IRC-Galleria

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Lääkkeitä pumpataan taas kroppa täyteen, kun koitetaan saada mun kakssuuntanen kuosiin. Alkaa tässä tuntemaan itsensä jo robotiksi joka tekee mitä käsketään, ilman että kyseenalaistaa mitään. Mut tottahan se on, että pakko tämä sairaus on saada edes silleen kuntoon, ettei arki olisi yhtä helvettiä joka päivä.

Sitä onki jo vuosikausia syönyt pelkkiä masennuslääkkeitä, mitkä yllätys, yllätys, eivät ole auttaneet yhtään. No, tämä nyt on tällaista turhanpäiväistä kirjoittelua, mutta ei keksinyt muutakaan, kun vapaapäivä. Et ei tarvitse ihmiset avautua jos oli mielestänne turha pätkä. Toki mulle ihan sama jos joku haluaa jotain kommentoida, en mä niin herkkänahkanen ole etten kestäis kritiikkiä, tms. ;)

Mut näin tällä kertaa.