Elämän suuntani oli kateissa, kaikkialla vain umpikujia, kuin suuressa labyrintissa. Uskoni mihinkään hyvään alkoi hiipumaan, loppu tuntui väistämättömältä. Sitten tulit sinä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sait minut jälleen nauramaan ja hymyn huulilleni positiivisella asenteellasi.
Nyt olen alkanut näkemään valoa tunnelin päässä, valon jonka sinä ystävyydelläsi toit. Vielä on matkaa perille, mutta sinä ystävä rakas, olet ollut mitä suurin inspiroija ja motivoiva voima. Lisäksi olet ainoa ihminen, joka ei minua tuomitse siitä mitä olen. Ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Kiitos!
www.youtube.com/watch?v=NuxS-9t3tnY