IRC-Galleria

Heippa taas! It's been a while since I kirjottelin päiväkirjaa varsinaisesti. Nyt on pimeä aamu, vartin kuluttua pitäisi mennä päiväkotiin taas töihin. Tällä viikolla on syystä tai toisesta vaivannut pieni masennus. Mikään ei ole oikein innostanut. Ei edes taidemaalailu, jonka aloittelin viime viikolla. Kaikki innostus on jossain poissa. Lähinnä innostaisi nähdä ihmisiä kaikkialta, mutta kaikilla on kiire kaikkialle. Minulla eniten...
Musiikkijutuista sen verran, etten ole jaksanut myöskään säveltää, ja soittelukin on jäänyt tällä viikolla aika vähäiselle huomiolle. Viime perjantain keikka kuitenkin meni ihan kivasti. Ei paras, muttei todellakaan huonoin keikka. Demoa väsäillään ja itsellä on odotukset sangen korkeella sen suhteen.
Ihmissuhde-maailma: Ei oikeastaan mitään uutta. Halu löytää se elämän suurin ihastus on tietenkin niin ikään suuri, mutta elelen nyt vähän huonossa paikassa ihastumisten suhteen, koska asun tässä hiljaiselon täyttämässä paperikylässä. Täältä läheltä on hankalaa yrittää löytää ketään, ja vaikka se onnistuisikin, niin vuoden kuluttua muuttaisin kuitenkin Ouluun, jolloin suhde olisi ehkä kenties vähän turhan kaukainen. Toisaalta vähän hankala tässä on vielä alkaa etsiskelemään sikäli Oulustakaan ketään, kun kerta asun vielä täällä, ja vuosikin vois olla turhan pitkä aika 500 km kaukosuhteelle, eikä ylipäätään suhteen perustaminenkaan taida onnistua näillä etäisyyksillä.
-Pesen juuri hampaita tässä samalla
Perjantaina pääsen onneksi taas täyttämään pohjatonta huomionsaannin janoani, koska astun isosiskoni hiusmallina catwalkille KKtavastian juhlasalissa järjestettävässä muotinäytöksessä. hiukset on jo värjäilty ihan jees, mutta vielä on kaikenlaista hoideltavaa. Toivottavasti saan tämän näytöksen myötä pyöräytettyä perus-innostukseni kaikkea kohtaan hyrräilemään.

Pehmeän kudoksen tanssia
kun tunteiden lahjoittama veitsi
tanssii sormieni välissä
vaarantaen kaiken, minkä vuoksi
jaksan elää

80 iskua minuutissa
läheisin ystäväni liikuttaa
näitä ajatuksia minusta ja sinusta
ja edelleen kätesi kietoutuvat korviisi

Ja minä paiskaan nyrkkini maahan
kyyristun ja muutun harmaimmaksi
tämän maan päällä
merten tulviessa silmistäni

Sielunkehdostaan äitini minut tänne nosti
ja kuten kaikki aikanaan
myös minut tämä maa on joskus nielevä

kuinka paljon voin naarmuttaa
tämän maailman pintaa
kunnes halkeilen ja annan
ajan viedä

ei näillä muutoksilla silti ole väliä
koska ajan eroosion hampaat
yltävät kaikkeuden ytimeen saakka
eikä tästä maasta sen koommin
kuule kukaan

ja sinä seisot sanomatta sanoja
jotka merkitsisivät edes minulle jotain
suusi liikkuu ilman mukana
lehdetkin havisevat minulle tärkeämmin

Mutta nyt nuo lehdet ovat kuihtuneet
ja pudonneet hänestä
jota syvimmin rakastin
enkä näe enää päiviä enkä öitä
näen vain kulunutta aikaa

joka on mahdotonta tai tarpeetonta
kierrättää

ja nyt kun terä on tanssinut
nämä puhuvat käteni kuoliaiksi
olen vain vanha mies istumassa
ja odottamassa osuvaa tanssia ohimooni

sitä joka antaa velvoitteen poistua
tästä unohduksiin tuomitusta ulottuvuudesta
tiedän jo olevani voimaton ylettymään
kaikkeen siihen, mitä nämä kädet
olisivat voineet tarjota

etkä sinäkään voi kuin nauraa tälle
koska olit se kukka heinämeressä
jota en koskaan olisi tahtonut
poimia rintaani kasvamaan

happamat juuresi syvällä minussa
eivät tee oloani yhtään sen paremmaksi
saati sitten ne vuoden takaiset hetket
jotka itkemättä kestin istuen paikoillani

odottamassa
ja odottamassa
ja odottamassa
odottamatonta ahdinkoa

Pääni hytisee hyytelönä
kun astun alas järven kirkkauteen
täällä olen kovan ja tyhjän välissä
mutta lupasin itselleni täältä
jo kaikkeuteen vitsejä

Oletat että kaikki on abstraktia
ja kaikki tajunnan virittämää tyhmyyttä
samalla kun alitajuntani jauhaa
tähän maailmaan rauhaa sanoista

Mutta olen vailla kosketusta
eikä virtapiirissä kulje salamoita
ellet tule likistämään puoliskoitani
jotka ovat katkettuaan eronneet

Ennen pitkää salamat
muuttuvat salamiksi
ellet tule ja auta

en
tahdo
olla
vain
yksi

Jo riittää järjetön lepertely
otan tiukan otteen terävyydestäni
ja katkon ne kaikki juuret
jotka sisimmästäni haarovat kohti sinua

ja jälleen on yksi kappale elämää
poltettu uuden mahdollisuuden luomiseksi
todellakin minä kehtaan sanoa,
tunnen oloni molempien aikaa haaskanneeksi

ja sitten saankin hetken istuskella
sateenvarjon alla tuijottelemassa
todellisuutta niin, kuten se on aina ollutkin
minun kohdallani

jälleen köpöttelee hän
vain toiveet ajatuksinaan
punainen sateenvarjo yllänsä
ja toivo kahden ihmisen huomisesta
jossain tämän nuoren sielun sopukoissa

Voi kuinka,
kuinka tyhmä olenkaan.

Ei,

Voi kuinka ihminen
olenkaan.

ei se ole edes ihastus
se on vain automaattinen käsky siitä,
että nyt kuuluisi kai olla
ihastunut

ja jo se käsky lukitsee sinut
puhumaan kuin aivonsa hukannut idiootti

ja mitä enemmän pidän itseäni
velvollisena ihastumaan
sitä nestemmäisemmäksi mieleni muuttuu
ja valuu ulos korvistani

lääkkeeksi tähän olotilaan

kuppi kahvia
vähän väsymystä
ja kahma vitutusta
-tyhmyyttäni kohtaan, tietenkin

JEppf, paljo on kulunu aikaa siit kun viimeks kirjottelin varsinaisen päiväkirjamerkinnän. Elämä ei tavallaan oo muuttunu mihinkään ja toisaalta kaikki on mutkistunu ihan hemmetisti. Tuntuu että kiroilen välillä helvetisti enemmän. En tee sitä vahingossa, se rentouttaa ja antaa tarvittaessa painoarvoa. perskeles!
Mitä teille muille ihmisille kuuluu? Mun tänhetkinen elämä junnaa paikoilla ja mielentilat vaihtelee aika paljon. Viimeisin vuosi on ollut milloin vakaa, milloin epävakaa, koska rakastaminen on järkevää, mutta rakastuminen järjetöntä (tieteenkuvalehdessä luki joskus noin, syytä en muista). Kaikinpuolin nykypäivänä nautin elämisestä. Bänditouhua sais olla enemmän. Ystäviä ja varsinkin myös uusia ystäviä tahtoisin kovasti nähdä livenä.
Oli pitkä tauko, etten nähny unia lainkaan. Nyt on taas asia lähteny muuttumaan. Viikon sisään nähny pari lord of the rings-pohjaista unta ja yhden spider man-pohjasen unen (Olin king pin -.-).
Sävelsin eilen päivässä biisin, kun lupasin yhdelle ystävälle. Päässä surisi sen jälkeen, ja lisäks en saanu sitä toimivaan muotoon, ja kun yritin saada, niin poistin jotenkin taitavasti mikrofonin ajurin näemmä, ja kappasvain, kun ei löydy keinoa saada sitä takaisin ^^ syytän vistaa, koska siten kaikki ymmärtävät, vaikka aihetta ymmärtää ei olisikaan <3
Menin eilen illalla aikasin nukkuun, kun tekemäni nuudelit sai pahan olon aikaan. Syy saatto myös olla siinä, etten ollut koko päivänä syönyt mitään. Kuulemma joskus voi saada pahan olon aikaseks, kun syö tyhjään mahaan.
Tiivistettynä on kuitenkin kaikkia ystäviä ikävä. Tahtoisin halata jokaisen rintakehästäni sisään, mutta se ei oikein onnistu. Ens viikon jälkeen alkaa sivarikin, mikä saa kiireelliseksi. Sen jälkeen pääsen lastentarhaan töihin =^_^= toistaseks koskaan tuu lasta haluamaan, mut veikkaan et voi tulla ihan helmee aikaa, kun opetan niille evoluutioteoriaa ja politiikkaa (ehkä en, koska en ymmärrä kummastakaan tarpeeks ;D varsinkaan poliisien tiikkaamisesta). Mutta toivottavasti halu biisien väsäämiseen säilyy. Oli kivaa, kun todella tunsi tehneensä päällään jotain.
Kirjoittelemisiin, kaipaamisiin, juttelemisiin ja tutustumisiin. See ya ! Lupaan ajatella kaikkia ennen nukkumaanmenoa >8) <3

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEESI
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
jätä kommentti ja sitten kopioi tämä omaan päiväkirjaasi
ja katso mitä muut sanovat, saatat yllättyä.
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ, OLET VALITETTAVASTI PELKURI

Tämä harmaa kohina
jota kutsun meiksi
velloo liiaksi
minun reunojani pitkin

Muuttaako tie pohjoiseen
minun silmieni tulkinnat
vai onko kaikki samaa
ja löydän muistot edestäni

Suurimmat juuret tahdon katkaista
mutta ne pienet ja hennot
jotka käyvät rinnastani sisään
haluan pitää, vaikka
ne vetäisivät minut takaisin
tähän lokaan ja liejuun

Ymmärrä minua, jos tahdon
putsata jälleen pöydän
en pakota sinua hyväksymään
sitä että olen erilainen
ja ehkä oikeassa

Tatu pääsi yliopistoon.
Tatu on onnellinen.
euforiaa pitkän ajan jälkeen
mental masturbation <3

Enkä jaksa säveltää
saati sanoittaa
enkä jaksa kirjoittaa runoja
jaksan vain avata itseni ja
antaa minun virrata
tänne

ei mitään, mikä vaatisi
liikaa voimia
olen väsynyt
vaikka onnellinen

ja tätä aurinkoa on paistanut
jo aivan liian pitkään
mene pilveen

mutta ystävät
jättäkää valoa sisälleni
älkääkä langettako varjoja
jotka liimautuvat

rattaat pyörivät täällä
missä liike on loputon
edestakaisin me vain kävelemme
ja nojaan siihen
mitä te sokeasti tarjoatte itsellenne