"Katson verhon raosta ulos, näkyy vain lumiset puut, ääriviivat vastapäisestä talosta ja hiljaisen kaunis lumisade. Musiikki soi hiljaa taustalla. Vain näppäimistön hiljainen nakutus ja kellon tikitys rikkovat tasaisen musiikin helinän.
On jotenkin niin tyyni olo. Hiljaa itsekseni mietin elämääni. Kaikkea mitä minulla on ja kaikkia ketä minulla on. Pieni hymy leviää kasvoilleni ja lämmin olo sisälläni voimistuu. Moni on ajatuksissani juuri nyt.
Usein vaikeneminen on kultaa. Silloin muistaa monta hyvää hetkeä ja ihmistä."
Teille.
Taina.