IRC-Galleria

Lumpputunturin köyhä nainen
tämän yhteiskunnan pakolainen
joka ei koskaan tahtonut mukaan
tähän saastuneeseen oravanpyörään

Päivästä toiseen söi vain villaa
ei koskaan halunnut rahaa
ja saamansa almut maahan löi
eikä pois lähtiessään koskaan
katsonut niiden perään

Joku nimesi hänen elämänsä turhaksi
silti nainen sisällään viisaana tiesi
ettei kannata uskoa näihin solvauksiin
koska joka ilta muisti nukahtaneensa
onnen kyyneliin

Nyt käytetyissä vaatteissaan ja hyvin hiljaa
peittää lumppunainen ojan pohjaa
kuraiseen veteen haudattuna hän
on päättänyt tämän onnellisen elämän

Suut lukitut, rahalla tukitut
eivät kestäneet rehellisyyden taakkaa
suuret seteleillä rakennetut linnat
jäävät seiniensä harmaaseen pimentoon

ja huominenkin vielä saapuu

Kellunpa tässä pinnalla
oman planeettani pinnalla
lisäksi kellun itseni pinnalla
kiristämässä kirjoittajani pinnaa

en poikkea itseni alle
en sukella minnekään muualle
kuin kaikkein turvallisimpaan
vällyn välykseen

missä voin ummistaa silmäni
ja uinua rauhallisesti
turvassa kaikelta sellaiselta
tiedäthän... vahingolliselta

Ja aika kuluu
ja minä kasvan kokoa
mutta minun ajatukseni
kelluvat hyvin mukanani

kunhan vain saan lapsia
ja ruokaa
niin kaikki on niin kovin
hyvin

Syty!
Elä!
pala!
aloita!

Kaikki mikä on kudottava
ja mitä on ensin kehrättävä
jotta kykenet leikkaamaan
ja näin synnyt enemmäksi

uudempaa!
parempaa!
kauneinta!
niin minunlaistani...

on uhota muiden silmien edessä
kun edessäni ovat pian taas
ne kaksi päivää kolmesta kuukaudesta
joiden aikana voin kuudessa tunnissa

tehdä unohtuvan kappaleen
ja taikuri lausuu taikasanan

mutta unohtaa
tuoda takaisin

Hajonnut rukkanen
aika likainenkin...
ja pesun jäljiltä nukkainen
mutta se oli kuitenkin
lähtenyt kävelemään

Ei jäänyt keräämään kuoppaa
kuoriaiset joutuivat sen sisältä
muuttamaan taivaanrannan taa
Tämä lähtikin taksilla
New Yorkin huomaan

Se oli jo syntymässään hukannut
sille valmistetun kumppanin
ja se keksi
ettei kauan sitten kadonnutta
kannata turhaan jäädä nyyhkimään

Koska koko maailmahan
on täynnä meitä rukkasia

Montako minuuttia hernekeittoa
pitää lämmittää mikrossa
jotta siitä vihdoin tulisi
syötävän lämmintä

Jep, sitä todellakin sataa, kun pyyhällän junalla halki tuntemattoman pohjoisen kyläsarjan. Toivon, ettei äsken näkemäni valkoinen kasa ollut lunta, vaan suolaa tai muuta veikeää maailmanmaustetta, jota muuan tuntemattomat ihmiset ovat sirottaneet estääkseen pölyä pääsemästä tuntemaan itseään vapaaksi.

Veden tipahtelu kyllä rauhoittaa, mutta pisaroiden valuminen lasia pitkin saa minut tuntemaan, kuin olisin hikoilevan junan sisällä. Ei tunnu kovinkaan turvalliselta, jos normivauhtia menevä juna hikoilee. Se on vähän niinkuin minä yrittäisin pysytellä normaalia tahtia kävelevän ihmisen perässä. Vaikka luulin olevani hyväkuntoinen, olinkin vain hyväuskoinen tai sitten virheellinen.

Mutta mikäpä tässä olisi ollessa, kun ryystän kolmen euron kahviani ja syön 5,60 euron kolmioleipää. Lisäksi nettitikku vittuilee kuin pankki ja samaa tekee läppärin sormikosketushipellyshiiri, joka jatkuvasti luulee että yritän tarkutuksenmukaisesti siirtää itseni johonkin randomiin kohtaan tätä päiväkirjamerkintää, kun vahingossa vähän sivautan. Noh, aika aikaansa kukkapistokas.

Ohitimme äskön hulvattoman kasan lehmänlantaa

Oven lukon naksahdus
kevyesti selkäni takaa
verhon suhahdus
veden kevyt kuiskailu

Shampoon hedelmäinen tuoksu
leijuu kevyesti
Täällä ovat kaikki
täällä olen minä

Lämpimät kaakelit
jalkojeni alla
kukaan muu ei näe tänne

Lämmin vesi antaa minun olla
Voin rauhassa sulkea silmäni
ja tuntea jonkun halaavan minua
niin pitkään kuin jaksan ummistaa silmiäni

Voin seistä täällä
tai istua
tai maata
eikä kukaan näe sitä

Voin ajatella kaikkia asioita
eikä kukaan ole niitä kuulemassa

Annan asioiden kerrankin olla
taidan nukahtaa
tähän nurkkaan...

...tuuletusventtiili!
katon rajassa!
ja ulkona on talvi!

pakkanen hiipii sisään
vesi muuttuu kylmäksi
yritän juosta pakoon
mutta ovi on jäätynyt kiinni

hakkaan ovea ja huudan
täällä on niin kylmää
eikä kukaan kuule minua
täältä suihkuhuoneesta

mikään ei ole mitään
miksemme voisi yrittää
olla täällä milläämme
muiden kuinkailujen kanssa

Kukaan täällä
ei ole kenellekkään
niinkuin kaikki ovat
jokaisen kelle tahansa

jollakulla voi mennä jotenkin
tai sitten joki pysyykin paikoillaan
ja jonkinlainen jokamies yrittää
saada jonkun jäämään kanssaan

kaikkialla asuu kaikenlaisia
minkä ei kuulukaan ihmetyttää
mutta jokaisen yritys olla joku
olisi kuin peruna

Kyljessä kilometrien haava
josta totuudet vuosivat ulos
aseen jälki vieläkin ohimolla
kaukaiset laukaukset korvissani

Synkän salaisuuden kantaja
joka säröttää luotien äänet
tärykalvoihini kantautumattomiksi
pieniksi kuolettaviksi pisaroiksi

Elämän aurinko polttaa taivaalta
kaatuneiden metsien palaessa pois
haluaisin palata takaisin sinne
missä kerran tunsin sinutkin

nyt synkkä sädekehä leikkii sateenkaarta
sen reunat venyttävät kilometrejä
musta todellisuuden halkaisija
kurkistaa pistoolin piipusta

Mustan ruudin kirvelevä katku
leijuu tässä hiljenneessä kaupungissa
kun rei'ittynyt ruumiini
käy kohti kaikkeuteni äärtä

kukaan ei koskaan viljellyt loppuun
näiden soiden jälkeensäjättämää maata
vain köyhtynyt nauha liehuu merkkinä
siinä mistä elämät lankuiksi vietiin

nyt poikkipuina kiskojen alla
tuette hyödyttömän kulkijan matkaa
eikä sananvaltaakaan tule kukaan
teidän kaarnamielistänne kysymään

Olen pahoillani jos joskus teistä
tulee pelkkää myrkkyjätettä
eläessäne keskellä metsää kun olitte
niin hyödyllisen oloisesti

Painan voimani mieleni sisälle
olen kuin energian täyttämä tölkki
jonka energia on halua näkyä
siispä hohdan, säteilen, hamuan
ja sinäkin saat syöpäsi!

Se olen vain minä.
kun kasvan sisällesi
todellakin tunnet
läsnäoloni

Käteni ja jalkani kuoliossa
mutta pääni on hyvinkin eliö
ja sydämeni, voi pojat...
se se vasta hiilenpala onkin

Mutta ainakin vesi sataa kivasti
voin katsella sinua kun olet noin
tumma, kurassa rypistyvä mytty
kiitos minun lapsellisen ystävyyteni :)