IRC-Galleria

Tiibertti

Tiibertti

Testailee vaan tätä nööh-nööh tilavuutta, mikäli joskus (ikinä) keksin tänne mitään kirjoitettavaa kuten tätä yltä-pitkäÃ...

Menieerikon päiväkirjaPerjantai 16.04.2010 08:05

Mitäs tässä enää voisi kirjoittaa muistiin. Ainiin. Vanha kuulokoje on vanhentunut ja kuuloputken jouduin vaihtamaan uuteen epämukavaan. Vanhassa oli monta roskaa jumittamassa äänenkulkua ja nykyään pystynkin kuulemaan paremmin puhetta.

Julkisissa paikoissa kuunteleminen tuottaa edelleenkin ongelmia. Esimerkiksi ravintoloissa olen edelleenkin tarjoilijan pahin painajainen.
Kerron heille yksinkertaisesti mitä haluan, he kysyvät jotain, välillä siitä mitä tulee mukaan tai ruuasta lisäaineksia. Tiedän hyvin mitä he kysyvät, mutta ärsyttää kuitenkin, että tajuan liian myöhään ja sitten ähnäilen ja vastaan sanomalla jotain tyyliin "joo" tai "se olisi kiva", kun kysytään "tuleeko muuta?".

Ärsyttävintä tässä on, että tämä tapahtuu julkisessa paikassa, missä on paljon ihmisiä ja jotkut heistä kuulevat ja näkevät koko tapahtuman. Silmistä voi välillä nähdä heidän menevän melkein kanalihalle kun tajuavat etten kuule heitä. He eivät vaan tiedä mitä tehdä ja minä ymmärrän hyvin. En ole siihen itsekkään tyytyväinen, koska joudun antamaan täysiin toiselle henkilölle vastuun minun varauksestani ja minusta tuntuu, etten ole tai pysty itsenäisesti soveltamaan ja selviytymään tällaisista sosiaalisista tilanteista.
Se panee miettimään miten aion käyttäytymään mahdollisessa työssä johon olen pyrkinyt jo kuukausia.

Toiseksi haluan kirjoittaa muistiin huimauskohtauksen, joka ei niinkään ollut varsinaisesti kohtaus. Tasapainoelin on temppuilut välillä taas viime aikoina. Joskus istun sohvalla silmät kiinni ja keinun. Tuntuu kuin olisin pohjattomassa kuilussa tai meinaan kaatua lattialle. Joudun uskottelemaan itselleni jokainen kerta, että kaikki on hyvin ja, että aistini luovat nämä harhat ja pidän kiinni jostain kiinteästä tiukasti, jotten kaatuisi vahingossakaan.

Olen päättänyt kokeilla lihastreenejä ja urheilua olon parantamiseen. Olisi suunnitelmien mukaan tehtävä tiukassa aikataulussa monta suoristusta läpi viikon jatkuvalla aikataululla.
Saanen tietää merkittävistä tuloksista kenties kuukauden päästä, jos sellainen edes vaikuttaa tasapainoelimen toimintaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että saisin syödä suolattuja perunalastuja. Toivottavasti joskus vielä pystyn ilman, että saisin kohtauksen.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.