
sekä nämä ajatukset
joita ette koskaan saaneet
minusta irti

sillä mausteet kuuluvat suuhun
eivät pääni sisälle

Olen yksin kotona, kun ovikello soi ja menen avaamaan. Ovella on viime syksyinen (2007) ihastukseni, joka ei koskaan vastannut minulle mitenkään, mutta joka tahtoi unessa nyt tulla käymään. Hän tulee sisään, ja menemme olohuoneeseeni. Juttelemme kevyitä jonkin aikaa, ja hän heittää jollain esineellä kevyesti kirjahyllyni päällä olevaa pehmolelua, joka kaatuu, ja ihmettelemme, kuinka sen voi niin pienellä voimalla saada kaatumaan. Pehmolelu tippuu kirjahyllyni taakse.
Juttelemme hetken aikaa jotain. Kysyin, miksi hän on täällä ja hän vastasi, ettei tykkää jättää asioita puolitiehen. Sitten kysyn, miksei hän vastannut minulle syksyllä. Hän kertoo, että oli kyllä vastannut minulle. En ollut vain jostain syystä saanut hänen viestiään. Sitten selailemme koneella hänen kuviaan, jostain gallerian ja kuvakkeen tapaiselta oudolta sivustolta. Hän kertoo joistain ystävyyssuhteistaan kuvagallerioissa näkyvien ihmisten kanssa. Istumme vierekkäin ja hän tulee poski minun poskeeni kiinni. Alan täristä kaikesta jännityksestä. Jossain vaiheessa vielä olohuoneessani ollessamme olen aikeissa sanoa hänelle, että tämän täytyy olla unta, koska miksi hänenlaisensa ”upea” ihminen tulisi käymään luonani. Jätän tämän kuitenkin sanomatta, koska pelkään sen kuulostavan typerältä. Katson samalla pöydälle, jonka päällä on jotain kirjoja, sekä muutama paperi, joissa on symbolein kirjoitettua tekstiä. Hän kävelee olohuoneeseen, ja istumme vielä hetkeksi juttelemaan joistain asioista. Uni päättyy, huomatessani alkavani heräämään yritän pitää unesta kiinni kaikin voimin, mutta se ei onnistu.

Kuvittele, että maailma on litteä
kuin kolikko

ja kuvittele kolikko pyörimässä pöydälläsi

kuvittele, että olet miljonääri
jonka miljoonat koostuvat pienistä kolikoista

ja kuvittele itsesi
pyörittämässä jokaista kolikkoasi

Keskustelu alkaa muista poikkeavalla kommentilla, yleensä huomautuksella jostain täysin epäoleellisesta yksityiskohdasta kuvassa. Tämä herättää huomion, ja antaa jo pienen palan luonteestani, joka on siis täynnä huomionkipeisyyttä ja erilaisuuden halua.
Joskus keskustelu käynnistyy, joskus ei, se riippuu naisen luonteesta. Sitten siirrytään tavanomaiseen jutusteluun. Olen jo erikoinen hänen silmissään, joten voin laskeutua tavalliselle tasolle ja kysellä päivän kuulumiset ja lempimusat ja lemmikkien sukuhaarat etc.
Jossain välissä kenties nainen saattaa alkaa pitämään minua söpönä, koska se on yleensä vaikutelma, johon tähtään. En tiedä, onko se omaa itseäni. en oikeastaan tiedä, mikä on oma itseni. Mutta söpön leikkiminen tuntuu silti monesti kivalta.
Ennen pitkää kuitenkin nainen yleensä huomaa, että pohjimmiltani olen hyvin tavallinen tallaaja. Puhun tavallisia asioita, toistan itseäni, minulla on kenties kerran kuussa paha päivä, toistan itseäni. Pelkään, että alan ärsyttämään ihmisiä, jolloin alan kysellä asiasta, jolloin kenties alan ärsyttää ihmisiä. Se on yksi peloistani. toinen on yksinjäämisen pelko.
Jos olen ihastunut johon kuhun ihmiseen, en osaa ilmaista sitä luontevasti, vaan periaatteessa räjäytän koko helahoidon ihastukseni silmille, jolloin seurauksia on yleensä kaksi: Hän ei tunne samoin, ja hiljenee erittäin radikaalisi minua kohtaan,ja minä saan niskoilleni n. viikon pituisen melankolian, tai sitten hän tuntee samoin minua kohtaan, jolloin minun ihastukseni häntä kohtaan romahtaa kuin hermo typeriin ihmisiin.
Luultavasti tärkeintä roolia koko tässä prosessissa näyttelee minusta säteilevä/huokuva/hehkuva epäitsevarmuus, joka on kertakaikkiaan vertaansa vailla. En siis tunne omia rajojani, mikä kaiketi näissä asioissa lienee älyttömän merkityksellistä. Hetken ajatus epäitsevarmuudesta saattaa lisätä söpöyttä, mutta lopputuloksena olen kuitenkin vain ystävä, tai tunteet menettänyt epätunne-ilkiö.

AAMEN

TISKAA NE HELVETIN TISKIT HETI KUN NIITÄ TULEE!

Rupee sienet jo vähitellen sapettamaan...

Ravaa ihminen ravaa,
juokse sinä pieni ihme
tee kaikkesi joutuaksesi
elämään kaikkialla kaikessa

tässä käenpesässä
sinulle on oma kiitoratasi
kutsumme sitä ajaksi
ja lentokonettasi sanomme
sienimetsäksi

Lisää kaikkea heti
ystäväni kertoi kerran
että tee kaikki, minkä voit
annan palaa nyt!
tämä maailma on mun

kiertoilmaa pääni sisällä
vähän lisää lämpöä
kaikkia ajatuksia tekstinä
sekoan, sekoan, olen

Ulkona pisaroita jälleen
tylsää sisällä, hauskaa sisimmässä
täällä on joku, kenet haluan
oppia tuntemaan paremmin

Kaisla kaisla viillä!
viillä viillä minua syvältä
näytä, mistä olen tehty
näytä etten ole rakennettu käsin

ajattele houkka ajattele!
älä ajelehdi vaan ajattele!
näytä ettei sinua ohjaa
kukaan muu kuin kaikki muut

tee! tee kaikkea!
tee kaikki, minkä voit!
jotta voisit olla tekemättä!
kaikkea minkä olet jo aikaansaanut!

näytä! näytä mitä teit!
näytä kaikille mitä aikaan sait!
tee selväksi se, ettette ole yksin
ole ystävä, ole perhe

näytä että jokaisen kohdalla
sinua on halu rakastaa

Hiertävä kalvo pääkopassani
tämä kaikki tylsyyden määrä
Miksei kukaan ole täällää
olemassa minua varten nyt

Sairaana tai ystäväsi luona
et voi olla kanssani jakamassa tätä
sen enempää kuin ne kaikki
jotka antavat itselleen nautintoja

kun voisi jakautua
ja kätellä itseään
mutta huomaan olevani
liian monimutkainen siihen

enkö edes hetken saisi
osata olla yksin täällä
voisin välttyä olemasta tylppä
saisin lahjaksi kiinnostuvan mielen