IRC-Galleria

1. Suutelisitko minua?
2. Nukkuisitko kanssani sängyssä vai sohvalla?
3. Nukkuisimmeko yön vai valvoisimmeko?
4. Millä tavalla valvottaisit minua?
5. Jos heräisit vierestäni, mitä sanoisit ?
6. Jos minulla olisi kylmä niin saisitko minut lämpiämään?
7. Herättäisitkö minut aamulla ja millä tavalla?
8. Tulisitko uudestaan yökylään?
9. Kerro paras ulkonäöllinen ja henkinen piirteeni?
10. Kuvaile minua kolmella sanalla.
11. Pidätkö minusta?
12. Anna arvosana ulkonäölleni asteikolla 4-10 ?
13. Halaisisitko minua ?
14. Voisitko koskaan rakastaa minua ?
15. Mitä sanoisit jos muuttaisin pois ?
16. Mitä tekisit, jos seisoisin ovesi takana ?
17. Kopiothan tämän itsellesi, että pääsen kostamaan..

Ismo Alanko : Nuorena Syntynyt (1995)


Irstas häiriintynyt pöpi, pöpi, pöpi
Niin kuin pikkupojat ilmaisevat asiansa selkeästi
Jonkinlainen kylmä ope, ope, opettaja
Jonka esimerkin vuoksi puhdistamme lasejamme
Hennot teiniviikset halkoo tuulta yössä
Paholainen laskee lapsiansa kurjuutensa kukkuloilla
Eksyneeltä näyttää, pallo, pallo, pallokala
Ensimmäinen pienokainen pyörimässä pakkasessa

Mua kuunnellaan,
Olen karannut kai jostakin laitoksesta taikka kysymys on suuresta huijauksesta
Mua kuunnellaan,
En avaudu enää kenellekään jos se vie näin syvään ikävään

refrain:
Vittu eletään
Vielä kun ehditään
Hei me eletään
Vielä kun ehditään
No vittu eletään
Vielä kun ehditään
Hei (4x)

Pakkolaskun lailla, vilpittömät nuoret kasvot
Läjähtävät pöytää vasten, autuaat on ilmavoimat
Kolme nuorehkoa suhteellisen freshin oloista, sydäntä,
Mätkähtää mun lautaselle, lounahalla
Nautin kera suolan sekä pippurin
Ja pyydän tarjoilijaa tuomaan vielä hiukan valkosipulia
Piru pääsee kohta valloillensa aivan
Täytyy pyytää sitä poistumaan tai antautua suosiolla

Mua kuunnellaan,
Olen pyytänyt kolmasti hoitajalta että pois on sakset otettava soittajalta
Mua kuunnellaan,
Olen turvassa tekniikan ympäröimänä aivot on kahlittuna turvavöillä

refrain

Jos mä oisin vaikka joku, joku, joku
Laulaja tai runoilija taikka ihan vaan se taiteilija
Sepittäisin jonkun kauniin, kauniin, kauniin
Runonpätkän jolla sulattaisin pahimmatkin suolapatsaat
Mutta koska olen Ari, Ari, Ari
Pekka Nikkola niin iltatuulen viestin tahtiin iltaruskoon
Liidän niin kuin lokki vapaa, vapaa, vapaa
Olen lähtemään mut jään koska kaipaan ikävää

Mua kuunnellaan,
Olen ylpeä mutta vainoharhainen kuunteleeko joku kun mä pakoilen?
Hei mua kuunnellaan,
On katoilla korvat ja lattioilla ja seiniin naulituilla varjoilla

Joku masennuskausi menossa tai jotain, kun ei ole jaksanu itsestään huolehtia kunnol, jääny aamu- ja iltanapit ottamatta, nukkuu enemmän ku liikaa ja tänäänki ottanu kuppia enemmän ku koko vuonna yhteensä..

Olo ollu kohta viikon sen verran paha kun mikään ei pysy sisällä et pitäisi jo lääkäriin mennä ettei tule nestehukkaa jne, mut kuka tän luupään saa sinne. Minähän en mee muutenkuin et viedään väkisin tai jalat edellä.. :D

Tiedän miltä tuntuu kun haukutaan ulkonäön takia
Tiedän miltä tuntuu kun kukaan ei tunnu välittävän
Tiedän miltä tuntuu kun ei saa vastarakkautta
Tiedän miltä tuntuu olla aina se viimeinen valinta
Tiedän miltä tuntuu kun sinua ei hyväksytä omana itsenäsi

Lisää tämä blogiisi jos tiedät edes yhden näistä

voiko ankeuteen kuolla? jep...

...tänään voisin vaikka olla oma itseni, jos huvittaa

Tuollanen otsikko tuli mieleen, kun aloin jälleen kerran märehtimään menneisyyttäni ja tätä päivää. Kuinka ihana harmoninen liitto heillä onkaan.

Tuntuu usein siltä, että asiat ja valinnat, joita olet aikaisemmin, tässä tapauksessa nuorempana, kummittelevat vielä tänä päivänä mielessä. Vaikka yrittänyt ja olenkin muuttunut ihmisenä paljon, samat asiat vain on ja pysyy. Mitä antaisinkaan siitä, että pääsisin ajassa taakse ja voisin tehdä kaiken toisin, kun karu totuus on nyt se, että nuoruuden toilailuista saa maksaa ikuisesti kipurahoja. Menetettyjä ystäviä ja muita ihmisiä, mitä on kohdellut huonosti joskus.

Tietenkin vika on minussa, en sitä kiistä. Mutta valitettavasti menneet on menneitä ja niille en voi enää mitään. Voin vain olla ikuisesti pahoillani ja ruoskia itseäni omasta tyhmyydestä. Mutta ei sekään auta, nämä ystävät ja minulle tärkeät ihmiset joko eivät enää pidä yhteyttä, tai sitten tavalla tai toisella muistutetaan kuinka paska olin silloin (mikä on ymmärrettävää kyllä), mutta se että olen vieläkin. En saa edes enää tilaisuutta korjata tapahtuneita ja hyvittää jotenkin, sillat on kai lopullisesti poltettu ja paluuta onneen ja hyvään ei enää ole.

Itsevihaan ja kyyneliin päättyy tämä kirjoitus.